Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon (jota joskus myös epähuomiossa mormonikirkoksi kutsutaan) puolivuosittainen yleiskonferenssi on maailmanlaajuinen kokous kaikille kirkon jäsenille. Ohjelmaan kuuluu muun muassa yksi kokous miehille ja yksi naisille. Kumpikin korostaa niitä toisistaan selkeästi erottuvia rooleja, joita miehillä ja naisilla on Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa, omissa perheissään sekä maailmassa. Miehille suunnattua kokousta kutsutaan pappeuskokoukseksi, sillä se on tarkoitettu yli 12-vuotiaille pojille ja miehille, jotka ovat kelvollisia saamaan pappeuden (joka on Jumalan miehelle antama voima toimia kaikessa Hänen lastensa pelastukseksi). Jotkut ovat kyseenalaistaneet, miksi on kaksi erillistä kokousta miehille ja naisille ja miksei naisia ole asetettu pappeuteen. Jumalan suunnitelmassa lapsiaan varten miehillä ja naisilla on jumalalliset, toisistaan eroavat ja toisiaan täydentävät roolit. Kun opimme ymmärtämään Jumalan suunnitelmaa lapsiaan varten, voimme nähdä, että kaikki ovat kelvollisia ja oikeutettuja pappeuden voiman suomiin siunauksiin. Vanhin Neil L. Andersen, Kahdentoista apostolin koorumin jäsen, on sanonut:

”Joskus me yhdistämme liiaksi pappeuden voiman miehiin kirkossa. Pappeus on Jumalan voima ja valtuus, joka on annettu kaikkien ihmisten – miesten, naisten ja lasten – pelastukseksi ja siunaukseksi.

Mies voi avata verhot, niin että lämmin auringonvalo pääsee huoneeseen, mutta mies ei omista aurinkoa tai valoa tai lämpöä, jota se tuo. Pappeuden siunaukset ovat äärettömän paljon suurempia kuin se, jota on pyydetty suomaan tuo lahja.” (Voimaa pappeudessa, Neil L. Andersen, yleiskonferenssi, lokakuu 2013)

 

Mitä on pappeus?

Vastatakseen kysymykseen ”miksi ainoastaan miehet asetetaan pappeuteen?” täytyy aloittaa pappeuden määritelmästä ja historiasta. Pappeus on Jumalan voima ja valtuus maan päällä. Presidentti Boyd K. Packer, Jeesuksen Kristuksen apostoli, selitti:

”Pappeus on valtuus ja voima, jonka Jumala on suonut miehille maan päällä toimia hänen puolestaan. Kun pappeuden valtuutta käytetään asianmukaisesti, pappeudenhaltijat tekevät sitä, mitä Herra tekisi, jos Hän olisi läsnä.” (Pappeuden voima, Boyd K. Packer, yleiskonferenssi, huhtikuu 2010)

Jumalan pappeus on ollut olemassa jo ennen maailman luomista. Vanhin Robert D. Hales, Jeesuksen Kristuksen apostoli, on sanonut:

”Jumalan pappeus on ajaton. … Universumin ja maailman, jossa elämme, muodostuminen ei tapahtunut sattumalta, vaan pappeuden voiman kautta. … Se luonnon tapahtumaketju, joka mahdollistaa meidän olemassaolomme tällä planeetalla, ne tämän maailman voimavarat, jotka tukevat elämää – kaikki asetettiin liikkeeseen ja ne kaikki jatkavat radallaan Jumalan suurenmoisen pappeuden kautta. Vaikka suurin osa maan asukeista eivät tiedosta tätä pappeuden voimaa, kaikki elävät olennot nauttivat sen eduista. …

Pappeuden kautta Jumalan Poika, Vapahtaja, Jeesus Kristus, perusti kirkkonsa. … Jeesus Kristus sovitti niiden kaikkien synnit, jotka tekevät parannuksen ja tulevat kastetuiksi pyhän pappeuden voiman kautta. Sovituksen kautta Vapahtajamme rikkoi kuoleman kahleet ja hänestä tuli ’iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia.’ (Hepr. 5:9)” (Blessings of the Priesthood, Robert D. Hales, yleiskonferenssi, lokakuu 1995)

