Mielipiteet ja uskomukset ihmiskunnan äidistä ovat laajat ja vaihtelevat, erityisesti eri uskontokunnissa. Seuraavat viisi oivallusta apostoleilta, profeetoilta ja muilta asiantuntijoilta saattavat vaikuttaa mielipiteeseesi loistokkaasta Äiti Eevasta.

1. Eeva oli yksi ”jaloista ja suurista” aikaisemmassa olemassaolossa

Vanhin Bruce R. McConkie sanoi: ”Eeva – Jumalan tytär, joka on yksi Kaikkivaltiaan Elohimin henkijälkeläisistä – oli jalojen ja suurten sielujen joukossa aikaisemmassa olemassaolossa. Hän oli korkeassa asemassa hengellisessä merkityksessä, uskossa ja omistautumisessa, mukautuen iankaikkiseen lakiin Miikaelin kanssa.

Kristus ja Aadam olivat työtovereita aikaisemmassa olemassaolossa. Kristus, Isän rakastettu ja valittu, oli ennalta-asetettu olemaan maailman Vapahtaja, ja Aadam, suurena Miikaelina, oli ennalta-asetettu olemaan ensimmäinen mies maan päällä ja ihmiskunnan päämies. Vanhin McConkie muistuttaa, että ”emme voi epäillä, etteikö suurinta naispuolisista hengistä olisi silloin valittu ja ennalta-asetettu olemaan ’Jumalan Pojan äiti’ lihan mukaan [Maria].’ (1. Ne. 11:18.) Emme voi myöskään muuta kuin olettaa, että Eeva oli [Aadamin] rinnalla, riemuiten omasta ennalta-asettamisestaan olemaan ensimmäinen nainen, ihmisten äiti, puoliso, kumppani ja ystävä mahtavalle Miikaelille.”

”Kristus ja Maria, Aadam ja Eeva, Aabraham ja Saara ja suuri joukko mahtavia miehiä ja yhtä loistokkaita naisia muodostivat sen ryhmän, jotka olivat ’jaloja ja suuria’, ja joille Jeesus sanoi: ’Me menemme alas, sillä siellä on avaruutta, ja otamme näitä aineita ja teemme maan, jonka päällä nämä saavat asua.’”

Korostaen yhteistä tietoisuuttamme Eevasta ja naisten arvosta, Vanhin McConkie lausui tämän ylvään lausuntonsa: ”Varmasti nämä sisaret silloin työskentelivät yhtä ahkerasti ja taistelivat yhtä rohkeasti taivaan sodassa kuin veljet, samoin kuin he pysyvät lujina tänä päivänä, kuolevaisuudessa, totuuden ja vanhurskauden asialla.”

 

2. Eeva oli kumppani Eedenin puutarhassa, ei passiivinen tai kykenemätön osallistuja

Aadam ja Eeva rukoilemassa alttarin äärelläPresidentti Ezra Taft Benson opetti: ”Alussa, Jumala asetti naisen kumppaniksi pappeuden kanssa. Jumalat pitivät neuvonpitoa ja sanoivat, että ’miehen ei ole hyvä olla yksinään; sen vuoksi minä teen hänelle avuksi sopivan kumppanin.’ (KH Moos. 3:18.) Miksi miehen ei ollut hyvä olla yksin? Jos Jumala olisi ollut huolissaan ainoastaan miehen yksinäisyydestä, Hän olisi saattanut tarjota toisenlaista seuraa. Mutta Hän antoi naisen, jonka oli tarkoitus olla miehen toveri. Heidän tuli toimia yhdessä kumppaneina.”

Eeva oli ennalta-asetettu olemaan kumppani, järjestelijä, rakentaja ja synnyttäjä, jotta suuri suunnitelma voisi toteutua. Nämä olennaiset ja voimaannuttavat luottamustehtävät ovat todellakin suoraan ristiriidassa mielikuviin ’kaunopuheisesta passiivisuudesta’ tai ’orastavasta synnintekijästä’, jotka ovat kyllästäneet yhteiskunnan käsityksen Eevasta.

