Elämä vuonna 2017 on vaikeaa. Pelko ja viha mellastavat hallitsemattomina. Maailma on tällä hetkellä pelottava paikka. Uutisten katsominen on suorastaan masentavaa – saati sitten sosiaalisen median seuraaminen. On niin helppoa jäädä kiinni kaikkeen tuohon pelkoon ja vihaan. Eikö Gileadissa ole balsamia? (Jeremia 8:22) Perheidemme suojeleminen maailmalta täysin on mahdotonta.

Me kaikki jaamme tämän saman maapallon. Emme edes halua vältellä maailmaa, koska meidän velvollisuutemme on jakaa evankeliumia muille. Meillä kuitenkin täytyy olla turvallinen paikka kasvattaa perheitämme. Kotimme voivat olla turvapaikkoja. Voimme tehdä kodeistamme rauhan tyyssijoja maailmassa. Myös temppeli voi olla turvapaikka maailmasta. Olemme liittoja pitävää kansaa. Jos elämme käskyjen mukaan ja pidämme liittomme, meillä ei ole mitään pelättävää.

Tahdonvapaus

Meillä kaikilla on vapaa tahto, mikä tekee näistä perheasioista vielä vaikeampia. Taktikointi maailman pahuutta vastaan koko perheen puolesta on äärimmäinen haaste. Jotkut perheemme jäsenet saattavat tehdä valintoja, jotka eivät ole evankeliumin periaatteiden mukaisia. Jotkut saattavat jopa irrottautua asioista, joita me vaalimme eniten. Jos olemme pitäneet liittomme ja jatkamme elämistä käskyjen mukaan, voimme olla rauhallisin mielin, koska olemme tehneet kaiken voitavamme.

Muistakaa, että taivaallinen Isämme menetti kolmasosan lapsistaan tottelemattomuuden vuoksi, eikä noilla lapsilla koskaan ollut edes mahdollisuutta tulla tänne maan päälle. Itsemme tuomitseminen epäonnistuneiksi vanhemmiksi on sama asia kuin se, että sanoisimme myös taivaallisten vanhempiemme epäonnistuneen. Edes taivaalliset vanhempamme eivät ota meiltä pois vapauttamme valita itse.

Onnistuneiden perheiden luomiseen ei ole helppoja vastauksia. Maailman parhaimmilla vanhemmilla voi olla tuhlaajapoika tai -tytär. Voimme kuitenkin opettaa evankeliumia perheellemme parhaamme mukaan, jotta sen jäsenet voivat olla valmiita tekemään omia päätöksiään. Voimme tehdä kodeistamme miellyttäviä, mukavia, rakkaudentäyteisiä paikkoja, jotta perheemme kokoontuu mieluummin paikkaan, missä he voivat tuntea Pyhän Hengen sen sijaan, että menisivät paikkoihin, joissa Henki ei asusta.

Se ei tarkoita, etteikö kodeissamme koskaan olisi kiistelyä, koska olemme kaikki ihmisiä vikoinemme ja luonteinemme. Vilpittömän anteeksi antamisen ja anteeksi pyytämisen oppiminen on tärkeää. Aina on tarvetta tehdä parannusta. Ihmissuhdetaitojen kehittäminen on yksinkertaisesti sitä, että opettelemme olemaan enemmän Kristuksen kaltaisia. Rukous ja säännöllinen pyhien kirjoitusten tutkiminen saavat meidät mielentilaan, jossa voimme tuntea Pyhän Hengen ja tehdä päätöksiä, jotka lujittavat perhesuhteitamme.

Ilo

Perheiden pitämiseen yhdessä vaaditaan ilon löytämistä. Ilo ei löydy älypuhelimista, iPodeista eikä sosiaalisesta mediasta. Iloa löytyy, kun olemme kanssakäymisissä läheisimpiemme kanssa. Ilo löytyy useimmiten omista kodeistanne. Meillä kaikilla ei ole täydellistä elämää kiedottuna täydelliseen pikku rusettiin – itse asiassa, kenelläkään ei ole; se on myytti.

Löydämme iloa palvelemisesta. Olivatpa olosuhteemme millaiset tahansa, jos palvelemme muita, löydämme iloa. Olkaa valmiita laittamaan sivuun elektroniset laitteet, olkaa vuorovaikutuksessa perheenne ja ystävienne kanssa ja löytäkää ilo. Niin tekemällä rakennatte iankaikkisia ihmissuhteita.

”Ilo ei ole asioissa; se on meissä itsessämme.” -Richard Wagner

Vastoinkäymisten kestäminen loppuun asti

Mainitsin aiemmin, että pelko ja viha mellastavat nykyään hallitsemattomasti. Se ei ole mitenkään yllättävää. Hämmennyksen ja pahuuden on ennustettu vallitsevan viimeisinä aikoina. Meille on kuitenkin myös kerrottu, että jos olemme valmiit, meidän ei tarvitse pelätä. (D&C 38:30.)

Murehtimisessa ei ole iloa. Tiedämme, että asiat ovat nyt vaikeita, ja tiedämme myös, että jatkamme kulkuamme hyvin kivistä polkua pitkin rotkon pohjalle asti, kunnes Kristus tulee takaisin maan päälle. Kun vain seuraamme Kristusta parhaamme mukaan, meidän ei tarvitse olla huolissamme mistään. Hän kietoo meidät rakkautensa käsivarsiin.

Vanhin Joseph B. Wirthlin pitämä yleiskonferenssipuhe ”Tuli mitä tuli – nauti siitä” on yksi suosikeistani. Vanhin Wirthlin puhui siitä, miten voimme selviytyä elämämme vastoinkäymisistä oppimalla nauramaan, etsimällä iankaikkisen näkökulman ja ymmärtämällä, että Herra hyvittää kaikki vastoinkäymisemme sovituksen kautta.

”[Äitini] kuunteli surullisen kertomukseni. Hän opetti lapsiaan luottamaan itseensä ja toisiinsa, olemaan syyttämättä toisia omista epäonnistumisistaan ja tekemään parhaansa kaikessa, mitä yrittivät.

Kun kaaduimme, hän odotti meidän nousevan pystyyn ja lähtevän uudestaan liikkeelle. Niinpä äidiltäni silloin saamani neuvo ei ollut mikään yllätys. Se on pysynyt mielessäni koko elämäni ajan.

”Joseph”, hän sanoi, ”tuli mitä tuli – nauti siitä.”

Olen usein pohdiskellut tuota neuvoa.

Luulen hänen tarkoittaneen, että jokaisessa elämässä on huippukohtia ja varjoja sekä hetkiä, jolloin tuntuu siltä, etteivät linnut laula eivätkä kellot soi. Mutta vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta kaikkein onnellisimmilla näyttää olevan keino oppia vaikeista ajoista – tulla niiden seurauksena vahvemmiksi, viisaammiksi ja onnellisemmiksi.” (Vanhin Joseph B. Wirthlin, Yleiskonferenssi, lokakuu 2008, ”Tuli mitä tuli – nauti siitä”).

Kehottaisin lukemaan Vanhin Wirthlinin puheen kokonaisuudessaan, koska se on erinomainen. Perheiden pitäminen yhdessä viimeisinä aikoina ei ole helppoa, mutta se on ehdottomasti vaivan arvoista. Älkää lannistuko. Muistakaa, että meillä kaikilla on valinnanvapaus, löytäkää ilo ja kestäkää vastoinkäymisenne loppuun asti. Saatte siitä iankaikkisen palkintonne.

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Tudie Rose ja se on julkaistu ldsblogs.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

(Visited 53 times, 1 visits today)