Muistan istuneeni 15-vuotiaana pyhäkoululuokassa. Opettaja oli juuri jakanut paperilappusia, joissa luki kysymys: ”Missä näet itsesi 15 vuoden kuluttua?” Helppoa. Tämä oli luetteloni:

  • Yliopistotutkinnon menestyksekkäästi suorittaneena.
  • Naimisissa unelmieni miehen kanssa.
  • Äitinä 4-5 lapselle, joiden ikäero on 2 vuotta.
  • Asumassa kauniissa, mittatilaustyönä tehdyssä kodissa.
  • Menestyksekkäänä yrittäjänä, joka hoitaa yritystä kotoa käsin (kun lapset nukkuvat).
  • Luen pyhiä kirjoituksia joka aamu kello viiden treenini jälkeen (harjoittelen triathloneja ja maratoneja varten) ennen kuin lapset heräävät.
  • Pidämme perheen yhteisen pyhien kirjoitusten opiskeluhetken ja rukouksen joka päivä.
  • Valmistan terveellisen aterian joka päivä ja vien ylimääräisen ruoan naapureille tai tarvitseville.
  • Olen lopultakin lopettanut sokerin ja hiilihydraattien syömisen ja saavuttanut hoikkuuden.

Nojasin taaksepäin tuolissani tyytyväisenä tekemääni pitkään luetteloon, jonka olin juuri tehnyt. Huokaisin syvään unelmoidessani, miltä tuntuisi elää sellaista elämää, jossa tuntisin itseni riittäväksi, minulla olisi tarpeeksi ja tekisin tarpeeksi – elämää, joka vaikutti sillä hetkellä olevan täynnä tyytyväisyyttä ja onnea.

 

Tavoitteena täydellisyys

Vähänpä tiesin, että sinä päivänä pyhäkoulussa hyväksyin yhden Saatanan suurimmista valheista – täydellisen valheen.

En halunnut mitään muuta enempää kuin tuntea olevani riittävän hyvä ja olla sitä. Halusin olla kuten Vapahtajani. Halusin, että minulla olisi menestyksekäs elämä ja voisin olla hyvä kristitty, opiskelija, sisar, tytär ja ystävä.

Nuorena ajattelutapani oli kuitenkin vääristynyt ja todellisuudentajuni vinoutunut. Olin näet täydellisyydentavoittelija, tavoitteenani virheetön elämä, saavuttamaton paikka, jonka luulin olevan olemassa, paikka, jonka voisin lopulta saavuttaa, jos vain tekisin sen eteen työtä tarpeeksi lujasti ja pitkään. Mutta vaikka yritin ja tein kuinka paljon, elin kristillisen tarkistuslistani mukaan rukoillen, lukien pyhiä kirjoituksia ja uskoen, en ollut onnellinen. Olin stressaantunut. Tunsin syyllisyyttä siitä, että minulla ei ollut koskaan tarpeeksi aikaa mihinkään, ja siitä, että en tehnyt tarpeeksi. En tuntenut rauhaa. Itse asiassa, tunsin itseni täydeksi luuseriksi.

Jeesuksen Kristuksen evankeliumin oli tarkoitus tuoda toivoa ja rauhaa elämääni. Joten miksi se ei toiminut minun kohdallani?

Yrityksissäni olla kuin Kristus, elin tämän matematiikan yhtälön mukaan:

Minä + Enemmän = Kristuksen kaltainen

Jos olen kärsivällisempi, anteeksiantavampi, rakastavampi, hyväntahtoisempi, rukoilisin enemmän (lista voisi jatkua loputtomiin), voin olla kuin Kristus. Kristuksenkaltaisuus on tavoite. Eikö kuulostakin oikealta? Mutta se ei ole. Se on täydellinen valhe. Se on Saatanan yhtälö, jonka mukaan hän puijaa meidät elämään.

 

Jumalan lupaus

Opin sen erään elämäni synkimmän ajanjakson aikana, kun elämäni kirjaimellisesti mureni. Mieheni menetti työpaikkansa, minulla diagnosoitiin useita kroonisia sairauksia, joiden takia lasten saaminen ei ollut mahdollista. Minun täytyi luopua yrityksestäni, jolle olin antanut kaikkeni neljän vuoden ajan, ja kaiken huipuksi, huomasin olevani heikentävän ahdistuksen ja masennuksen kourissa. Täydellinen valhe, jonka toteuttamiseen olin antanut koko sieluni, kirjaimellisesti hajosi palasiksi silmieni edessä.

