Tyttö oli noin 23-vuotias ja hän väitteli äitinsä kanssa kuiskaten. Mutta koska paikkana oli hiljainen kirjakauppa, kaikki kuulivat heidät.

“Sinä sanot jatkuvasti, että hänessä on mahdollisuuksia,” tyttö sanoi.

“Niin hänessä onkin. Hän on älykäs, sitoutunut evankeliumiin—” Hänen äitinsä selvästi kampanjoi jonkun erityisen nuoren miehen puolesta.

“Oletko nähnyt, miten hän pukeutuu? Ja mitä hän syö? Hän on sosiaalisesti kömpelö ystävieni seurassa—”

“Kuten kaikki miehet hänen iässään,” hänen äitinsä sanoi. ”Isäsi oli ihan samanlainen.”

“Isäkö? Ei varmasti.”

“Meillä kaikilla on heikkouksia,” äiti sanoi pitäen tauon toivoakseen ehkä, että hänen tyttärensä ymmärtäisi kuuluvansa tuohon joukkoon. ”Mutta ihmiset oppivat. He kasvavat ja kypsyvät.”

He jatkoivat jutteluaan lähtiessään kaupasta ja useat asiakkaat hymyilivät toisilleen. Viisaus kohtaa kokemattomuuden jälleen kerran.

Voin kuvitella samankaltaisen keskustelun nuoren miehen ja hänen isänsä välillä. Se saattaa alkaa näin: ”Mutta hän arvostelee minua niin vähäpätöisten asioiden, kuten pukeutumiseni, perusteella.”

“Hänen täytyy oppia, mikä on tärkeintä,” isä saattaisi sanoa. ”Mutta hänessä on mahdollisuuksia.”

Kukaan ei ole täydellinen

Näyttää yhä enemmän siltä, että nykyajan nuoret siirtävät avioliittoa usein siksi, että he haluavat mennä naimisiin sellaisen henkilön kanssa, joka on täydellinen nyt. Olen pohtinut sitä, että päinvastoin kuin menneinä vuosina, jolloin ihmisten odotettiin työskentelevän yhdessä ja hyväksyvän eroavaisuudet, onko välittömän mielihalujen tyydyttämisen ajattelutapa nykyään täyttänyt rakkauden etsinnän, ja ihmiset odottavat saavansa kumppanin, joka on jo voittanut kaikki elämän henkilökohtaisen kasvun haasteet ja saavuttanut kaikki tavoitteensa.

Sanaa “oikeutettu” viljellään paljon, mutta mietin sitä, että tuntevatko nuoret sinkut olevan oikeutettuja valmiiseen tuotteeseen, sulkien pois ne vuodet, jotka me muut olemme satsanneet toisiimme.

Muistan erään Camilla Kimballin kertoman kertomuksen siitä, kun häneltä kysyttiin, miten hienoa oli olla naimisissa profeetan kanssa ja hän sanoi: ‘Kyllä, on hienoa olla naimisissa profeetan kanssa, mutta en mennyt naimisiin profeetan kanssa. Menin naimisiin palanneen lähetyssaarnaajan kanssa.’”

Jokainen aviopari kasvaa – usein huomattavasti – vuosien myötä. Ja samalla kun vaimot usein hiovat ja jalostavat aviomiehiään, myös aviomiehet vaikuttavat vaimoihinsa pysyvästi. Ihannetapauksessa molemmat heistä kehittyvät oppiessaan olemaan vähemmän itsekkäitä, myötätuntoisempia, helpommin miellytettävissä ja lähempänä Kristusta.

Vanhin Robert D. Hales sanoi: “Kukaan meistä ei kuitenkaan solmi avioliittoa täydellisen ihmisen kanssa; me solmimme avioliiton sellaisen kanssa, jolla on hyvät mahdollisuudet. Oikeanlaisessa avioliitossa ei ole kyse ainoastaan siitä, mitä minä haluan; kyse on myös siitä, mitä hän – josta tulee kumppanini – haluaa ja mitä minun täytyy olla vastatakseni hänen odotuksiaan” (”Tämän ajan haasteiden kohtaaminen”, lokakuu 2015). Pidän siitä, että hän sanoo suoraan että – me solmimme avioliiton sellaisen kanssa, jolla on hyvät mahdollisuudet – mutta hän myös korostaa, että sen täytyy olla molemminpuolista. Teemme joskus pitkän luettelon asioista, joita haluamme puolisossamme olevan, mutta unohdamme tehdä luettelon niistä asioista, joita voimme itse tarjota.

