Pyhä Raamattu on Jumalan sanaa. Tehdään se nyt täysin selväksi. Me Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet uskomme siihen, opiskelemme sitä ja pyrimme elämään sen opetusten mukaisesti. Mutta, jos tunnet uskontomme, tiedät myös, että me mormonit uskomme myös muihin pyhiin kirjoituksiin. Monikaan ihminen ei pidä tästä ajatuksesta.

Valitettavasti monet ihmiset, jopa henkilökohtaiset ystävät, ottavat nokkiinsa jo pelkästään ajatuksesta, että voisi olla muitakin pyhiä kirjoituksia kuin vain ne, joita voimme Raamatusta lukea. Tässä artikkelissa esitettyjen mahdollisuuksien ei ole millään muotoa tarkoitus syrjäyttää tai heikentää Pyhän Raamatun auktoriteettia, aivan kuten Uusi testamenttikaan ei vienyt mitään pois Vanhalta testamentilta. Päinvastoin, tämä artikkeli on ylistys ajatukselle, että Jumala puhui muillekin kansoille, muina aikoina, muissa paikoissa – mikä vahvistaa ja selventää sitä, mitä on jo aiemmin muistiin kirjoitettu.

1. Alkuperä Raamatun yksinoikeudelle Jumalan sanana on tulkittu väärin

Mistä käsitys, että Raamattu on ainoa kirjoitettu Jumalan sana, ylipäätään on saanut alkunsa? Tarkastellaanpa kohtaa Johanneksen ilmestyksessä, johon usein viitataan Sola Scriptura -periaatteen todisteena, joka on vain hauska nimi uskomukselle, jonka mukaan Raamatulla Jumalan sanana on itsenäinen ja kokonaisvaltainen auktoriteetti.

”Jokaiselle, joka kuulee tämän kirjan ennussanat, minä vakuutan: Jos joku panee niihin jotakin lisää, panee Jumala hänen kärsittävikseen ne vitsaukset, joista tässä kirjassa on kerrottu.

Jos joku ottaa pois jotakin tämän ennustusten kirjan sanoista, ottaa Jumala pois hänen osallisuutensa elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kerrottu.” (Ilm. 22:18-19)

Siinä se, vai mitä? Ainoastaan Raamattu on Jumalan sanaa. Päivänselvä asia. Niin yksinkertaista se on. No, ehkä ei sittenkään. Annas kun selitän. Katsotaanpa nyt kohtaa 5. Mooseksen kirjasta:

”Älkää lisätkö mitään näihin käskyihin älkääkä poistako niistä mitään. Pitäkää Herran, Jumalanne, käskyt, jotka minä teille annan.” (5. Moos. 4:2)

  1. Mooseksen kirja sijoittuu Vanhan testamentin alkupäähän, Johanneksen ilmestys on puolestaan Uuden testamentin viimeinen kirja. Huomaatko samankaltaisuudet? Kuulemme jälleen käskyn ”älä lisää, älä poista”. Jos tulkitsemme Mooseksen käskyä olla lisäämättä Raamattuun mitään samalla tavalla kuin tulkitsemme Johanneksen ilmestyksen versiota, jokainen 5. Mooseksen kirjan jälkeinen kirja olisi suora rikkomus tätä kirjoituksen kohtaa vastaan ja siten mitätön. Mutta ne eivät ole mitättömiä. Huomaamme dilemman, vai mitä?

Vaihtoehtoinen tulkinta

Tässä se tulee: Johanneksen varoitus pätee ainoastan Ilmestyskirjaan.

Mooseksen varoitus pätee ainoastaan 5. Mooseksen kirjaan.

Tosiasia on, että monia Uuden testamentin kirjoja ei oltu vielä edes kirjoitettu silloin, kun Johannes kirjoitti tämän kirjan. Itse asiassa, Raamattua – siinä muodossa, jossa sen nykypäivänä tunnemme – ei oltu vielä koottu.

Eli onko ihan okei lisätä Johanneksen Ilmestyskirjaan? Ei ole.

Onko hänen kirjoituksensa sitova ilmoitus, joka päättää kaikki pyhät kirjoitukset? Ei ole.

2. Raamatussa itsessään puhutaan pyhien kirjoitusten kaltaisista kirjoista, joita ei ole sisällytetty Raamatun lopulliseen versioon

No niin, tämä on itse asiassa erittäin kiehtovaa. Katsopa tätä listaa Raamatussa esiintyvistä viittauksista (pääosin Vanhassa testamentissa), joissa mainitaan muita kirjoja ja profeettoja, joita ei Raamattuun ole sisällytetty:

  • Herran sotien kirja (4. Moos. 21:14)
  • Oikeamielisen kirja (Joos. 10:13; 2. Sam. 1:18)
  • Salomon historia (1. kun. 11:41)
  • Profeetta Samuelin aikakirjat (1. Aik. 29:29)
  • Näkijä Gadin aikakirjat (1. Aik. 29:29)
  • Profeetta Natanin aikakirjat (1. Aik. 29:29; 2. Aik. 9:29)
  • Ahian profetiat (2. Aik. 9:29)
  • Näkijä Iddon ilmestykset (2. Aik. 9:29)
  • Semajan historia (2. Aik. 12:15)
  • Jehun kertomus – Israelin kuninkaiden historia (2. Aik. 20:34)
  • Profeettojen kirja (2 Chronicles 33:19)
  • Ensimmäistä kirjettä korinttilaisille edeltävä Paavalin kirje korinttilaisille (1. Kor. 5:9)
  • Mahdollinen edeltävä kirje efesolaisille (Ef. 3:3)
  • Kirje Laodikean seurakunnalle (Kol. 4:16)
  • Henokin ennustukset (Juud. 1:14)

Lista on lainattu suoraan tältä englanninkieliseltä sivustolta. Sieltä löytyy myös syvempää analyysia tästä aiheesta.

