“Tavalla, jolla päätät suhtautua sellaiseen henkilöön, joka katsoo pornografiaa, on valtava vaikutus suhteeseesi häneen ja heidän suhteeseensa omaan itseensä.”

Muistan, kun katsoin pornografiaa ensimmäisen kerran. Olin 11-vuotias. Aivoni olivat juuri rekisteröineet sen, että naiset Sears-tavaratalon mainoskuvaston alusvaate-osiossa olivat seksikkäitä.

Searsin kuvastoon viittaaminen pornografisena aineistona saattaa huvittaa sinua tai saa sinut pyörittelemään silmiäsi – ja rehellisesti sanoen olen nyt samaa mieltä – mutta minulle 11-vuotiaana se tuntui todellakin pornografialta.

Muistan, että vein kuvaston salaa huoneeseeni ja selasin sen sivuja. Olin niin vainoharhainen kiinni jäämisestä, että kirjaimellisesti vapisin ajatuksesta.

Kun tuijotin sivuja, tunsin päihdyttävän ristiriitaisten tunteiden vyöryn. Siihen sisältyi uteliaisuutta, mielihyvää, hämmennystä, syyllisyyttä ja häpeää. Paljon häpeää.

Minusta tuntui siltä, että minun piti piilottaa uusi löytöni maailmalta. Jos joku saisi sen selville, mitä minusta ajateltaisiin?

Häpeän tunteen vaarat

Kun kasvoin vanhemmaksi ja suoritin partio- ja Nuorten Miesten ohjelmat, minua opetettiin kunnioittamaan pappeutta. Minua opetettiin rakastamaan ja kunnioittamaan naisia, pysymään kelvollisena menemään temppeliin ja olemaan luotettava, uskollinen, auttavainen, ystävällinen, kohtelias, hyväntahtoinen . . . kaikkia noita asioita.

Minulle opetettiin, että pornografia on riippuvuutta aiheuttavaa, tuhoisaa, pahanlaatuista törkyä, joka hajottaisi avioliittoni ja tuhoaisi minut sisältä, jos katsoisin sitä.

Olen vanhin lapsi perheessäni ja minua pyydettiin usein johtamaan kirkossa ja koulussa. Minulle kerrottiin, että ikätoverini ja sisarukseni ihailivat minua ja odottivat minun olevan hyvänä esimerkkinä, jopa silloin kun en uskonut kenenkään katsovan.

Tunsin valtavaa painetta siitä, että en tuottaisi pettymystä kenellekään. Vanhemmilleni. Sisaruksilleni. Johtajilleni, opettajilleni tai ystävilleni. Tai erityisesti Jumalalle. En voinut tehdä virhettä tai kokea mitään heikkouden tai synnin kaltaista, tai tuottaisin pettymyksen kaikille.

Vain tuon viimeisen lauseen kirjoittaminen saa minut pudistamaan päätäni. Tuossa on paljon paineita ja odotuksia 12-vuotiaalle lapselle kannettavaksi!

Kun kasvoin aikuiseksi, jatkoin painia sellaisten elämän koettelemusten kanssa, joita luultavasti on kaikilla. Stressiä, masennusta, yksinäisyyttä, torjumista ja henkilökohtaista epävarmuutta ilmaantui jatkuvasti . . . aikuiseksi kasvaminen on vaikeaa.

Viimeisinä teinivuosinani ja vähän yli kaksikymppisenä huomasin, että pornografia pystyi antamaan väliaikaisen pakokeinon tuskistani ja ongelmistani. Välillä tein sitä unohtaakseni elämän muutamaksi minuutiksi ja voidakseni salaa ja itsekkäästi heittäytyä fantasian tai uteliaisuuden vietäväksi.

Sitä seurasi välittömästi musertava häpeän tunne. Jos tiesin sen olevan väärin, miksi tein sitä? Jos vanhempani saisivat selville, mitä he ajattelisivat? Pettyisivätkö uskonnolliset johtajani ja manaisivat päälleni Jumalan tuomiot? Katsoisivatko elämäni naiset minua inhoten? Haluaisiko kukaan koskaan mennä treffeille kanssani, saati sitten naimisiin kanssani? Antaisiko Jumala minulle koskaan anteeksi leikittelyäni tuon vakavan synnin kanssa?

En tiennyt vastauksia näihin kysymyksiin, enkä halunnut saada niitä selville.

Pelkäsin, että ne kaikki saattaisivat olla totta.

Pystyin olemaan katsomatta pornoa kuukausia tai jopa vuosia, mutta sitten jonakin päivänä repsahdin. Annoin periksi paineelle tai houkutukselle. Näytti siltä, että joka kerran näin tehdessäni häpeän määrä kaksinkertaistui.

Tämä häpeän tunne alkoi tuhota elämääni. Kuulin kertomuksia naisista, jotka erosivat miehistään heti kun saivat selville, että hän katsoi pornografiaa. Kuulin naisten sanovan: ”En koskaan mene treffeille tai naimisiin sellaisen miehen kanssa, joka katsoo pornografiaa.” Kuulin jopa profeetan sanovan, että olisi parempi kuolla kuin uhrata hyveellisyyteni.