Kaikki, mitä olin tai olin ollut, ei enää ollutkaan. Olin yliopistourheilija, joka ei pystynyt kävelemään edes korttelin ympäri. Olin luova graafinen suunnittelija ja yrittäjä, joka ei voinut löytää tarpeeksi valoa tehdäkseen mitään luovaa. Olin hyvä äiti, joka jatkuvasti vei poikaansa retkille tallentaen päivän onnelliset hetket, ja nyt olin äiti, jolla oli vain yksi lapsi, ja joka ei voinut olla pystyssä tarpeeksi kauan tehdäkseen lapselleen aamiaista. Kaikki, mitä ikinä ajattelin olevani, mistä olin ylpeä itsessäni, oli mennyttä.

Muistan raahautuneeni kirkkoon eräänä sunnuntaina; alkulaulu alkoi ja tulvaportit aukenivat. Kyynelet virtasivat poskiani pitkin. En voinut lopettaa. En voinut hengittää. Sydänsuru oli liian suuri. Nousin välittömästi ylös penkistä ja pakenin autolleni, jossa lukittauduin sisään ja nyyhkytin. Ahdistukseni oli niin suuri, että en voinut käsitellä sitä ja tuntemani arvottomuus oli kestämätöntä.

Kyyneleet eivät loppuneet. Olin surkea, rikkinäinen ja hajalla.

Kuka olin, jos en ollut kaikkea sitä, mitä tein? Kuinka voisin olla arvokas istumalla sängyssä päivästä toiseen? Kuka olin vaimona, äitinä ja naisena, kun kehoni ei sallinut minun tekevän asioita, joita vaimon, äidin ja naisen pitäisi tehdä?

Minulla oli todistus, että Vapahtajani sovitus oli todellinen. Uskoin Hänen ihmeisiinsä; uskoin Häntä Hänen sanoessaan, että kaikki olisi mahdollista sille, joka uskoo. Mutta murtuneessa tilassani en ollut varma, miten käyttää Hänen voimaansa.

Tarvitsin vastauksia. Joten synkimpänä hetkenä minulla oli kaksi vaihtoehtoa. Voisin jäädä kokemani henkisen kärsimyksen tilaan tai voisin testata Jumalan antamaa lupausta.

Päätin tehdä sen. Pyysin tavalla, jota en ollut koskaan aikaisemmin kokeillut. Aloin etsiä, avaten pyhät kirjoitukset, en ruksiakseni jotakin kristilliseltä tarkistuslistaltani, vaan löytääkseni vastauksia, toivoa ja Vapahtajani.

 

Kristuksen avulla täydellisyyteen

Seuraavan kuukauden aikana upottauduin Kristuksen sanoihin. Opiskelin Hänen elämäänsä. Luin Uuden Testamentin. Katsoin kauniita Raamatun videoita Hänen elämästään ja luin puheita kirkkoni johtajilta, joiden uskoin tuntevan Kristuksen ja tietävän, kuinka toteuttaa Hänen voimaansa elämässään.

Se oli aluksi vaikeaa, mutta mitä enemmän luin, sitä enemmän halusin lukea. Kun tein niin, Kristus tuli kirjaimellisesti eläväksi elämässäni. Tarinat, joita oli lukenut nuoruudessani, alkoivat tulla todellisiksi. Ne eivät olleet näkymättömiä, käsittämättömiä ihmeitä, vaan niistä tuli käsin kosketeltavia oppitunteja, joilla alkoi olla merkitystä nykyisessä elämässäni.

Kun 5000 ihmistä piti ruokkia ja ainoa ruoka saatavilla oli viisi leipää ja kaksi kalaa, Herra ei sanonut, että se ei riitä. Hän ei ollut välittämättä tai paheksunut. Ei! Hän otti sen, mitä heillä oli ja käytti voimaansa niin, että siitä riitti kylliksi tuhansille ihmisille.

Kun hääjuhlassa olijat halusivat viiniä ja sitä ei ollut, Kristus ei arvostellut tai kysynyt, kuka oli suunnitellut kaiken niin huonosti. Hän pyysi täyttämään kiviuurnat sillä, mitä heillä oli, ja se oli vettä, ja sitten Hän pyysi ihmisiä luottamaan Häneen. Ja Hän muutti veden viiniksi, eikä vain viiniksi, vaan parhaaksi viiniksi, jota he olivat nauttineet koko iltana.

Hän ei korjannut puutteita pelkästään riittävästi, tai tarpeeksi, vaan enemmän kuin tarpeeksi.

Kun opiskelin Jeesuksen elämää, ymmärsin, että tämä oli Hänen koko palvelutyönsä jatkuva teema: muuttaa tämän maapallon heikoimmat asiat voimallaan joksikin ihmeelliseksi.

Kristus ei ole koskaan pyytänyt meitä antamaan enempää kuin meillä on. Ennemminkin, Hän pyytää ja kutsuu meitä oppimaan Hänestä, tulemaan Hänen luokseen, luottamaan Häneen ja antaa Hänen tehdä meistä enemmän kuin olemme.

