Tämä on minun tarinani siitä, miten löysin totuuden.

Olen Lehmeh Klaw. Minua kutsutaan Lemeksi. Olen 21-vuotias burmalainen. Tulin Suomeen vuonna 2007 ja olen sen jälkeen asunut täällä.

Liityin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon vuonna 2010, eli olen mormoni. Menin kasteelle 24. heinäkuuta 2010. Asuimme aiemmin Thaimaassa leirillä, ja vanhempani olivat kristittyjä. Sunnuntaisin vanhempamme kävivät kirkossa, joten me lapsetkin menimme mukaan. Meitä kutsuttiin kristityiksi, mutta me emme mielestäni oppineet tarpeeksi Jeesuksesta Kristuksesta. Vaikka olimme kristittyjä, meillä ei ollut Pyhää Henkeä, emmekä edes tienneet mikä se oli.

Haluaisin kertoa ystävilleni, miksi me liityimme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon.

Kun saavuimme Suomeen, emme osanneet puhua suomen kieltä.  Kun olimme asuneet Suomessa muutaman vuoden, aloimme oppia ja puhua suomea. Tämän jälkeen aloimme etsiä kirkkoa, jossa olisi totuus. Kävimme tutustumassa Jehovan todistajien kirkkoon, mutta se ei tuntunut oikealle. Kävimme siellä kuitenkin muutamia kertoja. Myöhemmin kävimme Rovaniemen isossa kirkossa – luterilaisessa kirkossa, mutta sekään ei tuntunut oikealle sydämessämme. En sano, että nämä kirkot olisivat huonoja, vaan haluan kertoa, miltä minusta tuntui.

Muutamien kokemusten jälkeen keskeytimme totuuden etsimisen muutamaksi vuodeksi. Eräänä päivänä kotimme postiluukusta putosi pieni kortti Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkosta. Emme tienneet mitä tämä kortti tarkoitti. Seuraavalla kerralla, kun lähetyssaarnaajat pudottivat uuden, Jeesuksen Kristuksen kuvalla varustetun kortin postiluukusta, isäni avasi heille oven. Isäni ei puhunut suomea, mutta kun äitini näki, että lähetyssaarnaajat ovat ovella, hän huusi minulle: ”Kutsu heidät sisään!” Sillä kertaa lähetyssaarnaajilla ei ollut aikaa tulla sisälle. Me odotimme sitä, että he tulisivat takaisin luoksemme, jotta saisimme lisää tietoa siitä, keitä he ovat. Halusimme todella tutustua heihin. Pikku hiljaa tutustuimme heihin ja pyysimme heitä palaamaan aina uudestaan. Kysyimme heiltä, voisimmeko tulla tutustumaan heidän kirkkoonsa.

Tutustuimme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkkoon. Muutaman vuoden kuluttua sisareni Behmo Klaw liittyi kirkkoon. Muutama vuosi sen jälkeen veljeni Kayrehia kastettiin. Äitini oli meistä ylpeä, vaikka emme olleetkaan hänen mielestään täydellisiä. Joka viikko äitini laittoi meille valmiiksi vaatteet, joita käyttäisimme kirkossa, ja kirkon jälkeen hän odotti meitä valmiin ruoan kanssa. Vanhempani rakastivat meitä ja olivat ylpeitä meidän päätöksistämme. Äitini ja minä menimme kasteelle samana päivänä, 24. heinäkuuta 2010. Äitimme on aina tukenut meitä ja näyttänyt meille tietä. Hän on meille esimerkkinä.

Perheemme onnellisuus alkoi kuitenkin vähitellen hiipua. Sisareni ei käynyt enää säännöllisesti kirkossa, eikä myöskään veljeni. Silti rakastamme heitä samalla tavoin. Äitini ja isäni rakkaus meitä kohtaan ei katoa koskaan.

Kirkon jäsenet olivat ystävällisiä, eivätkä he jättäneet meitä, vaan ottivat aina yhteyttä ja auttoivat meitä tulemaan lähemmäksi Jeesusta Kristusta. He opettivat meille lähimmäisten rakastamisesta ja toisillemme anteeksi antamisesta, samoin kuin Taivaallinen Isämme antaa meille anteeksi. Heidän ystävyytensä ansiosta minäkin opin rakastamaan lähimmäisiäni.

Minä rakastan omaa perhettäni ja haluan olla vanhemmilleni hyvä tytär. Joskus elämässä on vaikeita aikoja, ja silloin on helppoa melkein jäädä pois kirkosta. Vaikeuksien keskellä mietin yleensä sitä, että elämän vaikeudet eivät johdu kirkosta, vaan itsestämme. Kun elämässämme on vaikeuksia, meidän täytyy muistaa rukoilla nöyrästi, käydä kirkossa, lukea pyhiä kirjoituksia ja näin saamme voimaa elämäämme.

Nyt, kun olen oppinut enemmän evankeliumista, haluan lähteä lähetystyöhön jakamaan näitä samoja tunteita muille ihmisille. Haluan olla hyvä esimerkki perheelleni. Kun elämme evankeliumin mukaan, me löydämme iloa, emmekä ole yksinäisiä täällä maan päällä, vaan tunnemme, että Taivaallinen Isämme on aina meidän kanssamme. Kukaan meistä ei ole täydellinen. Olemme täällä oppimassa ja tekemässä parannusta.

Haluan todistaa teille, että Jeesus Kristus elää ja Hän on meidän Vapahtajamme. Mormonin kirja on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta.

 

Artikkelin on kirjoittanut Lehmeh Klaw.

(Visited 240 times, 1 visits today)