Yksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon ainutlaatuisista väitteistä on se, että meitä ohjaavat elävät profeetat, kahdentoista apostolin koorumin jäsenet, joilla on voima ja valtuus puhua Jumalan puolesta. Tämä tosiasia ei ainoastaan erota meitä muista kirkoista, se tekee tästä kirkosta ainoan oikean kirkon maan päällä.

En sano, etteikö muilla kirkoilla olisi lainkaan totuutta. Me kunnioitamme toisia uskontoja ja uskomme, että suurin osa niistä tuo ihmisiä lähemmäs Jumalaa ja tekee paljon hyvää maailmassa. Kuten me, he tekevät parhaansa elääkseen saamansa totuuden mukaisesti.

Mutta heiltä puuttuu se osanen, jolla mielestämme on eniten väliä – elävä profeetta, jonka Jumala on kutsunut puhumaan Hänen sanaansa ja ohjaamaan Hänen kirkkoaan näinä aikoina. Ilman mahdollisuutta profeetalliseen ilmoitukseen, kaikki totuus ja opit ovat alttiita väittelylle, väärille tulkinnoille ja sovelluksille, hävittämiselle ja manipuloinnille sellaisten ihmisten toimesta, jotka joko eivät ymmärrä niitä tai haluavat tarkoituksella muuttaa niitä.

Tieto siitä, että kirkkoamme johtaa elävä profeetta, palauttaa uskomme Jumalaan, joka välittää lapsistaan tänä päivänä aivan yhtä paljon kuin Kristuksen aikana tai Vanhan testamentin aikoina. Se vahvistaa, että Jumala on sama eilen, tänään ja aina. Se täyttää Hänen lupauksensa, että ”ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille” (Aam. 3:7). Ja se tarjoaa Jumalan lapsille varmuuden siitä, että on olemassa vakaa ja luotettava lähde, jonka puoleen voimme kääntyä saadaksemme ohjausta etsiessämme elämämme suuntaa.

Paitsi silloin kun profeetat ovat väärässä.

Profeetat eivät ole erehtymättömiä. Hehän ovat kuitenkin, loppupeleissä, miehiä. Vastoin Disney-elokuvien luomaa mielikuvaa, ei ole olemassa ”täydellistä miestä” – paitsi jos puhutaan siitä yhdestä, joka käveli vetten päällä. Hänelläkin oli aina vaihtoehto ja mahdollisuus tehdä vääriä valintoja. Ja kuitenkin monet kirkon jäsenet järkyttyvät tai tyrmistyvät, kun kuka tahansa nykyajan profeetta osoittaa merkkejä inhimillisyydestä.

Joissakin seurakunnissa vaikuttaa olevan tabu edes myöntää, että joku profeetta on joskus ollut väärässä, huolimatta valtavasta määrästä sitä tukevia todisteita. Tuotuani kerran pyhäkoulussa esille moisen ajatuksen, minua… kröhöm… ojennettiin kokouksen jälkeen useiden huolestuneiden jäsenten toimesta. Toiset päätyvät vastakkaiseen ääripäähän ja pakkomielteisesti jauhavat menneiden profeettojen epätäydellisyyksistä siinä määrin, että lopulta kieltävät oman todistuksensa ja jättävät kirkon.

Mutta siinä, että profeetat tekevät virheitä, ei ole mitään uutta. Pyhät kirjoitukset ovat pullollaan esimerkkejä Herran valituista tekemässä ei-niin-toivottavia valintoja. Tarkastellaanpa muutamaa…

1. Mooses

Mooses langetti vitsauksia egyptiläisten päälle, jakoi Punaisen meren, vapautti israelilaiset orjuudesta ja hallitsi valtavaa teokraattista kansaa. Hän myös sivuutti yhden Jumalan käskyistä ja sai siitä kovan rangaistuksen: hän ei itse asiassa koskaan päässyt Luvattuun maahan kansansa kanssa.

2. Joona

Saatatte muistaa Joonan. Henkilökohtaisista ennakkoluuloista johtuen tämä profeetta ei ajatellut Niniven kansan ansaitsevan kuulla hyvää sanaa ja kieltäytyi noudattamasta Jumalan käskyä saarnata evankeliumia heille. Hänen rangaistuksensa koostui kolmen päivän mittaisesta aikalisästä valaan vatsassa.

3. Bileam

Bileam ei ollut ainoastaan tottelematon silloin tällöin – hänessä oli vähän kapinallisen vikaa. Hän puhui Jumalan kanssa useita kertoja, mutta loppujen lopuksi antoi periksi ahneudelle ja johdatti israelilaiset tekemään syntiä. Jopa hänen aasillaan oli muutamia valittuja sanoja sanottavanaan hänelle. Lopulta hänen oma kansansa surmasi hänet.

