Mitä sitä peittelemään: Tavatessani mormonilähetyssaarnaajat ensimmäisen kerran kiinnitin huomiota lähinnä heidän ulkonäköönsä. Olin 23-vuotias ja tottunut siihen, että kaikki ikäiseni nuoret miehet näyttivät tai ainakin yrittivät näyttää samalta (lue: joko Cheekiltä tai Jonne Aaronilta). Lienee siis pelkästään luonnollista, että näkökenttäni suuntautui lähetyssaarnaajien valkoisiin paitoihin, suoriin housuihin ja siististi leikattuihin hiuksiinsa.

Ja olivathan he myös komeita, sitä ei käy kiistäminen, mutta lähetystyössä ei pelkillä ulkoisilla avuilla pitkälle pötkitä. Täytyy kyetä tarjoamaan myös jotakin muuta ja nämä herrat kykenivät.

Seuraavassa kolme syytä, miksi itse aikanaan kiinnostuin mormonien opetuksista. Lähetyssaarnaajien komeushan tuli jo käsiteltyä, joten jätän sen suosiolla listaukseni ulkopuolelle.


1. Asenne

Mitä ovat nämä ihmiset, jotka näin vilpittömän oloisesti toivottavat minut tervetulleeksi joukkoonsa? Mistä kumpuaa se ilo ja energia, jolla he toimivat oman kirkkonsa piirissä ja yleensä ihmisten parissa? Mitä nappeja täällä napsitaan?

Näitä kysymyksiä pohdin osallistuessani ensimmäisiä kertoja mormonien nuorten aikuisten toimintoihin. Koska en löytänyt todisteita minkään sortin nappien napsimisesta, ymmärsin tapaamieni mormonien ihan oikeasti olevan niitä tyyppejä, joiden lasit ovat aina puoliksi täynnä.

Asenne oli siinä määrin ihailtava ja suomalaisille epätyypillinen, että halusin tietää mihin se perustuu.


2. Ajatus jatkuvasta ilmoituksesta

Äkkiseltään saattaa vaikuttaa siltä, että olin lähetyssaarnaajilla helppo kohde. Minähän jo uskoin Jumalaan. Toisaalta olin hyvää vauhtia lietsomassa itseäni pettymyksen ja katkeruuden kierteeseen minua jo siihen ikään mennessä kuormittaneiden vastoinkäymisten vuoksi.

Erityisen epäreilulta tuntui se, että kaikki Raamatun tapahtumat sijoittuivat ties kuinka kauas historiaan. Tosi ärsyttävää käytöstä Jumalalta ensin jutella säännönmukaisesti kaiken maailman Mooseksien ja muiden profeetoiden kanssa, mutta sulkea sitten taivasyhteys kokonaan Jeesuksen kuoltua!

Kun lähetyssaarnaajat kertoivat minulle jatkuvan ilmoituksen periaatteesta, innostuin välittömästi. Se että Jumala pitää yhteyttä meihin jälleen tänä päivänä profeettojen kautta on ehkä merkityksellisin yksittäinen opetus, jonka vuoksi halusin kuulla lisää mormoneiden opetuksia.


3. Ajatus siitä, että olen jo kerran valinnut oikein

Ennen lähetyssaarnaajien tapaamista olin toisinaan pohtinut myös sitä, miten olin päätynyt tähän maailmaan. Miten Jumala oli voinut luoda minut, vaikka konkreettisesti synnyin vasta sairaalan synnytyssalissa?

Mormonilähetyssaarnaajilla oli kertoa minulle tähän liittyvää mullistavaa tietoa: Itse asiassa Jumala oli luonut minut jo paljon (paljon!) ennen kuin synnyn tähän maailmaan ja olin elänyt pitkään (pitkään!) muiden henkien kanssa Hänen henkilapsenaan.

Jumala oli myös järjestänyt neuvonpidon siitä, miten me Hänen henkilapsensa haluaisimme itseämme kehittää. Yksi hengistä, Jeesus Kristus, valittiin ikään kuin pääjohtajaksi toteuttamaan meitä muita henkiä koskevaa kehityssuunnitelmaa. Mikä tärkeintä: Minä ja ihan joka ikinen tämän maan päälle asti koskaan päätynyt henki on jo kertaalleen päättänyt seurata pääjohtajan suunnitelmaa.

Tämän lähetyssaarnaajien opetuksen jälkeen halusin ehdottomasti kuulla, miten voin edelleen jatkaa kyseisen suunnitelman seuraamista.

Artikkelin on kirjoittanut Suvi Peltola.

Kirjoittaja on ammatiltaan toimittaja. Hänet kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseneksi vuonna 2009.
(Visited 121 times, 1 visits today)