Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko keskittyy Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, ja hänen opetuksiinsa. Niin sen kuuluu olla. Yksi aihe, jota meidän ei tulisi jäädä märehtimään, on Paholainen – joka Lusiferina, sarastuksen poikanakin tunnetaan. Mutta on tärkeä tietää, kuka hän on, kuinka hänestä tuli se mitä hän on ja kuinka hän vaikuttaa elämässämme. Kenties on parasta aloittaa alusta – aivan alusta, ennen kuin tulimme maan päälle, kun asuimme taivaassa Isämme henkipoikina ja -tyttärinä.

Paholainen ja taivaallisen Isän suunnitelma lapsiaan varten

Ollessamme siellä taivaallinen Isä kokosi meidät yhteen suurta perheneuvostoa varten. Tämän suuren kokouksen aikana taivaallinen Isä esitteli henkilapsilleen suunnitelmansa – jota usein kutsutaan pelastussuunnitelmaksi. Vanhin Dallin H. Oaks selitti:

”Ymmärryksemme elämästä alkaa taivaallisesta neuvostosta. Jumalan henkilapsille opetettiin Hänen iankaikkisesta suunnitelmastaan koskien heidän kohtaloaan. Olimme kehittyneet niin pitkälle kuin se on mahdollista ilman fyysistä ruumista ja kuolevaisuuden kokemusta. Ymmärtääksemme ilon täyteyden meidän täytyi todistaa halukkuutemme pitää Jumalan käskyt olosuhteissa, joissa meillä ei ollut muistikuvia siitä, mikä edelsi syntymistämme tänne kuolevaisuuteen.

Kuolevaisuuden ajanjaksoon kuului, että olisimme kuoleman alaisia ja synti tahraisi meidät. Lunastaakseen meidät takaisin kuolemalta ja synniltä, taivaallisen Isämme suunnitelmaan kuului Vapahtaja, jonka sovitus lunastaisi meidät kuolemalta ja maksaisi tarvittavan hinnan, jotta meidät voidaan puhdistaa synneistämme, Hänen määrittelemien ehtojensa mukaisesti (Ks. 2. Nefi 9:19–24).”

Kykymme valita ei ole osa Jumalan suunnitelmaa lapsiaan varten – se on koko suunnitelman ydin. Valitsemmeko tien, joka johtaa takaisin taivaallisen Isämme luo, vai emmekö valitse? Meidät erotettaisiin Jumalasta maanpäällisen elämämme ajaksi, joten olisi mahdollista, etteivät kaikki palaisi Hänen luokseen. Molemmat olivat varmasti vaikeita käsitteitä taivaallisen Isän lapsien ymmärtää. Näihin huolenaiheisiin Lusifer tarttui astuessaan esiin ja esittäessään mielipiteensä. Usein kuulemme Paholaisen sitten esittäneen suunnitelman. Mutta vanhin Richard G. Scott on opettanut:

”Lusifer ehdotti muutoksia vaatimuksiin. Hänen perustelunsa olivat niin vakuuttavia, että kolmasosa Isän henkilapsista seurasi Paholaista ja heidät syöstiin alas taivaasta.”

Joten Lusifer ei esittänyt suunnitelmaa, hän vain halusi muokata taivaallisen Isän suunnitelmaa. Mikä oli tämä ehdotus? Lusifer lupasi ”lunastaa koko ihmissuvun, niin ettei yksikään sielu huku” ja vastineeksi hän halusi kunnian siitä itselleen. (Mooses 4:1) Toimiessaan näin hän ”pyrki hävittämään ihmisen tahdonvapauden” (Mooses 4:3).

Kuinka tarkalleen ottaen Lusifer suunnitteli toteuttavansa tämän? Brent L. Top, Brigham Youngin Yliopiston uskonnollisen opetuksen dekaani, on sanonut:

Sitä, kuinka hän tarkalleen ottaen suunnitteli pelastavansa jokaisen sielun, ei selitetä, mutta se ilmeisesti poisti joko mahdollisuuden tehdä syntiä tai, jos syntiä tapahtui, synnistä seuraavan rangaistuksen.

Lyhyesti sanottuna, Topin mukaan, Paholaisen suunnitelma oli ”valheellinen tarjous pelastuksesta ilman yksilön vastuuta”. Usein ajattelemme tämän tarkoittavan rankkaa voimankäyttöä, mutta todennäköisesti se olisi ollut hienovaraisempaa tahdonvapauden tuhoamista, kuten ylempänä on kuvattu. Tuhoamalla tahdonvapauden, emme valitse itse palata taivaallisen Isämme luokse, vaan meidät pakotetaan tekemään niin – toisin sanoen, meille ei anneta muita vaihtoehtoja.