 

3. Profeetat ovat nähneet Eevan näyissä tuonpuoleisesta

Nykyajan ilmoitus kertoo paljon Eevan suuruudesta. Näyssään kuolleiden lunastuksesta, Presidentti Joseph F. Smith näki profeetat kokoontuneena paratiisissa: ”Niiden suurten ja mahtavien joukossa, jotka olivat kokoontuneet tähän vanhurskaiden suureen kokoukseen, olivat isä Aadam,…ja kunnioitettu äitimme Eeva monen uskollisen tyttärensä kanssa, jotka olivat eläneet kautta aikain” (OL 138:38-39). Zebedee Coltrin muisteli, että hän ja Oliver Cowdery näkivät saman näyn kuin profeetta. Joseph Smith otti veli Coltrinia ja veli Cowderya käsikynkästä ja sanoi, ”Lähtekäämme kävelylle.” Saavuttuaan kaunista ruohoa kasvavaan paikkaan, jossa viiniköynnös ja suokoivut olivat punoutuneet toisiinsa, presidentti Joseph Smith sanoi, ’Rukoilkaamme’.

”[He] kaikki rukoilivat vuorollaan – Joseph, Oliver ja [Zebedee]. Veli Joseph sanoi sitten, ’Nyt veljet, näemme näkyjä.’”

”…Taivaat aukenivat vähitellen, ja [he] näkivät kultaisen valtaistuimen, ympyrän muotoisella jalustalla, ja valtaistuimella istui mies ja nainen, joilla oli valkoiset hiukset ja vaatteet. He olivat mitä kauneimmat ja täydellisimmät ihmiskunnan edustajat, joita [he] koskaan [olivat nähneet]. Joseph sanoi, ’ He ovat ensimmäiset vanhempamme’, Aadam ja Eeva.”

”Aadam oli suurikokoinen, leveäharteinen mies ja Eeva, naisena, oli kookas mittasuhteiltaan.”

Molemmat näyt todistavat, että Eevan toimintatapa oli oikea ja hänen osallistumisensa hyväksyttävää, näytettiinhän hänet maanpäällisen elämänsä jälkeen. Hän oli täyttänyt tärkeän tehtävänsä loistokkaasti. Korotettuna hän jatkaa hallitsemistaan mahtavan Aadamin rinnalla.

 

4. Saatana ei johtanut Eevaa harhaan

Luemme Raamatusta, että Saatana petti (eng. beguile = viekoitella, houkutella) Eevaa. Tietäen kielteiset sivumerkitykset sanasta, jota käytettiin ilmaisemaan Saatanan otetta Eevasta, ihmettelin, miten tämä suurenmoinen nainen saattoi tulla petetyksi.

Ounastelin, että tämä oli taas yksi niitä sanoja, joiden todellinen merkitys on kadonnut niin monien vuosisatojen jälkeen kääntämisestä, joten puhuin tohtori Nehama Aschkenasyn kanssa. Hän selitti, että hepreankielinen sana, josta sana petetty on käännetty, on harvinainen verbi, jolla on epätavallisen syvä ja rikas muoto. Koska sitä muotoa ei enää käytetä, sana on lähes mahdoton kääntää. ”Voidaan sanoa, että se ilmaisee voimakasta monitahoista kokemusta, joka saa aikaan suuren tunneperäisen, psykologisen ja/tai henkisen trauman.”

Aschkenasy kirjoitti tästä kirjassaan Eve’s Journey. Tämän sanan käyttäminen raamatullisessa kerronnassa ”selvittää, että Eevaa motivoivat monimutkaiset sisäiset pyrkimykset, jotka eivät juontaneet pelkästään hänen fyysisestä, vaan myös älyllisestä luonteestaan”. Edelleen, hän ilmaisi uskomuksensa siitä, että tämä voimakas, monitahoinen kokemus aiheutti sen, että Eeva pysähtyi, mietti ja arvioi uudelleen ja pohti hyvän ja pahan tiedon puuta.