Jeesuksen Kristuksen evankeliumin toimitukset ja liitot suoritetaan pappeuden voiman kautta. Kun Hän perusti kirkkonsa maan päälle, Hän asetti 12 apostolia jatkamaan Hänen työtään kuolemansa jälkeen. Mutta tuo järjestely ei kestänyt. Vanhin M. Russell Ballard, Jeesuksen Kristuksen apostoli, selitti:

”Alkuaikojen kristityt kestivät vainoa ja vaikeuksia. Pietarilla ja hänen veljillään oli vaikeuksia pitää kirkko kasassa ja oppi puhtaana. … Lopulta, Johannesta lukuun ottamatta, Pietari ja hänen apostolitoverinsa kuolivat marttyyreina. Apostoli Johannes ja kirkon jäsenet kamppailivat selviytymisestään kauhistuttavan sorron kohdatessa heitä. Heidän iankaikkiseksi kunniakseen, kristinusko säilyi ja oli todella hallitseva voima toisella vuosisadalla (jKr.). Monet urheat pyhät toimivat työvälineinä auttaen kristinuskoa kestämään.

Näiden pyhien palvelun tärkeydestä huolimatta, heillä ei ollut sitä samaa apostolista valtuutta, johon Herra, Jeesus Kristus, itse oli Pietarin ja muut apostolit asettanut. Kun tuo valtuus oli poissa, miehet alkoivat etsiä muita keinoja ymmärtää oppia. Siitä seurasi, että monet yksinkertaiset ja arvokkaat totuudet hävisivät.” (Restored Truth, M. Russell Ballard, yleiskonferenssi, lokakuu 1994)

Näin pappeuden voima ja valtuus otettiin pois maan päältä. Paavali ja toiset muinaiset profeetat ennustivat tästä. (Katso 2. Tess. 2:3 ja 2. Tim. 4:3-4.) Mutta Pietari puhui ”virvoituksen ajasta” ja ”kuinka kaikki pannaan kohdalleen” (Apt. t. 3:19-21), mikä tarkoitti sitä, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi palautettaisiin maan päälle. Jeesuksen Kristuksen evankeliumi palautettiin maan päälle Joseph Smithin kautta, joka oli ensimmäinen Jumalan profeetta nykyaikana. Kaikki evankeliumin periaatteet ja toimitukset, jotka Jeesus Kristus asetti eläessään maan päällä – mukaan lukien Hänen pappeuden valtuutensa – palautettiin profeetta Joseph Smithin kautta.

On äärimmäisen tärkeä ymmärtää, että pappeus on Jumalan voima ja valtuus – niinpä Jumala määrittelee sen käytön ehdot. Ei ollut oikukasta eikä puolueellista Jumalalta antaa miehille oikeutta kantaa pappeutta. Se on osa Hänen suurta suunnitelmaansa. Aadamin ajoista lähtien, kuten vanhin Hales selitti, pappeus on annettu ”isältä pojalle”. Tänäkin päivänä, niin usein kuin se on mahdollista, pappeus annetaan samalla tavoin isältä pojalle.

 

Naisen rooli pappeudessa

Pappeus on se sama voima, jota Jeesus Kristus käytti, kun hän muinoin järjesti kirkkonsa. Kun Hän kutsui ja asetti apostolit, Jeesus Kristus kutsui maallikkopapiston – kalastajia, publikaaneja, jne. Jeesuksen Kristuksen Kirkko on järjestetty nykypäivänä samalla tavoin. Taivaallinen isä on laatinut jumalalliset roolit lapsilleen ja tämän vuoksi miehille annettiin vastuu kantaa pappeutta ja pitää huoli siitä. Naisille annettiin vastuu kantaa lapsia ja pitää huoli heistä. Molemmat ovat oleellinen osa Jumalan suunnitelmaa. Naisia ei aseteta pappeuteen, mutta heidän roolinsa pappeudessa on aivan yhtä tärkeä. Presidentti Packer sanoi:

”Meitä syytetään joskus siitä, että olemme epäystävällisiä sisarille siinä, että heillä ei ole pappeutta eikä heillä sen tähden voi olla niitä virkoja, joita veljillä on. Mutta me ymmärrämme hyvin, että se, saammeko me korotuksen, riippuu sisaresta, joka on rinnallamme – vaimosta, lastemme äidistä – eikä yksikään pappeudenhaltija halua millään tavoin väheksyä tai vähätellä vaimonsa arvoa ja voimaa. Kun kuulen sellaisia kommentteja, että sisaret ovat vähäpätöisempiä kuin veljet, toivon, että he voisivat nähdä jokaisen kelvollisen pappeudenhaltijan sydämeen ja ymmärtää, mitä hän tuntee vaimoaan, lastensa äitiä, kohtaan. Se on kunnioitusta – ei aivan palvontaa vaan sellaista arvostusta elämänkumppania kohtaan, jonka ansiosta hän voi viimein tulla korotetuksi.” (Pappeuden voima kotona, Boyd K. Packer, Maailmanlaajuinen johtajien koulutuskokous, helmikuu 2012)