Mutta tämä soti Jumalan suunnitelmaa vastaan. Profeetta Joseph Smith on opettanut:

”Kiista taivaassa oli seuraavasta: Jeesus sanoi, että olisi muutamia sieluja, jotka eivät pelastuisi. Paholainen sanoi, että hän pystyisi pelastamaan heidät kaikki, ja hän esitti suunnitelmansa suurelle neuvostolle, joka asettui kannattamaan Jeesusta Kristusta. Silloin paholainen nousi kapinaan Jumalaa vastaan, ja hänet syöstiin alas ja myös kaikki ne, jotka olivat hänen puolellaan.” (Kirkon Presidenttien Opetuksia: Joseph Smith)

Enemmistö hengistä taivaassa – mikä käsittää kaikki ihmiset, jotka ovat eläneet, elävät tällä hetkellä ja tulevat koskaan elämään maan päällä – valitsi seurata taivaallisen Isän suunnitelmaa, sillä tiesimme sen olevan ainoa tapa palata Hänen luokseen ja elää Hänen kanssaan ikuisesti. Ainoastaan todistamalla halumme vanhurskaiden tekojen kautta – sekä Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta – voimme kelpuuttaa itsemme palaamaan elämään Jumalamme kanssa ikuisesti.

Mikä on tahdonvapaus ja miksi se on tärkeää?

Tahdonvapaus on kyky valita itse – ja se on lahja, jonka Jumala antoi ihmiselle. Tämän voiman Paholainen pyrki tuhoamaan omaksi hyödykseen. Vanhin Robert D. Hales selitti:

”… Tahdonvapaus on Jumalan meille antama kyky ja oikeus valita ja toimia omasta puolestamme eikä olla toiminnan kohteina. Tahdonvapaus tarkoittaa toimimista siten, että olemme tilivelvollisia ja vastuussa teoistamme. Meidän tahdonvapautemme on välttämätön pelastussuunnitelmalle. … Tahdonvapautemme – kykymme valita ja toimia itse – on välttämätön osatekijä tässä suunnitelmassa. Ilman tahdonvapautta emme kykenisi tekemään oikeita valintoja ja edistymään. Tahdonvapautta käyttäen me kuitenkin voisimme tehdä vääriä valintoja, tehdä syntiä, ja menettää mahdollisuuden olla taas taivaallisen Isän kanssa. Tästä syystä varattaisiin Vapahtaja, joka kärsisi syntiemme tähden ja joka lunastaisi meidät, jos tekisimme parannuksen.” (Tahdonvapaus – välttämätön elämänsuunnitelmalle)

Tämä kuulostaa yksinkertaiselta – ja sitä se onkin. Tahdonvapauden ydin on valitsemisessa – ja se vaatii tiettyjä kriteereitä. Vanhin Bruce R. McConkie on sanonut:

Jotta voi olla tahdonvapaus, täytyy vallalla olla neljä suurta periaatetta:

1. Täytyy olla lakeja – lakeja, jotka on asettanut kaikkivoipa voima; lakeja, joita voidaan noudattaa tai olla noudattamatta.

2. Täytyy olla vastakohtia – hyvää ja pahaa, hyveitä ja paheita, oikea ja väärä – tarkoittaen, että täytyy olla vastustusta, toinen voima vetämässä toista.

3. Niillä, joilla on tahdonvapaus, täytyy olla tieto hyvästä ja pahasta – tarkoittaen, että heidän täytyy tietää ero vastakohtien välillä.

4. Täytyy olla rajoittamaton valta valita.

Yhdenkin näistä kriteereistä puuttuessa, ei ole todellista vapautta valita. Ja ilman todellista vapautta valita, ei voi olla kehitystä matkallamme tulla taivaallisen Isämme kaltaiseksi. Ja se on tavoitteemme. Pyhät kirjoitukset opettavat Jumalan sanoneen:

”Sillä katso, tämä on minun työni ja kirkkauteni — ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen.” (Mooses 1:39)

Paholaisen suunnitelma – vaihtoehtojen vai seurausten poistaminen?

Mormonit uskovat, että on vain yksi tie, jota pitkin voimme palata taivaallisen Isämme luokse.

