Olen Jumalan tytär. Haluan olla arvostettu ja rakastettu. Haluan tuntea olevani arvokas puolisolleni, kuten tiedän olevani arvokas taivaalliselle Isälleni ja Vapahtajalleni. Kun mieheni kertoi kamppailevansa pornografian kanssa, tuo osa minusta musertui. Mutta tarina ei pääty siihen. Itse asiassa, tuona aivan ensimmäisenä hetkenä, kun hän kertoi minulle siitä, ennen kuin epätoivo sai vallan, minut täytti kiistämätön rauha.

Meidän tarinamme

Hänen kertoessaan minulle tästä asiasta olimme olleet naimisissa hieman yli kymmenen vuotta. Odotimme kuudetta lastamme, jonka oli alkuperäisten suunnitelmiemme mukaan tarkoitus tulla kuvioihin hieman myöhemmin, mutta hän päätti, että juuri silloin oli hyvä aika. Ja hän oli oikeassa.

Se oli selkeästi kaikista raskauksistani vaikein. Olin syvästi masentunut. En päässyt ylös sängystäni.

Ajatukseni olivat usein synkkiä ja minusta tuntui kuin vain katoaisin.

Avioliittomme vaikutti onnelliselta, mutta taustalla oli aina tunne siitä, että ettemme ollut yhtä. Minulle oleminen yhtä puolisoni, lasteni ja Jumalan kanssa, on äärimmäisen tärkeää. En voinut ymmärtää, miksi minusta tuntui siltä. Rukoilin tietääkseni mitä voisin tehdä, jotta voisin korjata välillämme tuntemani railon. Ajatus tuli mieleeni selkeänä: ”Juuri nyt et voi tehdä mitään.” Mitä se tarkoitti?

Istuin sängyssä eräänä iltana, mieheni lukiessa pyhiä kirjoituksia, kunnes hän laski ne ja sanoi, että meidän pitäisi puhua. En tiennyt, mitä oli tulossa.

Sitten hän kertoi minulle; viimeiset kuusi vuotta hän oli kaikessa hiljaisuudessa kamppaillut pornografian kanssa.

En ollut koskaan ajatellut miten saattaisin reagoida moisiin uutisiin. En koskaan kuvitellut käyvän tuota keskustelua.

Heti hänen kerrottuaan siitä minulle, sydämeni alkoi paisua rakkaudesta häntä kohtaan. Kuuntelin hänen kertovan sen mitä hän tunsi tarpeelliseksi kertoa ja sitten halasin häntä. Koko olemukseni täyttyi rauhasta ja ilosta. Tiesin viimein mikä välillämme kaihersi. Ja tiesin Jumalan tietävän, kuinka parantua siitä. Tunsin viimein rauhaa tuon palapelin palan suhteen.

Ymmärrän nyt, että Rodin jatkuva kamppailu noiden kuuden vuoden aikana oli todella syy minun epätoivooni ja masennukseeni tuon raskauden aikana. Se kaikki kasaantui ja kasvoi ja tarvitsi tulla kohdatuksi ja käsitellyksi juuri tuossa elämämme vaiheessa. Raskaus on aina ollut minulle uusiutumisen ja uudestisyntymisen aikaa; herkempää aikaa asioille parantua, kääntää suunta parantumiseen ja kohti Kristusta, joka on elämän ja kaiken parantumisen lähde.

Ilmeisesti tarvitsin tuota taivaallista rauhan hetkeä, jona enkelit varmastikin seisoivat lähelläni, selviytyäkseni seuraavasta päivästä – ja sitä seuraavasta ja sitä seuraavasta. Ensimmäistä kertaa ymmärsin tuon todellisuuden, että edessämme odotti pitkä matka parantumiseen – niin hänen kuin minunkin.

Mutta tapahtuiko parantuminen? Kyllä. Kaikin tavoin ja jokaisen lupauksen kautta, jonka Herra on antanut meille pyhien kirjoitusten, hänen totuutensa, rakkautensa ja valonsa, kautta.

Nyt mieheni on se mies, jonka kanssa olin aina halunnut avioitua. Hän on avoin tarinansa suhteen ja kuinka hän kamppaili, mutta hän seisoo myös selkä suorassa todistaen Jumalan taivaallisesta kosketuksesta sen parantaessa hänet tästä kamppailusta ja riippuvuudesta. Kodissamme on rauha. Rauha, joka kumpuaa Kristuksesta. Hänen totuudestaan.

Tuon prosessin kautta Hän opetti meille parantumisen kaavan. Kaavan, jota emme oppineet mistään kirjoista tai internetistä. Emme ryhmäterapiasta. Emme ohjelmista. Oli vain minä, mieheni ja Herra.

Mitä haluat eniten elämässäsi? Mitä sielusi todella janoaa?

Mikä on totuus? Uskotko siihen? Ymmärrätkö sen?

Käytä totuutta tunnistaaksesi valheet. Mitä valheet ovat?

Korvaa valheet totuuksilla.

Noista keskusteluista löysimme parantavan voiman. Siis ihan oikeasti. Löydämme edelleenkin.

Puhuimme siitä joka ilta 365 päivän ajan. Uskon, että paljastimme valheen tai väärän uskomuksen lähes joka ilta. Niin monet niistä pitivät häntä otteessaan, sidottuna ja sokeana. Vasta paljastettuamme ja vapautettuamme suurimman valheen, hän alkoi todella nähdä minut jälleen sinä Jumalan tyttärenä, jonka hän tiesi minun olevan.

Se oli kaunis hetki.

Kristus on todella rauhan ruhtinas. En olisi koskaan pystynyt käymään läpi tätä koettelumusta ilman Häntä. Tunnen Hänet paremmin nyt, koska jouduin rämpimään niin suurien vaikeuksien läpi, mutta siellä missä oli ennen tyhjyyttä ja epätoivoa, on nyt rauhaa. Hän on edelleenkin kanssani. Hän ei ole koskaan jättänyt minua. Hän kantaa minua, kun tarvitsen sitä. Kun olen vahva ja rohkea, hän kulkee vierelläni. Hän opettaa jatkuvasti minulle uusia ymmärryksiä ja totuuksia. Hänen rauhansa on minulle kaikki kaikessa.

”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33)

On olemassa monia tapoja ja ohjelmia parantua riippuvuudesta, tämä toimi meillä ja kunnioitamme kaikkia parantumiseen johtavia polkuja ja pyydämme samaa kunnioitusta meidän polkuamme kohtaan.

 

Artikkelin on kirjoittanut Wendy Santiano ja se on alun perin julkaistu wendysantiano.com -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

(Visited 21 times, 1 visits today)