Olen täysin varma siitä, että sabotoin useamman kuin yhden suhteen sen takia, että ajattelin, että “jos hän tietäisi kuka todella olin, hän ei koskaan haluaisi olla kanssani.”

Etäännytin itseni ystävistäni, perheestäni ja kirkosta. Ajattelin, että on parempi menettää nuo ihmissuhteet kuin antaa heidän nähdä minut huijarina tai valehtelijana tai tuona kamalana, kunniattomana miehenä, joka katselee pornografiaa.

Avioliitto ja muille uskoutuminen

Jossain vaiheessa se kaikki oli minulle liikaa. En pystynyt enää käsittelemään kaikkea sitä häpeää. Turvauduin muutamiin hyviin ystäviin. Tuli ilmi, että heillä oli ollut samankaltaisia haasteita.

Tunsin toivon kajastuksen.

Aloin muodostaa turvallisten ihmisten sisäpiiriä, jossa pystyin puhumaan henkilökohtaisista vaikeuksistani pornografian suhteen ja elämästä yleensä.

Menin terapiaan. Kirjoitin kokemuksistani. Haastattelin ammattilaisia tuosta aiheesta podcastissani.

Mitä enemmän puhuin siitä, sitä vähemmän tunsin olevani yksin. Vaikka useimmille ihmisille pornografia oli epämukava puheenaihe, (huomasin sen), heistä tuntui paremmalta. Heitä pelotti vähemmän.

Häpeän tunne alkoi vähetä.

Tulin uteliaaksi.

Aloin tehdä tutkimusta ja opiskelin. Opin enemmän pornografian eri vivahteista, miten aivomme vastaa siihen ja miten seksuaalisuutemme kehittyy. Etsin tietoa monista eri lähteistä, joissa oli eriäviä mielipiteitä, kuten yleiskonferenssipuheista, Fight the New Drug -sivustolta, kirjoista ja jopa ottamalla osaa päivän mittaisiin seminaareihin, joissa puhui alan asiantuntijoita.

Lopulta tapasin vaimoni. Kerroin hänelle rehellisesti kamppailustani murskaavaa häpeää tuntien. Kerroin hänelle, että pornografia tuotti minulle menneisyyden kokemuksistani eniten häpeää.

Jotenkin, huolimatta kaikista peloistani siitä, että hän torjuisi minut, hän oli myötätuntoinen ja ymmärtäväinen. Hän vastasi rakkaudella ja lupauksella tukea minua kaikesta huolimatta.

Erilaisen lähestymistavan löytäminen

Minut ja vaimoni kutsuttiin äskettäin vieraiksi podcast-lähetykseen nimeltä ”Together” (suom. Yhdessä) puhumaan siitä, miten ohjasimme ja käsittelimme pornografiaa pariskuntana.

Tuo haastattelu oli yksi pelottavimmista asioista, joita olen koskaan tehnyt. Olin kauhuissani siitä, mitä ihmiset ajattelisivat minusta saatuaan selville, että pornografia on ollut osa elämääni vuosien ajan. Pelkäsin sitä, mitä vanhempani ja appivanhempani ajattelisivat. Pelkäsin ajatusta siitä, että ihmiset arvostelisivat tai haukkuisivat vaimoani.

Luettelo jatkuu jatkumistaan.

Pelon pystyi kuulemaan äänestäni haastattelun aikana. (Eräässä kohdassa haastattelija, Erik, jopa keskeytti minut sanoakseen, että hän pystyi kuulemaan stressin ja ahdistuksen äänestäni. Tämä kommentti ei päätynyt lopulliseen versioon.)

Yksi pelon lähteistäni johtuu siitä, että olemme päättäneet ottaa erilaisen lähestymistavan pornografian käsittelemiseen, kuin monet muut uskonnolliset pariskunnat.

Vaimoni ja minä olemme nimittäin päättäneet, että emme antaisi häpeän tunteen heikentää avioliittoamme. Olemme luvanneet tukea toisiamme vaikeuksissamme ja vajavaisuuksissamme. Olemme luvanneet vastata toisillemme tekemiin loukkaaviin asioihin myötätunnolla ja ystävällisyydellä.

Olemme kehittäneet toimintasuunnitelman tämän monimutkaisen pornografia-asian käsittelemiseen. Se keskittyy avoimuuteen, rehelliseen vuorovaikutukseen ja empatiaan.

Olen luvannut kertoa vaimolleni, jos koskaan tunnen halua katsella pornografiaa. Tavoitteena on auttaa minua kouluttamaan aivojani niin, että en antaisi tilaa salaisuuksille tai arvostelulle, joka luo häpeää. Se muistuttaa minulle, että vaimoni on aina läsnä ja että hän rakastaa minua aina, silloinkin kun se on vaikeaa.

Avioliiton vahvistaminen vaikeuksien kautta

Monille ihmisille pornografiaan vastaaminen myötätunnolla on järjen vastaista. Melkein kuin myötätunto olisi synonyymi sanalle lupa. (Se ei ole sitä.) Vaistonvarainen teko sen sijaan on haukkua, rangaista ja hävetä pornografiaa ja ihmisiä, jotka käyttävät sitä.