Tämä johtaa meidät takaisin yhteen Saatanan suurimmista valheista – täydelliseen valheeseen.

Sanoiko Kristus: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin minä olen?”(Matt: 5:48) Kyllä, Hän sanoi niin. Mutta Hän ei koskaan sanonut, että meidän täytyy olla täydellisiä tänään, huomenna tai edes tämän elämän aikana, eikä Hän todellakaan sanonut, että meidän täytyy tulla täydellisiksi itseksemme, ilman Kristusta.

Saatanan täydellinen valhe poimii yhden yksinkertaisen totuuden: ” Olkaa siis täydellisiä, niin kuin minä olen,” ja vääristelee sitä, kunnes olemme varmoja, että meidän täytyy elää elämäämme yrittäen olla samanlaisia kuin Kristus.

 

Saatanan yhtälö

Minä + Enemmän = Kristuksen kaltainen

Saatana käskee meitä olemaan enemmän, tekemään enemmän ja omistamaan enemmän. Mutta voimmeko omin voiminemme koskaan olla tasavertaisia Kristuksen kanssa? Emme voi!

Ja sitten Saatanasta tulee vielä ovelampi. Kun hän on saanut meidät uskomaan tähän yhtälöön, hän poistaa siitä Kristuksen kokonaan. Hän saa meidät uskomaan ja tavoittelemaan esimerkiksi seuraavanlaisia yhtälöitä:

Minä + Hoikempi = Onnellinen

Minä + Poikaystävä = Rakastettu

Minä + Enemmän kymppejä kokeista = Fiksumpi

Minä + Raha = Menestynyt

Ja ennen kuin huomaammekaan, usein edes tajuamatta sitä, nämä vaihtoehtoiset yhtälöt imevät meidät hengiltä ja tukahduttavat Vapahtajan elämästämme.

Täydellinen valhe sai minut uskomaan, että muutos oli vain minusta kiinni. Että jos työskentelisin vähän kovemmin, tekisin vähän enemmän, olisin vähän kurinalaisempi, olisin enemmän – lopulta jotenkin saavuttaisin sen. Että jos vain yrittäisin enemmän, minusta tulisi parempi.

Mutta se ei ole totta! Se on valhe!

 

Kristuksen yhtälö

Kristus ei sano missään pyhissä kirjoituksissa, että ponnistelumme olisivat riittämättömiä. Hän ei koskaan sano: ”Jos et tee tarpeeksi työtä, et koskaan ole riittävän hyvä.”

Ei. Hänen totuutensa ja kutsunsa on ”Tulkaa luokseni, sillä minun armoni riittää sinulle.”(Matt. 11:28-30; 2. Kor. 12:9).

Opin, että Kristuksen totuus on ennemminkin seuraavan yhtälön kaltainen:
Minä + Kristus = Enemmän
Kun laitamme Kristuksen oikealle paikalleen, tulemme Hänen luokseen ja opettelemme tuntemaan Hänet, ei ole mitään, minkä kanssa Hän ei voi tehdä meitä samanveroiseksi. Kristuksen kanssa voimme olla ystävällisempiä. Kristuksen kanssa tunnemme itsemme rakastetuiksi. Kristuksen kanssa meillä on aina ystävä. Kristuksen kanssa olemme onnellisia.

Koska yhdessä Kristuksen kanssa olemme riittäviä. Olemme voimakkaita. Olemme enemmän.

Täydellisyyden tavoitteluun elämässäni ei liittynyt Kristus millään tavalla; se oli sitä, mitä itse ajattelin tarvitsevani ollakseni riittävä. Se oli kiireisen elämän ylistystä ja tarkistuslistojen palvontaa. Siinä ei ollut sijaa virheille, vioille, sille, että ei ole tarpeeksi aikaa tai kykyjä, eikä koskaan armolle.

Kun Jumala antoi elämäni murentua, se ei tapahtunut siksi, että Hän ei rakastanut minua. Hän antoi elämäni murentua, koska Hän halusi minut takaisin. Hän halusi opettaa minua. Hän halusi muuttaa minua.

Viisitoista vuotta sitten tein luettelon siitä, miltä elämäni tulisi olemaan. Viisitoista vuotta myöhemmin, elämäni ei ole ollenkaan tuon luettelon kaltainen. Olen yhä rikkinäinen. Minulla on vielä haasteita terveyteni kanssa. Ja joinakin päivinä elämäni tuntuu sekasotkulta.

Mutta nyt, sen sijaan, että tavoittelisin täydellisyyttä, tavoittelen Jeesusta. Enkä ole koskaan ollut onnellisempi.

 

Artikkelin on kirjoittanut Tiffany Webster ja se on alun perin julkaistu lds.org -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Krista Kora.

(Visited 126 times, 1 visits today)