Ja vaikka on totta, että meidän ei pitäisi tyytyä keneen tahansa, erityisesti jos varoitusmerkkejä on nähtävissä, liian monet meistä ovat liian valikoivia.

Mitä minulla on tarjottavana?

Teinivuosinamme minä ja ystävämme koostimme listan ominaisuuksista, joita halusimme aviomiehissämme olevan. Ystäväni lisäsi listaan jopa pituuden, hiusten värin ja monia muita yksityiskohtia. Muistan näyttäneeni tuon listan hänen isälleen, joka luki sen ja huokaisi sanoen: ”Kristus ei vielä ole tullut takaisin.”

Kun laadimme päämme sisällä olevaa “toivelistaa”, meidän tulisi kysyä itseltämme: “Olisinko minä viehättävä tuollaisen henkilön mielestä? Onko minulla yhtä paljon tarjottavaa, kuin mitä vaadin?” Kuten Neal A. Maxwell sanoi: “Avainasia on pitää silmämme auki omille virheillemme ja osittain suljettuina toisten virheille – ei päinvastoin! Toisten epätäydellisyys ei koskaan vapauta meitä tarpeesta tehdä työtä omien puutteidemme eteen.” Ja loppujen lopuksi, emmekö me kaikki ole vain nippu mahdollisuuksia?

Näen eron siinä, millainen aviomieheni oli naimisiin mennessämme ja millainen hän on nyt. Hän oli mahtava silloin, mutta hän on kasvanut ilahduttavasti sellaisin tavoin, joita en koskaan olisi voinut kuvitella. Pidettyään puheen sakramenttikokouksessa äskettäin, eräs nuori ystäväni tokaisi: ”Hän on niin upea! Miten onnekas oletkaan!” Ja ajattelin Camilla Kimballia. Kyllä, hän on mahtava. Mutta hän kasvoi siihen. Olemme jopa keskustelleen siitä, miten vuodet ovat muuttanut meitä molempia parempaan suuntaan.

Jeffrey R. Holland sanoi kerran: “Meissä kaikissa on paljon rajoitteita, joita toivomme mielitiettymme katsovan sormiensa lävitse. Luulenpa, että kukaan ei ole niin komea tai kaunis, kuin hän toivoo olevansa, tai niin hyvä koulussa tai yhtä sukkela sanoissaan tai niin varakas kuin hän haluaisi, mutta moninaisten kykyjen ja kohtaloiden maailmassa, jota emme voi aina hallita, tulevat mielestäni jopa viehättävämmäksi sellaiset ominaisuudet, joita voimme hallita – sellaiset ominaisuudet kuten ajattelevaisuus, kärsivällisyys, ystävälliset sanat ja todellinen ilo toisen saavutuksesta. Ne eivät maksa mitään ja ne voivat merkitä kaikkea niille, jotka saavat niitä osakseen.”

Tärkeää puolison valinnassa

Mielestäni meidän tulisi muistaa kolme asiaa iankaikkisen puolison valinnassa. Ensiksi, kiinnitä huomiota omiin puutteisiisi ja käytä voimavarojasi päästäksesi niistä eroon.

Toiseksi, päätä, mitkä asiat ovat tärkeimpiä, jotta et aseta tyyliä merkityksellisten asioiden edelle – älä pidä musiikkimakua tärkeämpänä kuin temppelikelpoisuutta. Tai hienoa autoa tärkeämpänä kuin kärsivällisyyttä lasten kanssa. Kuten eräs sanonta kuuluu: ”Pääasia on pitää pääasia pääasiana.”

Kolmanneksi, ota Pyhä Henki mukaan päätöksentekoon. Hän ei koskaan johda meitä harhaan. Ja jos, kuten se tyttö kirjakaupassa sanoi, että ehdokkaalla on joitakin puutteita, ota selvää, onko niillä Pyhän Hengen mielestä tarpeeksi merkitystä johdattaakseen sinut pois. Esitä vaihtoehtosi hänelle seuraten hänen kehotuksiaan uskossa. Sinä saatat jonain päivänä olla yksi niistä kiitollisista ihmisistä, jotka voivat voitonriemuisena sanoa, että kannatti toimia innoituksen mukaan ja olet niin iloinen, että et päästänyt tuota henkilöä menemään etsiessäsi tuloksettomasti täydellisyyttä mahdollisuuksien sijaan.

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Joni Hilton ja se on julkaistu ldsmag.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

(Visited 39 times, 1 visits today)