Henkilölle, joka ei ottanut sakramenttia tänään:

Huomasin, että ojentaessani tänään sinulle sakramenttitarjottimellisen murrettua leipää – Vapahtajamme ruumiin ja uhrauksen pyhää symbolia – et ottanut siitä. Ojensit sen välittömästi vieressäsi istuvalle henkilölle.

Huomasin, että teit samoin, kun sama viaton diakoni tärkätyssä valkoisessa paidassaan jakoi meille veden – Vapahtajamme veren ja sovituksen pyhän symbolin.

Huomasin, että tehdessäsi niin, et katsonut kertaakaan ylös, istuessasi vaivaantuneen oloisesti tuolillasi ja häpesin hieman kulttuuriamme, jossa parannuksen ja henkilökohtaisen kelvollisuuden joskus ajatellaan olevan jotain häpeällistä.

Minun on oltava rehellinen: olen arvostellut sinua menneisyydessä. Sinä et tiennyt sitä, sillä kunnioittavasti vain hymyilin kevyesti ja käänsin katseeni pois, kun et ottanut sakramenttia ennen kuin ojensit tarjottimen minulle, mutta häpeän myöntää, että mietin kyllä, minkä synnin olit mahtanut tehdä, jotta et ollut kelvollinen ottamaan yhtä pientä palaa leipää ja yhtä pientä muovikupillista vettä.

Mikä oikeus tai peruste minulla oli arvostella sinua? Ei mikään.

Näin roskan silmässäsi ennen kuin näin hirren omassani ja unohdin, että vaatii enemmän rohkeutta myöntää heikkoutensa kuin vahvuutensa. Vaikka en ollut hyvä opetuslapsi arvostellessani sinua tuona päivänä, opetit minulle joitakin asioita, joista haluan kiittää sinua.

Kiitos, että opetit minulle miltä todellinen opetuslapseus näyttää.

Muistutit minua, että todellinen Kristuksen opetuslapsi on keskittynyt tulemaan lähemmäs Kristusta, ei mittamaan sitä, kuinka lähellä kaikki muut ovat Häntä. Me kaikki olemme omalla yksilöllisellä parannuksenpolullamme. Opetuslapsena oleminen on vaikeaa ja se vaatii työtä, sinä muistutit, että minun pitäisi pohtia heikkouksiani, joiden voittamisessa tarvitsen apua ja muistutit, etteivät ihmiset minua tuomitse vaan Jumala. Aivan kuten sinutkin. Sinä tiedät jo, kenen mielipiteellä on eniten merkitystä.

Kiitos, että opetit minulle, mitä parannus on ja mistä se tulee.

Muistutit minua, että parannus on henkilökohtainen asia ja se on prosessi, johon minun tarvitsee osallistua viikoittain. Olen tehnyt omia huonoja valintoja ja joskus yksi niistä on se, että unohdan todella keskittyä muuttamaan itseäni, sen sijaan, että vain pyydän anteeksiantoa ja ajattelen asian olevan sillä selvä. Ajatellessani omaa mennyttä viikkoani, mieleeni palasi monia asioita, joita minun pitäisi muuttaa tai korjata ja tarvitsen Vapahtajan tekevän sen. Olet reilusti minua edellä tuon asian oppimisessa.

Kiitos, että muistutit minua siitä, mistä sakramentissa todella on kyse.

Muistutit minua, että jos olen keskittynyt siihen, mitä ympärilläni olevat ihmiset tekevät, ajatukseni eivät ole niissä pyhissä symboleissa, joita minulle tarjotaan. Se ei ole vain yksi pieni pala leipää ja muovikupillinen vettä. Se on symboli ja muistutus liitosta, jonka olen tehnyt ja joka minun tarvitsee pitää. Se, mistä on kenties tullut vain tapa minulle, edustaa sinulle edelleen vakavaa liittoa ja vilpitöntä halua muuttua ja kehittyä. Kiitos, että autoit minua huomaamaan suorittavan ”rasti ruutuun”- asenteeni.

Kiitos, että opetit minulle nöyryyttä.

Ehkäpä pääsi oli itse asiassa kumartunut maata kohti Jumalan palvelemisen hengessä enemmän kuin omani. Sinä muistutat ja osoitat minulle, että ymmärrät Jumalan voiman ja tarpeesi Hänen avulleen. Ylpeys vie usein minusta voiton, mutta sinun nöyrä asenteesi muistuttaa minua, kuinka todella palvella Jumalaani. Sen sijaan, että nostaisin pääni ja seuraisin muita, voisin mietiskellä syvällisemmin omaa tilannettani ja kuinka palvelen Vapahtajaani. Sinun asentosi muistutti minua siitä.

Kiitos, että opetit minulle rakkautta.

Pohtiessani tätä tilannetta, olen ymmärtänyt, että meidän tarvitsee aina osoittaa toisiamme kohtaan Kristuksen kaltaista rakkautta, mutta erityisesti silloin kun heillä on vaikeuksia. Sen sijaan, että arvostelisimme. Olisin voinut ojentaa käteni rakkauden hengessä. Meidän ei tarvitse tietää toisten menneisyydestä ja vaikeuksista rakastaaksemme heitä. Meidän täytyy rohkaista ja kohdella toisiamme samalla tavalla kuten Vapahtajakin teki ja tekee. Kiitos, että muistutit minua, että Kristus on ainoa, joka todella voi parantaa meidät, mutta voimme silti auttaa hoitamaan haavoja.

Lyhykäisyydessään, kiitos, että otat sakramentin vakavasti. Muistutit minua tuon jokaviikkoisen toimituksen painoarvosta ja olen siitä kiitollinen.

Odotan innolla saavani istua jälleen vieressäsi ensi sunnuntaina.

 

Rakkaudella,

toinen myöhempien aikojen pyhä

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Elizabeth Summers ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”To the Person Who Didn’t Take the Sacrament Today”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

(Visited 33 times, 1 visits today)