Syitä siihen, miksi näitä kirjoja ei sisällytetty Raamattuun, on monia. Joitain niistä ei varmastikaan ole vielä löydetty. Toiset on saatettu yksinkertaisesti hylätä tai jättää huomiotta. Yksi asia, jonka se vahvistaa, on kuitenkin tämä: Oli muitakin profeettoja, joiden profetioista kirjoitettiin aikakirjoja ja jotka elivät samaan aikaan kuin Raamatun profeetatkin, mutta joita ei sisällytetty 66 kirjaan, joita nyt kutsumme Pyhäksi Raamatuksi.

3. Raamatussa itsessään profetoidaan tulevista profeetoista

Pyhä Raamattu on kokoelma erillisiä kirjoja, joita ovat kirjoittaneet Jumalan innoitetut miehet, joista monia voimme hyvillä mielin kutsua profeetoiksi (kuten Mooses), tai vähintäänkin miehiksi-jotka-profetoivat, vaikka yleisemmin kantoivatkin apostolin titteliä (kuten Ilmestyskirjan Johannes). Pitäen tämän perustana, tarkastellaanpa nyt joitain kirjoitusten kohtia, aloittaen Aamoksen kirjasta:

”Ei Herra Jumala tee mitään ilmoittamatta suunnitelmiaan palvelijoilleen, profeetoille.” (Aam. 3:7)

No niin, vähintäänkin ymmärrämme tästä kohdasta sen, että Jumala ilmoittaa asioita profeetoilleen. Itse asiassa, he vaikuttavat olevan äärimmäisen tärkeitä Hänelle. He julistavat Jumalan sanat, tarkoitusperät, varoitukset, käskyt ja opetukset (ts. Raamatun). Katsotaanpa nyt Ilmestyskirjan kohtaa, joka puhuu ”viimeisistä päivistä” ennen Kristuksen toista tulemista:

”Minä annan kahdelle todistajalleni tehtäväksi julistaa sanaani säkkivaatteeseen pukeutuneina tuhat kaksisataakuusikymmentä päivää.” (Ilm. 11:3)

Raamattu itsessään sisältää profetioita tulevista profeetoista, tai vähintäänkin miehistä-jotka-profetoivat. Eikö tulevien profeettojen olemassaolo yksiselitteisesti viittaa siihen, että on olemassa vielä lisää tietoa, jota Jumala haluaa meille välittää? Eikö se yksiselitteisesti viittaa siihen, että Raamatun lisäksi on olemassa lisää Jumalan sanaa?

4. ”Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta”

Pyhä Raamattu on aikakirja Kristuksen kanssakäymisistä muinaisen Lähi-idän kansojen keskuudessa. Mutta, oletko koskaan pohtinut, vierailiko Hän minkään muun kansan luona? Ja jos hän teki niin, eikö olisi järkeenkäypää, että nuo ihmiset olisivat myös kirjoittaneet muistiin noita kokemuksia?

No… ehkä Hän teki niin.

Johanneksen evankeliumissa Kristus sanoo:

”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.

Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (Joh. 10:14-16, painotus lisätty)

Pari asiaa vaikuttaa varsin selkeiltä näiden jakeiden pohjalta. Ensiksi, päivänselvää on, ettemme oikeasti puhu lampaista, puhumme ihmisistä. Toiseksi, Kristus viittaa ihmisiin, jotka eivät vielä olleet kuulleet Hänen ääntään, mutta jotka Hän halusi tuoda evankeliuminsa piiriin. Mahtavaa! Kuten kaikki pyhien kirjoitusten kohdat, tämäkin on täysin avoin tulkinnoille. Ne, jotka eivät kuulu uskoomme, tulkitsevat tämän tietenkin eri tavalla kuin me, mutta me mormonit uskomme näiden jakeiden viittaavan kansaan, joka eli täysin erillään Lähi-idän kansoista.

Ketkä?

Luepa tämä mielenkiintoinen kohta Mormonin Kirjasta (– kirjasta, joka kertoo Kristuksen vierailusta muinaisen Amerikan mantereen kansojen keskuudessa ylösnousemuksensa jälkeen):

”Ja totisesti minä sanon teille, että te olette niitä, joista minä sanoin: Minulla on muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; niitäkin minun tulee johdattaa, ja ne kuulevat minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (3. Nefi 15:21, painotus lisätty)

Mutta se ei pääty tähän. Mormonin kirjassakin Kristus sanoo uudelleen:

”Ja totisesti, totisesti minä sanon teille, että minulla on muita lampaita, jotka eivät ole tästä maasta eivätkä Jerusalemin maasta eivätkä missään osissa sitä maata, jossa minä olen ollut palvelemassa.

Sillä ne, joista minä puhun, ovat niitä, jotka eivät ole vielä kuulleet minun ääntäni, enkä minä ole milloinkaan ilmaissut itseäni heille.

Mutta minä olen saanut Isältä käskyn, että minun tulee mennä heidän luoksensa, niin että he saavat kuulla minun ääneni ja heidät luetaan minun lampaideni joukkoon, jotta olisi yksi lauma ja yksi paimen; sen tähden minä menen näyttäytymään heille.” (3. Nefi 16:1-3)

Mikä jättää (ainakin mormoneille) oven apposen auki mahdollisuudelle, että tulevaisuudessa on vieläkin enemmän pyhiä kirjoituksia, joita emme vielä ole saaneet.

Artikkelin on kirjoittanut David Snell ja se on alun perin julkaistu Mormon Hub -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

(Visited 161 times, 1 visits today)