Nämä kolme ensimmäistä esimerkkiä tulevat Vanhasta testamentista. Useimmat meistä ovat kuulleet tarinoita heistä koko elämämme. Heidän tarinansa ja epätäydellisyytensä ovat meille kohtuullisen tuttuja, mutta en kuitenkaan kuule kenenkään vaahtoavan siitä tosiasiasta, että he eivät totelleet Jumalan käskyjä. Pidämme itsestäänselvyytenä, että nämä profeetat saivat pitää tehtävänsä tehtyään joitain vakavia virheitä – mutta emme näytä pystyvän soveltamaan samoja periaatteita myöhempien aikojen profeettoihin.

4. Joseph Smith

Joseph Smith ja muut palautetun kirkon alkuaikojen profeetat ovat osoittautuneet monille jäsenille joiksikin suurimmista kompastuskivistä. Myönnettäköön, suuri osa näiden suhteellisen viimeaikaisten profeettojen negatiivisesta maineesta on enemmänkin sepitettyä, liioiteltua tai muutettua kuin oikeasti tosiasioita – mutta totuus on, että palautuksen profeetta ei ollut sen vähempää ihminen kuin muutkaan hänen edeltäjänsä.

Jotkut väittävät kirkon kaunistelevan Josephin historiaa, mutta siinä missä emme käykään pyhäkoulussa läpi joka ikistä yksityiskohtaa hänen elämästään, kaikki informaatio, mitä kirkolla hänestä on, on kaikkien niiden saatavilla, jotka ovat kiinnostuneet ottamaan siitä selvää. Josephin oma historiikki ja Oppi ja liitot -kirja ovat hyviä paikkoja aloittaa ja niistä voi hyvinkin nopeasti huomata, ettei Joseph ollut mikään enkeli – eikä kukaan yrittänyt peitellä sitä. Herra ei säästele Joeta häpeältä saadessaan hänet (tai muut apostolit) kiinni osoittamasta ylpeyttä, maailmallisuutta, tottelemattomuutta tai tekemästä syntiä tai yksinkertaisesti virheitä.

Se, ettemme tutki mikroskoopilla joka ikistä profeetan virhettä tai vikaa, ei ole merkki niiden olemassaolon kiistämisestä, valitusta tietämättömyydestä tai epärehellisyydestä. Se on vahvistus siitä, että loppujen lopuksi kukaan profeetoista ei ollut täydellinen ja pakkomielteisesti heidän virheissään vellominen harhauttaa meitä siitä, mihin meidän todella pitäisi keskittyä – Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaisesti elämiseen ja sen jakamiseen.

5. Paavali

Tämä esimerkki on minulle varsin uusi löytö ja se vaatii hieman selitystä. Luin muutama viikko sitten Oppi ja liitot -kirjasta lukua, jossa Kristus selittää joitain Uuden testamentin kohtia Joseph Smithille. Ilmeisesti juutalaisten kirkon jäsenten keskuudessa oli jotain kinastelua ympärileikkauksen lakiin liittyen. Avioliitossa, jossa mies ja vaimo olivat vastakkaista mieltä tästä asiasta, ”epäuskova” puoliso usein vaati poikansa ympärileikattavan. Tämä sai heidän lapsensa olemaan uskomatta Kristuksen evankeliumiin ja noudattamaan sen sijaan Mooseksen lakia.

Tässä kohtaa hommasta tulee mielenkiintoista. Katsotaanpa, mitä Kristus sanoo Paavalin vastauksesta tähän ongelmaan:

”Sen tähden, tästä syystä apostoli kirjoitti kirkolle antaen sille käskyn, ei Herralta vaan itseltään, ettei sellainen, joka uskoo, saanut liittyä sellaiseen, joka ei usko; paitsi jos heidän keskuudessaan lakattaisiin noudattamasta Mooseksen lakia…” (OL 74:5, painotus lisätty)

Välttääkseen ristiriitoja ja mahdollisesti nuorien jäsenien menettämistä, Paavali periaatteessa käski kirkon jäseniä olemaan menemättä naimisiin ei-jäsenten kanssa. Hän huomasi ongelman ja määräsi käytännön, joka ei pohjannut Jumalan tahtoon vaan hänen omaan harkintaansa. Ja siinä määrin kuin minä tiedän, Jumala ei tehnyt asialle mitään. Kenties Hän myöhemmin korjasi Paavalin käsitystä, mutta nykyisillä tiedoilla meidän on mahdotonta tietää, tekikö Hän niin, milloin ja kuinka pitkän ajan jälkeen.

Mielestäni voimme kaikki tarkastella kirkkomme historiaa ja huomata aikoja, jolloin samankaltaisia asioita on tapahtunut. Mitä tämä kertoo meille? Kerrataanpa, mitä tiedämme:

  • Jumala on aina puhunut ja tulee aina puhumaan profeettojen kautta (Aam. 3:7).
  • Miehet, joita Jumala kutsuu, ovat aina epätäydellisiä eivätkä he aina tee asioita Jumalan tahdon mukaisesti (edellä mainitut kohdat 1-5).
  • Herra sallii tämän tapahtua eikä Hän aina korjaa sitä (OL74).
  • Ja kuitenkin, pahoja asioita tapahtuu, kun emme kuuntele profeettoja (ei tarvetta erityiselle viitteelle, lukekaa vain pyhiä kirjoituksia).