Jeesuksen Kristuksen kirkossa naisilla on tärkeä rooli olla vaimoja ja äitejä, neuvonantajia miehilleen ja opettajia lapsilleen.

”Jumalallisen suunnitelman mukaan isän on määrä johtaa perhettään rakkaudessa ja vanhurskaudessa, ja hän on velvollinen suojelemaan perhettään ja huolehtimaan sen toimeentulosta. Äiti on ensisijaisesti vastuussa lastensa hoivaamisesta. Näissä pyhissä tehtävissä isillä ja äideillä on velvollisuus auttaa toisiaan tasavertaisina kumppaneina.” ( Perhe – julistus maailmalle)

Vanhin D. Todd Christofferson on sanonut:

”Naisen moraalinen vaikutus ei tunnu missään voimallisemmin eikä toimi hyödyllisemmin kuin kotona. Ei ole parempaa paikkaa kasvattaa nousevaa sukupolvea kuin perinteinen perhe, jossa isä ja äiti työskentelevät sopusoinnussa elättääkseen, opettaakseen ja hoivatakseen lapsiaan. Siellä missä tätä ihannetilaa ei ole, ihmiset pyrkivät saamaan samat hyödyt niin hyvin kuin pystyvät omissa olosuhteissaan.

Joka tapauksessa äiti voi vaikuttaa tavalla, jonka vertaista ei ole kenelläkään toisella missään muussa ihmissuhteessa. Hänen esimerkkinsä ja opetuksensa voimalla hänen poikansa oppivat kunnioittamaan naiseutta ja sisällyttämään omaan elämäänsä itsekuria ja korkeita moraalin mittapuita. Hänen tyttärensä oppivat vaalimaan omaa hyveellisyyttään ja puolustamaan sitä, mikä on oikein, kerta toisensa jälkeen, olipa se kuinka epäsuosittua hyvänsä. Äidin rakkaus ja korkeat odotukset saavat hänen lapsensa toimimaan vastuullisesti tekosyitä keksimättä, suhtautumaan vakavasti koulutukseen ja henkilökohtaiseen kehittymiseen sekä vaikuttamaan jatkuvasti kaikkien lähipiirissään olevien hyvinvointiin. Vanhin Neal A. Maxwell kysyi kerran: ’Kun ihmiskunnan todellinen historia saatetaan täysin päätökseen, niin onko sille luonteenomaista tykkitulen kaiku vai kehtolaulujen rauhoittava sointu? Sotapäälliköiden tekemät suuret aselevot vai naisten suorittama rauhantyö kodeissa ja yhteisöissä? Tuleeko se, mitä tapahtui kehdoissa ja kotiliesien ääressä, osoittautumaan hallitsevammaksi tekijäksi kuin se, mitä tapahtui kongresseissa?’” (Naisten moraalinen voima, D. Todd Christofferson, yleiskonferenssi, lokakuu 2013)

Maailma haluaa ymmärtää tämän niin, että Jeesuksen Kristuksen kirkossa naiset ovat jollakin tapaa vähempiarvoisia kuin miehet, sillä heidän kiintopisteensä täytyy olla heidän kotinsa. Mitä maailma ei ymmärrä, on se, että kodin ja perheen pitäisi olla kiintopiste niin miehille kuin vaimoillekin – he työskentelevät kodissaan yhdessä ja auttavat toisiaan.

Vanhimman lapseni, joka on poika, lähestyessä 12 vuoden ikää – jolloin pojat, jotka pitävät Jumalan käskyt ovat kelvollisia tulemaan asetetuiksi pappeuteen – aloin miettiä, olinko opettanut hänelle riittävästi hänen tulevista velvollisuuksistaan pappeudenhaltijana. Kun hänet oli asetettu pappeuteen, puhuin hänen kanssaan siitä, kuinka hänen toimintansa heijastuu hänen pappeuteensa. Tajusin myös, että minun täytyi opettaa tyttäriäni kunnioittamaan isoveljeään ja hänen pappeuden valtuuttaan. Minun täytyi opettaa lapsilleni – sanoilla ja teoilla – kuinka kunnioittaa ja tukea pappeutta kodissamme. Sen sijaan, että naisen rooli olisi miestään tukeva, hän on miehensä kanssa tasavertainen kumppani tässä työssä.