Saamme jonkinlaisen käsityksen Eevan ajatusprosessista kohdasta KH Moos. 4:12, joka kertoo, että hänen kohtaamisensa Saatanan kanssa (tai useat kohtaamiset) olivat herättäneet Eevan käymään läpi koko ihmisyyden kokemuksen: ”Ja kun nainen näki, että puusta oli hyvä syödä ja että se kävi mieluisaksi silmille ja oli haluttava puu, ja antaisi hänelle ymmärrystä, hän otti sen hedelmää ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mies söi.” Eeva ilmaisi totuuden hyvän ja pahan tiedon puusta ja sen merkityksestä, kuten Vanhin B. H. Roberts neuvoo. Hän sanoo: ”Voimme havaita, että tiedon puuta, vaikka se onkin kuoleman puu, ei sanota missään ’pahaksi puuksi’, tai että sen hedelmä olisi huonoa…Ennemminkin päinvastoin: se luetaan niiden puiden joukkoon, jotka olivat ’kauniita katsella’ ja ’hyviä syödä’, samassa jakeessa kuin missä puu on nimetty (1. Moos. 2:9).”

Syötyään hedelmää Eeva oivalsi tekojensa oikeellisuuden ja niiden välttämättömyyden. Myöhemmin hän ilmaisi tunteensa saarnassa, joka oli täynnä ylistystä ja kiitosta: ”Ellei rikkomustamme olisi ollut, meillä ei olisi koskaan ollut jälkeläisiä emmekä olisi koskaan tienneet hyvää emmekä pahaa, emme lunastuksemme iloa emmekä iankaikkista elämää, jonka Jumala antaa kaikille kuuliaisille” (KH Moos. 5:11).

 

5. Jumala ei kironnut Eevaa hänen syötyään hedelmää

Enkeli puhuu Aadamille ja EevalleJumala puhui Eevalle siitä, mitä hän kokisi, kun hän hyväksyisi kohtalonsa ”kaiken elävän äitinä” (KH Moos. 4:26), kun hän ja Aadam tottelivat Jumalan käskyä lisääntyä ja täyttää maa. Nämä opetukset olivat varmasti tarkoitettu ohjeiksi Eevan tyttärille, jotka tulisivat hänen jälkeensä. Ne on säilytetty Pyhissä kirjoituksissa.

Päältäpäin katsoen, Herran sanat Eevalle saattavat vaikuttaa ankarilta: ”Minä teen sangen suureksi sinun raskautesi murheen. Murheella sinä olet synnyttävä lapsia” (KH Moos. 4:22). Hugh Nibley huomautti: ”Ratkaisu tähän on murhetta tarkoittava sana, atsav, joka tarkoittaa ahertaa, uurastaa, raataa, tehdä jotain todella raskasta. ’Tehdä suureksi’ tai enganninkielisessä tekstissä moninkertaistaa (multiply) ei tarkoita lisäämistä tai kasvattamista, vaan toistamista yhä uudelleen; sana Septuagintassa (vanha käännös hepreankielisestä raamatusta kreikaksi) on plethynomai, eli kuten sanoja moninkertaistettaessa, Eevan uurastus on moninkertainen: hän saa paljon lapsia.”

Täten sanoessaan, että ”teen sangen suureksi sinun raskautesi murheen”, Jumala ei tarkoita, että lasten synnyttäminen olisi aihe surulle. Ennemminkin, Hän näyttäisi kertovan Eevalle, että synnyttäminen on vaikeaa kuolevaisuudessa, ja että synnyttäessään hän uurastaa ja raataa ja kokee kipua. Tämä ohjeistus kertoo hänelle, mitä on odotettavissa hänen luodessaan ruumiita niitä odottaville hengille.

Jumala ei kiroa Eevaa, eikä määrää, että hänen pitäisi tuntea tuskaa. Sen sijaan, Hän tekee Eevalle tiettäväksi, että hänen uusi kuolevainen ruumiinsa kokee kipua lapsia synnyttäessään – kipua, joka tulee ja menee, ja joka toistuu usein.
Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Beverly Campbell ja se julkaistiin osoitteessa ldsliving.com. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

(Visited 114 times, 1 visits today)