Tämä asettaa meidät muut haasteen eteen. Jos meidän on tarkoitus seurata profeettoja, mutta he ovat epätäydellisiä eivätkä aina sano oikeita asioita, kuinka voimme luottaa heidän johtavan meitä oikealla tavalla?

Käsitellessämme tätä ongelmaa, saanen esittää toisen kysymyksen:

Keneen meidän pitäisi luottaa?

Kyllä, Jumala on antanut meille johtajia, joiden puoleen voimme ja meidän pitäisi kääntyä saadaksemme ohjausta. Mutta loppupeleissä luottamuksemme pitäisi olla Hänessä. Sen sijaan, että sokeasti luottaisimme lihan käsivarteen, meidän täytyy tunnollisesti etsiä hengellistä vahvistusta niille ohjeille, joita profeetat meille antavat.

Kuten presidentti Lorenzo Snow kerran sanoi: jokaisella kirkon jäsenellä on oikeus saada Jumalan Henkeä siinä määrin, että he pystyvät arvioimaan heitä, jotka toimivat heidän parhaakseen tai muutoin.”

Jos ajatus siitä mahdollisuudesta, että sekä muinaiset että nykyajan profeetat ovat tehneet virheitä, saa sinut 1) kyseenalaistamaan uskosi tai 2) puolustuskannalle ja kieltämään moisen edes olevan mahdollista – ehkäpä ongelma ei niinkään ole siinä, mitä profeetat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä vaan ennemminkin omassa hengellisessä perustassasi. Ehkäpä et tee omaa osaasi varmistaaksesi, että uskosi perustuu omaan henkilökohtaiseen suhteeseesi Jumalaan sen sijaan, että kyseenalaistaisit Hänen johtajiensa auktoriteetin.

En väitä, ettemme enää voi kääntyä profeettojen puheiden puoleen saadaksemme apua päätöksissämme tai että meidän tulisi suhtautua epäilyksellä kaikkiin apostolien puheisiin tai kyseenalaistaa jokainen heidän julistuksensa. Pyhät kirjoitukset kertovat meille, ettei kirkko tule koskaan enää lankeamaan luopumukseen (Daniel 2:44). Näin ollen voimme olla luottavaisin mielin, ettei mikään profeetan epätäydellisyys tule johtamaan kirkkoa evankeliumin tieltä poikkeamiseen niin, että pelastuksemme olisi vaarassa.

”Joku yksittäinen henkilö saattaa erehtyä tai hänellä saattaa olla mielipiteitä tai hän voi antaa neuvoja, jotka eivät ole Herran tarkoitusperien mukaisia. Mutta ensimmäisen presidenttikunnan ääni ja valtakunnan avaimia hallussaan pitävien miesten yhdistynyt ääni johtaa aina pyhiä ja maailmaa niille poluille, joilla Herra haluaa niiden olevan.” (Joseph Fielding Smith, 1972)

Joten, kun seuraavan kerran luet lainausta Brigham Youngilta, joka tekee olosi epämukavaksi tai kuulet jonkun sättivän kirkkoa aikoinaan vallinneesta pappeuden rajoituksesta, älä kiirehdi joko kyseenalaistamaan profeetan kelvollisuutta TAI sanomaan, että kaikki, mitä he sanovat, edustaa Jumalan tahtoa. Sen sijaan, muista:

  • Profeetat ovat epätäydellisiä, mutta heidän yhdistynyt äänensä ei tule koskaan johtamaan kirkkoa luopumukseen.
  • On sallittua tiedostaa, että profeetat ovat erehtyväisiä ihmisiä, aivan kuten me muutkin.
  • Pakkomielteisesti menneissä virheissä vellominen estää sinua näkemästä kokonaiskuvaa ja edistymästä evankeliumin polulla.
  • Jos nykyinen profeetta sanoo tai tekee jotain, josta olet eri mieltä, sinun ei pitäisi herjata eikä sokeasti seurata heitä vaan nöyrästi etsiä ilmoitusta taivaalliselta Isältä saadaksesi tietää, mikä on oikein.

Loppuun vielä ajatus vanhin Jeffrey R. Hollandilta:

”Ainosyntyistä täydellistä Poikaansa lukuun ottamatta Jumala on joutunut aina työskentelemään yksinomaan epätäydellisten ihmisten kanssa. Sen täytyy olla Hänelle tavattoman turhauttavaa, mutta Hän tulee toimeen sen kanssa. Niin tulee meidänkin tulla toimeen. Ja kun te näette epätäydellisyyttä, muistakaa, että vajavuudet eivät liity tämän työn jumalallisuuteen.” (Jeffrey R. Holland)

Sallikaamme rakkaille profeetoillemme ja apostoleillemme samaa armoa, jota itsekin niin epätoivoisesti tarvitsemme. Olemmehan kaikki täällä tekemässä samaa asiaa – olemassa hieman vähemmän epätäydellisiä joka päivä.

Artikkelin on kirjoittanut Holly Black ja se on alun perin julkaistu Mormon Hub -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

(Visited 8 times, 1 visits today)