Yksi tapa, jolla Paholainen voisi tuhota ihmiskunnan tahdonvapauden, olisi poistaa vaihtoehdot – tai vastakohdat. Jos ei ole vastakohtia, ei ole vaihtoehtoja. Mormonin kirjassa tätä kuvaillaan näin:

”Ja jotta hänen iankaikkiset tarkoituksensa toteutuisivat ihmisen päämäärässä hänen luotuaan ensimmäiset vanhempamme ja maan eläimet ja ilman linnut ja sanalla sanoen kaiken, mikä on luotu, oli oltava vastakohtaisuutta; kielletty hedelmäkin vastakohtana elämän puulle, toisen ollessa makea ja toisen karvas.

Sen vuoksi Herra Jumala salli ihmisen toimia omasta puolestaan. Ja nyt, ihminen ei voisi toimia omasta puolestaan, ellei yksi tai toinen häntä houkuttelisi.” (2. Nefi 2:15-16)

Mielenkiintoinen seikka on se, että Lusiferin yrittäessä muuttaa taivaallisen Isän suunnitelmaa, hän itse asiassa otti osaa siihen tarjoamalla vaihtoehdon – vastakohdan Jumalan esitykselle. Hänen yrityksensä kuvaa iankaikkista käsitettä: valtamme valita on niin perustavalaatuinen, että meidän olisi pitänyt valita sallia Paholaisen tuhota tahdonvapautemme. Ja, valitettavasti, kolmasosa taivaan asukkaista käytti tahdonvapauttaan menettääkseen sen ja valitsivat seurata Lusiferia alas taivaasta.

Toinen mahdollinen teoria Paholaisen strategiasta on poistaa valintojemme seuraukset – tarkoittaen sitä, että mikä tahansa valinta olisi hyvä. Mormonitutkija Terryl Givens selittää:

”Lusiferin ehdotus saattoi hyvinkin pohjata siihen lupaukseen, että huolimatta ihmisen valinnoista kuolevaisuuden koetusajassa pelastus olisi taattu. Ihmisiä ei pakotettaisi tekemään oikeita valintoja. Mikä tahansa heidän tekemä valinta riittäisi. Mikä tarkoittaa samaa kuin jos sanottaisiin, ettei millään heidän tekemällään valinnalla olisi ollut väliä. Ja jos valinnalla ei ole väliä, moraalinen tahdonvapaus olisi vain tyhjä klisee. Tämä tarjoaa mahdollisen skenaarion, jossa hän pyrki tuhoamaan ihmisen tahdonvapauden – käyttäen strategiaa, joka oli yhtä houkutteleva silloin kuin se on tänäkin päivänä. Syökää, juokaa ja olkaa iloisia, sillä huomenna te voitte levätä paratiisissa.”

Pyhät kirjoituksetkin tukevat tätä ajatusta:

”Ja jos te sanotte, että ei ole olemassa lakia, teidän täytyy sanoa myös, että ei ole olemassa syntiä. Jos te sanotte, että ei ole olemassa syntiä, teidän täytyy sanoa myös, että ei ole olemassa vanhurskautta. Ja ellei ole vanhurskautta, ei ole myöskään onnea. Ja ellei ole vanhurskautta eikä onnea, ei ole myöskään rangaistusta eikä kurjuutta. Ja ellei näitä ole, ei ole olemassa Jumalaa. Ja ellei ole olemassa Jumalaa, ei ole meitäkään, eikä maata, sillä mitään ei olisi voitu luoda, ei toimimaan eikä toiminnan kohteeksi; niinpä kaiken olisi täytynyt hävitä olemattomiin.” (2 Nefi 2:13)

Mielenkiintoista on se, että tämä pyhien kirjoitusten kohta opettaa, että sen lisäksi, että Lusiferin suunnitelma oli epäuskottava, se olisi kokonaisuudessaan tehnyt tyhjäksi sekä ihmisen että Jumalan olemassaolonkin.

Miksi niin moni seurasi Paholaista?

Huolimatta siitä juonesta, jota Lusifer käytti houkutellakseen kolmanneksen taivaan asukkaista mukaansa, heidän toimintansa osoittaa uskon puutetta. Presidentti Spencer W. Kimball on opettanut:

”Tahdonvapaus viittaa johonkin todella tärkeään – luottamukseen. Luottamukseen kokonaisuudessaan. Kuten Jumala luotti meidän käsiimme kaiken, mitä hän oli tänne maan päälle luonut, meidän täytyy luottaa hänen viisauteensa ja rakkauteensa. Jumala on sama eilen, tänään ja ikuisesti – kuten ovat hänen tarkoitusperänsäkin.”