 

Naisilla on omat järjestönsä kirkossa

Kuten naisilla on miestensä rooleja täydentävä rooli kotona, samoin heillä on täydentävä rooli Jeesuksen Kristuksen kirkossa. Temppeleissä – jotka ovat pyhiä palveluspaikkoja, joissa miehet ja naiset tekevät pyhiä liittoja Jumalan kanssa – naisilla on omat tehtävänsä, joita he suorittavat pappeuden alaisuudessa. Edesmennyt presidentti Gordon B. Hinckley, aikanaan Jeesuksen Kristuksen kirkon presidentti, on sanonut:

”Naiset eivät ole pappeudenhaltijoita, sillä Herra on järjestänyt sen niin. Se on osa Hänen ohjelmaansa. Naisilla on hyvin merkittävä paikka kirkossa. Miehillä on pappeudenvirat kirkossa. Mutta naisilla on suurenmoinen paikka kirkossa. Heillä on heidän oma järjestönsä. Sen aloitti profeetta Joseph Smith vuonna 1842 ja sitä kutsutaan Apuyhdistykseksi, sillä sen perimmäinen tarkoitus oli järjestää apua sitä tarvitseville. Siitä kasvoi, ymmärtääkseni, maailman suurin naisten järjestö… Heillä on omat virat, oma johtokunta, omat komiteat. Se koskettaa pienimpiäkin kirkon yksikköjä joka puolella maailmaa…

Miehillä on pappeus, kyllä. Mutta minun vaimoni on kumppanini. Tässä kirkossa mies ei kulje vaimonsa edellä eikä hänen takanaan, vaan hänen rinnallaan. He ovat tasavertaisia tällä elämän matkalla.” (This Thing Was Not Done in a Corner, Gordon B. Hinckley, yleiskonferenssi, lokakuu 1996)

Yli 20 vuotta sitten vanhin Ballard opetti:

”Taannoisessa neuvoston kokouksessa naisten apujärjestöjen johtokuntien kanssa, sisaret kertoivat minulle, että hyvin harva nainen kirkossa on ilmaissut kiinnostusta pappeuden saamista kohtaan. Mutta he haluavat, että heitä kuullaan ja arvostetaan ja he haluavat olla merkittävä osa seurakuntia ja niiden jäseniä, jotka palvelevat Herraa ja auttavat toteuttamaan kirkon lähetystyötä.

Esimerkiksi, kävimme hiljattain keskustelua nuorten kelvollisuudesta palvella lähetystyössä. Apuyhdistyksen ylijohtaja Elaine Jack sanoi: ’Tiedätkö, vanhin Ballard, kirkon sisarilla saattaisi olla hyviä ehdotuksia kuinka paremmin valmistaa nuoria lähetystyötä varten… mehän olemme sentään heidän äitejään!’” (Strength in Counsel, M. Russell Ballard, yleiskonferenssi, lokakuu 1993)

Sisar Sheri L. Dew, silloinen Apuyhdistyksen ylijohtajan neuvonantaja, kuvasi asiaa valaisevasti:

”Loukkasin olkapääni tänä kesänä ja näin ollen en voinut käyttää toista kättäni moneen viikkoon. En ollut tajunnut kuinka paljon käsi vaatii toisen käden apua tasapainoksi tai kuinka paljon vähemmän pystyn nostamaan yhdellä kädellä kahden sijaan tai että oli asioita, joita en voinut tehdä ollenkaan. Tämä kyvyttömyys ei ainoastaan voimistanut kunnioitustani niitä kohtaan, jotka pärjäävät niin hyvin fyysisten rajoitteidensa kanssa, mutta se auttoi minua myös ymmärtämään kuinka paljon enemmän kaksi työskentelevää kättä voi saada aikaiseksi.

Kaksi on yleensä parempi kuin yksi, kuten Isämme vahvisti, sillä Hän julisti: ”ei ole hyvä ihmisen olla yksinään” ja teki Aadamille kumppanin – jonkun, jolla oli selkeät lahjat tasapainottaa häntä, auttaa häntä kantamaan kuolevaisuuden taakat ja tekemään asioita, joita hän ei yksin olisi voinut tehdä. Sillä ”Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista”.

