Pappeus on valtuus toimia Jumalan nimissä ja hänen puolestaan. Tällainen valtuus on annettu jokaiselle, joka on asetettu johonkin pappeuden virkaan. Kristus antoi aikoinaan tämän valtuuden apostoleilleen, ja tämän valtuuden voimalla he tekivät käännytystyötä ihmisten joukossa vielä senkin jälkeen, kun Kristus oli itse noussut kuolemansa jälkeen taivaaseen. Kun apostolit surmattiin toinen toisensa jälkeen, pappeus hävisi maan päältä vähitellen kokonaan.

Aaronin pappeus

Aaronin pappeus palautettiin maan päälle vuonna 1829, kun ylösnoussut Johannes Kastaja ilmestyi Joseph Smithille ja Oliver Cawderille ja antoi heille Aaronin pappeuden. Aaronin pappeuden voi saada jokainen kelvollinen mies tai poika, kun hänet asetetaan johonkin virkaan tässä pappeudessa. Näitä virkoja ovat diakoni, opettaja, pappi ja piispa. Jokainen näistä viroista tuo mukanaan velvollisuuksia ja vastuuta.

Diakonien tehtävänä on jakaa kokouksissa sakramenttia piispan valtuuttamina. He myös auttavat jäseniä palvelemalla ja auttamalla ajallisissa asioissa.

Opettajat valmistavat sakramentin ja toimivat kotiopettajina. He saavat suorittaa myös diakonien tehtäviä.

Papit voivat suorittaa kaikkia niitä tehtäviä, joita diakonit ja opettajat tekevät. Lisäksi heidän tehtäviinsä kuuluvat sakramentin siunaaminen ja kastaminen.

Piispa on paikallisen seurakunnan johtaja, jolla on pastorin, papin tai rabbin työhön verrattavia velvollisuuksia. Piispalla on kaksi neuvonantajaa, joiden kanssa hän valvoo seurakuntansa jäsenten hengellisiä ja ajallisia tarpeita. Piispan palvelee palkattomasti yleensä noin viiden vuoden ajan.

Melkisedekin pappeus

Melkisedekin pappeus on ns. korkeampi pappeus, johon Aaronin pappeus valmistaa. Melkisedekin pappeudella on oikeus johtaa, ja sillä on voima ja valtuus kaikkiin virkoihin kirkossa. Se pitää myös hallussaan kaikkien kirkon hengellisten siunausten avaimia. Aaronin pappeuden tavoin myös Melkisedekin pappeus hävisi maailmasta suuren  Luopumuksen aikana, kun kaikki apostolit surmattiin, mutta se palautettiin Joseph Smithin kautta vuonna 1829.

Miehen täytyy olla kelvollinen kirkon jäsen saadakseen Melkisedekin pappeuden ja voidakseen mennä temppeliin ja saada siellä oman endowmenttinsa ja tullakseen siellä sinetöidyksi perheeseensä ikuisiksi ajoiksi. Kun miehellä on Melkisedekin pappeus, hänellä on valta antaa pappeuden siunauksia muille. Hän voi myös asettaa toisia kelvollisia miehiä Aaronin pappeuden ja Melkisedekin pappeuden virkoihin.

Melkisedekin pappeuden virat ovat vanhin, ylipappi, patriarkka, seitsenkymmen ja apostoli. Vanhinten tehtävä on opettaa, selittää, kehoittaa, kasvattaa ja valvoa. Kaikki Melkisedekin pappeuden haltijat ovat vanhimpia. He voivat antaa Pyhän Hengen lahjan kättenpäällepanon kautta ja myös siunata sairaita.

Ylipapilla on valtuus toimia virkamiehenä kirkossa ja palvella hengellisissä asioissa. Yleensä vaarnanjohtajat, lähetysjohtajat, piispat ja korkean neuvoston jäsenet asetataan ylipapeiksi.

Patriarkka on ylipappi, jonka erityisenä tehtävänä on antaa jäsenille patriarkallisia siunauksia. Nämä siunaukset auttavat jäseniä ymmärtämään tehtävämme maan päällä. Patriarkallisen siunauksen kautta Herra puhuu meille hyvin henkilökohtaisesti ja ohjaa meitä kutsumuksessamme maan päällä.

Seitsenkymmenet ohjaavat kirkkoa ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista koorumin johdolla. Heidän tehtävänsä on vahvistaa ja auttaa seurakuntaa ja kirkkoa.

Apostoli on korkein pappeusvirka kirkossa. Apostolit kutsutaan palvelemaan koko elämänsä ajan. He ovat Jeesuksen Kristuksen erityisiä todistajia maailmalle. He täyttävät kirkon ylimmät johtoryhmät eli ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin koorumin.

Pappeudella on myös apujärjestöjä, joiden tehtävänä on auttaa vahvistamaan yksilöitä ja perheitä. Esimerkkeinä näistä ovat Apuyhdistys, Nuorten naisten ja Nuorten miesten järjestöt sekä Alkeisyhdistys lapsia varten.

Lukeaksesi lisää naisista ja heidän roolistaan pappeudessa klikkaa tästä.

(Visited 79 times, 1 visits today)