Niiltä, jotka valitsivat kapinoida Jumalan suunnitelmaa vastaan, puuttui uskoa – mahdollisesti uskoa itseensä ja kykyihinsä tehdä oikeita valintoja ja varmasti uskoa Jumalan suunnitelmaan meitä varten. Vanhin Hales on sanonut tästä riidasta taivaassa:

”Jokaisella taivaallisen Isän lapsista oli tilaisuus käyttää tahdonvapautta, jonka taivaallinen Isä oli antanut hänelle. Me päätimme uskoa Vapahtajaa Jeesusta Kristusta – tulla Hänen luokseen, seurata Häntä ja hyväksyä suunnitelman, jonka taivaallinen Isä esitti hyväksemme. Mutta kolmasosalla taivaallisen Isän lapsista ei ollut uskoa seurata Vapahtajaa, ja he päättivät seurata sen sijaan Lusiferia eli Saatanaa.”

Mutta Paholaisen pyrkimykset eivät loppuneet siihen. Vanhin L. Tom Perry on sanonut:

”Saatana ei kuitenkaan ottanut opikseen. Hänen varasuunnitelmanaan – suunnitelmana, jota hän on toteuttanut Aadamin ja Eevan ajoista lähtien – on ollut kiusata miehiä ja naisia itse asiassa osoittaakseen, ettemme ansaitse Jumalan meille antamaa tahdonvapauden lahjaa. Saatanalla on monia syitä toimia niin kuin hän toimii. Tehokkain niistä on kenties koston motiivi, mutta hän haluaa myös tehdä ihmisistä kurjia niin kuin hän itse on.” (Lainkuuliaisuus on vapautta)

Voisiko Paholainen todella pakottaa meidät valitsemaan oikein?

Lusifer on suuri lohikäärme (Johanneksen Ilmestys 12) ja koko ihmiskunnan eksyttäjä. Mutta voiko hän todella johtaa meidät harhaan pakottamalla meidät valitsemaan vastoin omaa tahtoamme? Ei. Presidentti James E. Faust on sanonut:

”Kukapa ei olisi kuullut ja tuntenut Perkeleen houkutuksia? Hänen äänensä kuulostaa usein kovin järkevältä ja hänen sanomansa oikeutetulta. Se on houkutteleva, kiehtova ääni, jossa on viihdyttävä sävy. Se ei ole kova eikä karkea. Ei kukaan kuuntelisi Saatanan ääntä, jos se kuulostaisi kovalta tai ilkeältä. Jos Perkeleen ääni olisi epämiellyttävä, se ei houkuttelisi ihmisiä kuuntelemaan.

Shakespeare kirjoitti: ’Pimeyden ruhtinas on ylimys’, ja ’hyväkseen piru raamatunkin kääntää’. Suurena jäljittelijänä Lusiferilla on ihmeellinen kyky hämätä.” (Voimat, jotka pelastavat meidät)

Hänen merkittävien taivuttelukykyjensä lisäksi Lusifer oli asemassa, jossa hänellä oli voimaa ja vaikutusvaltaa. Pyhät kirjoitukset opettavat:

”Jumalan enkeli, joka oli valta-asemassa Jumalan edessä ja joka kapinoi ainosyntyistä Poikaa vastaan, jota Isä rakasti ja joka oli Isän huomassa, syöstiin alas Jumalan ja Pojan edestä ja nimitettiin Kadotukseksi, ja taivaat itkivät häntä — hän oli Lusifer, sarastuksen poika.” (Oppi&Liitot 76:25-26).

Lusifer oli luottamus- ja auktoriteettiasemassa – ja näin ollen voimme ymmärtää, miten tämä olisi saattanut johtaa jotkut harhaan hänen ehdotuksellaan. Vanhin Oaks sanoi Paholaisen ehdotuksesta: ”Ilman valtaa valita, olisimme olleet vain robotteja tai sätkynukkeja hänen käsissään.”

Ja niin Paholainen olisi pakottanut meidät – poistamalla vallan valita. Meidän olisi ollut pakko seurata häntä, sillä ei olisi ollut muita vaihtoehtoja. Mutta, kuten presidentti Faust sanoi:

”Olemme kuulleet näyttelijöiden ja muiden puolustelevan tai selittelevän vääriä tekojaan sanomalla: ”Paholainen pani minut tekemään sen.” En oikein usko, että Paholainen voi panna meitä tekemään mitään. Varmastikin hän voi houkutella ja pettää, mutta hänellä ei ole meihin mitään sellaista valtaa, jota me emme hänelle anna.”