… Jotkut yrittävät uskotella teille [naisille], että teitä on petetty, koska teitä ei ole asetettu pappeuteen. He ovat yksinkertaisesti väärässä, eivätkä he ymmärrä Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Pappeuden siunaukset ovat saatavilla kaikille vanhurskaille miehille ja naisille. Me kaikki voimme saada Pyhän Hengen, saada henkilökohtaista ilmoitusta ja saada temppelissä endaumentin, jonka kautta astumme eteenpäin ”aseistettuna” voimalla. Pappeuden voima parantaa, varjelee ja suojaa kaikki vanhurskaat pimeyden voimia vastaan. Kaikista merkittävintä, Herran huoneen korkeimpien toimitusten sisältämän pappeuden täyteyden voi saada ainoastaan mies ja nainen yhdessä.”

Pappeus ei ole ne miehet, jotka siihen on asetettu. Se ei ole yhteisö, johon naisilla on porttikielto. Se on voima, jonka Jumala antaa miehelle, jotta tämä voi siunata, parantaa ja suojella kaikkia Hänen lapsiaan.

 

Miehillä ja naisilla on erityisesti heille suunnattuja kokouksia

Perheeni on hyvin innoissaan tulevasta huhtikuun yleiskonferenssista. Juhlimme suurta rajapyykkiä perheessämme: mieheni ja 13-vuotias poikani osallistuvat Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon yleiskonferenssin yleiseen pappeuskokoukseen Salt Lake Cityn konferenssikeskuksessa. Pappeuskokous on kaikille miehille ja yli 12-vuotiaille pojille – sillä he ovat kelvollisia saamaan pappeuden ja käyttämään sitä. Tämä on suuri hetki perheellemme, sillä mieheni ja poikani saavat mahdollisuuden istua Jeesuksen Kristuksen profeetan jalkojen juurella ja oppia, sen sijaan, että he katsoisivat sitä suorana lähetyksenä muualla. Suoran lähetyksen seuraaminen on hienoa, mutta oikeasti konferenssikeskuksessa oleminen on voimallinen kokemus. Mutta tämä ei ole suuri hetki vain pojille. Ensimmäistä kertaa saan viedä tyttäreni seuraamaan yleistä naisten kokousta (vaikkakaan en konferenssikeskukseen), sillä se on nyt kaikille naisille ja yli 8-vuotiaille tytöille.

Miksi on yksi kokous pojille ja toinen tytöille? Varmastikin molemmat kokoukset ovat voimallisia ja kohottavia kaikille. Vaimona ja erityisesti äitinä, olen innoissani, että pojallani on mahdollisuus viettää pappeusveljien välistä laatuaikaa isänsä kanssa. Olen aivan yhtä innoissani, että minulla on mahdollisuus viettää omaa laatuaikaa tyttärieni kanssa. Yleisessä Apuyhdistyksen kokouksessa koemme sisaruutta ja ykseyttä, joka on erilaista kuin muissa kokouksissa. Uskoisin, että miehetkin kokevat veljeyttä ja ykseyttä heidän kokouksissaan. Se on pyhä yhteys, joka on välttämätön näiden siteiden vahvistamiseksi. Sen tarkoitus on auttaa poikia ja miehiä tulemaan paremmiksi pojiksi, isiksi, veljiksi ja pappeudenhaltijoiksi. Naisten kokouksen tarkoitus on auttaa naisia tulemaan paremmiksi vaimoiksi, äideiksi, siskoiksi ja pappeudenhaltijoiden tukijoiksi.

Pyhät kirjoitukset opettavat, että ”Herran edessä ei kuitenkaan ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista” (1. Kor. 1:11). Miesten ja naisten erillisten kokousten tarkoitus ei ole väheksyä yhtä taikka toista sukupuoliroolia. Ennemminkin, niiden tarkoitus on auttaa meitä paremmin täydentämään toisiamme. Mieheni ja minä olemme parempia yhdessä eroavaisuuksiemme vuoksi – emme niistä huolimatta. Se on Herran suunnitelma meitä varten.

 

Artikkelin on kirjoittanut Lisa Montague ja se on alun perin julkaistu aboutmormons.org-sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

(Visited 99 times, 1 visits today)