Paholaisen toimintatapa nykypäivänä

Voimme myös saada syvällisempää näkökulmaa Paholaisen mahdolliseen strategiaan kuolevaisuutta edeltävässä elämässä, kun perehdymme hänen tapaansa toimia maan päällä nykypäivänä. Ja vaikka onkin mielenkiintoista pohtia, kuinka Paholainen ehdotti poistaa tahdonvapautemme, on tärkeä ymmärtää kuinka hän aktiivisesti pyrkii tähän tavoitteeseen tänä päivänä. Presidentti Faust on opettanut:

”Saatanan vetoavimpia repliikkejä ovat seuraavanlaiset: ’Kaikki tekevät niin’, ’Ellei siitä ole kenellekään muulle vahinkoa, sen voi tehdä’, ’Jos se tuntuu hyvältä, se on oikein’ tai ’Se on muotia.’ Nämä hienovaraiset vetoomukset tekevät Paholaisesta suuren jäljittelijän, mestaripetkuttajan ja parhaan väärentäjän.

Ensimmäinen presidenttikunta kuvaili Paholaista: ’Hän toimii niin täydellisen valeasun suojissa, että monet eivät tunnista häntä tai hänen toimintatapaansa. Ei ole sellaista rikosta, jota hän ei tekisi, ei sellaista turmelusta, jota hän ei järjestäisi, ei sellaista vitsausta, jota hän ei lähettäisi, ei sellaista sydäntä, jota hän ei murtaisi, ei sellaista henkeä, jota hän ei ottaisi, ei sellaista sielua, jota hän ei tuhoaisi. Hän tulee kuin varas yöllä; hän on susi lampaiden vaatteissa.’

Saatana on maailman paras imartelija, ja hän tuntee sanojen suuren voiman (Jaakob 7:4). Hän on aina ollut yksi maailman suurista voimista.”

Vanhin M. Russell Ballard, Kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on sanonut:

”Lusifer on viekas ja ovela äly. Yksi hänen meitä vastaan käyttämistään päämenetelmistä on hänen taitonsa valehdella ja pettää, jotta hän saisi meidät vakuuttuneiksi siitä, että paha on hyvää ja hyvä pahaa.” (Oi tuota Paholaisen viekasta suunnitelmaa!)

Riippuvuudet ovat yksi tapa, jolla hän yrittää saada meidät koukkuunsa. Vanhin Ballard selittää:

”Hän käyttää riippuvuutta varastaakseen tahdonvapauden. Erään sanakirjan mukaan kaikenlainen riippuvuus tarkoittaa antautumista jollekin ja näin tahdonvapauden luovuttamista ja tulemista riippuvaiseksi jostakin hengenvaarallisesta aineesta tai käyttäytymisestä.

Tiedemiehet sanovat meille, että meidän aivoissamme on mekanismi, jota kutsutaan mielihyväkeskukseksi. Kun se aktivoidaan tietyillä huumeilla tai käyttäytymistavoilla, se voittaa sen osan aivoistamme, joka hallitsee tahdonvoimaamme, arvostelukykyämme, loogista ajatteluamme ja moraaliamme. Tämä johtaa siihen, että riippuvainen ihminen hylkää sen, minkä hän tietää oikeaksi. Ja kun niin tapahtuu, hän on koukussa ja Lusifer ottaa ohjat.”

Mutta meidän ei tarvitse pelätä. Presidentti Faust opetti:

”Uskon, että Saatanan alati laajenevat ponnistukset ovat eräänlainen osoitus tämän työn totuudesta. Tulevaisuudessa vastustus on sekä salakavalampaa että avoimempaa. Se tulee naamioitumaan suurempaan hienostuneisuuteen ja oveluuteen mutta se tulee olemaan myös räikeämpää. Tulemme tarvitsemaan suurempaa hengellisyyttä huomataksemme kaikki pahuuden muodot ja suurempaa voimaa vastustaaksemme sitä. Pettymykset ja takaiskut Jumalan työssä tulevat kuitenkin olemaan tilapäisiä, sillä työ tulee etenemään.

… Meidän ei tarvitse lamautua Saatanan voiman pelosta. Hänellä ei voi olla meihin mitään valtaa, ellemme salli sitä. Hän on tosiasiassa pelkuri, ja jos me pysymme lujina, hän peräytyy.”

Artikkelin on kirjoittanut Lisa Montague ja se on alun perin julkaistu Mormon Beliefs -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

(Visited 58 times, 1 visits today)