Tämä lähestymistapa ei toimi minun ja vaimoni kohdalla. Se saa aikaan lisää salailua ja vähemmän rehellisyyttä. Se ei saa meitä rakastamaan toisiamme enemmän. Se tekee meistä vain vihaisia ja vainoharhaisia. Se ei auta meitä kasvamaan, yhdistymään tai haluamaan olemaan parempia. Se vain saa meidät pois tolaltamme ja tuntemaan itsemme yksinäisiksi.

Sen sijaan olemme päättäneet kohdata pornografian samalla tavalla kuin minkä tahansa ongelman suhteessamme. Me keskustelemme siitä samoin kuin keskustelemme talousasioista tai satunnaisesta ahdistuksen puuskasta. Me pidämme toisemme ajan tasalla, teemme sopimuksia, pidämme toisiamme vastuullisina ja tarjoamme empatiaa ja myötätuntoa, jos toinen meistä tekee virheen.

Kun olemme poistaneet syyttelyn, syyllisyyden, rangaistuksen ja häpeän suhteestamme, olemme huomanneet erikoisia tuloksia. Olemme lähentyneet avioparina. Luottamuksemme ja toisiimme sitoutuminen on lisääntynyt.

Ja omasta mielestäni olen ymmärtänyt sen, että voin olla erityinen aviomies – voin olla huomaavainen, voin palvella, voin olla ystävällinen ja ymmärtäväinen, voin olla rakastava, voin olla rehellinen ja avoin ja minua voidaan rakastaa, vaikka minulla onkin satunnaisia henkilökohtaisia ongelmia.

Vaimoni sanoi minulle eräänä päivänä: “En koskaan halunnut pornografian olevan osa avioliittoani . . . mutta olen niin kiitollinen, että voimme tehdä työtä tämän eteen yhdessä. Se on tuonut meidät paljon lähemmäksi toisiamme.”

Miksi kerron tarinani: kaksi opetusta

Syy siihen, miksi kerron kaiken tämän teille nyt – vaikka äänet päässäni sanovat, että minun ei pitäisi, koska saattaisitte tuomita minut, paheksua minua tai arvostella minua, tai mikä pahempaa, tehdä niin vaimolleni – on, että en halua teidän kärsivän samoin kuin minä ja niin monet muut ovat kärsineet.

Tarinassani on kaksi tärkeää asiaa, joista toivon teidän ottavan opiksi.

Tässä on ensimmäinen opetus: Pornografian aiheuttama häpeän tunne on usein paljon vahingollisempaa kuin itse pornografia.

Kuten häpeätutkija Brené Brown sanoo: “Häpeä tarvitsee kolmea asiaa selviytyäkseen: salaisuuden, vaikenemisen ja tuomitsemisen.”

Häpeän tunne on ääni pääsi sisällä, joka sanoo: “Olet kamala ihminen. Et ole rakkauden arvoinen. Kukaan ei ikinä halua sinua kaiken tekemäsi jälkeen.”

Ihmiset, jotka häpeän tunne saa pauloihinsa käyttävät sitä samaa asiaa, joka saa sen aikaan, paetakseen sen aiheuttamia kielteisiä tunteita. Esimerkiksi: ”Katson pornografiaa paetakseni ongelmiani ja tunnen sitten oloni kamalaksi. Joten katson lisää pornografiaa paetakseni kamalaa oloani. Sitten tunnen oloni vielä kamalammaksi, joten katson vielä lisää pornografiaa.”

Harvat asiat ovat pahempia kuin tähän syöksykierteeseen joutuminen.

Häpeän musta aukko ajaa ihmiset eristäytymään. Se johtaa ahdistuneisuuteen, masennukseen, itsetuhoisiin ajatuksiin, yksinäisyyteen ja kaiken kaikkiaan surkeaan elämään.

Keino päästä eroon häpeän tunteesta on päästä irti siitä, mikä saa sen kukoistamaan – salaisuudet, vaikeneminen ja tuomitseminen.

Tässä on toinen opetus: Tavalla, jolla päätät suhtautua sellaiseen henkilöön, joka katsoo pornografiaa, on valtava vaikutus suhteeseesi häneen ja heidän suhteeseensa omaan itseensä.

Kun vastaat vihalla, katkeruudella ja pahansuopaisuudella sellaiselle henkilölle, joka on jo kietoutunut salailun, vaikenemisen ja tuomitsemisen verkkoon, heidän ensimmäinen ajatuksensa on: ”Minun olisi pitänyt pitää tämä paremmin salassa.”

Se tekee häpeän tunteen pahemmaksi ja vähentää sen todennäköisyyttä, että he olisivat rehellisiä sinulle vaikeissa asioissa tulevaisuudessa.

Olen hyvin kiitollinen vaimostani, joka on auttanut minua poistamaan harteiltani lähes kahden vuosikymmenen häpeän taakan, jota olen kantanut mukanani. Olen kiitollinen, että hän näkee minut miehenä, joka olen ja millaiseksi pyrin tulemaan. Olen kiitollinen, että hän ei määrittele arvoani heikkouksieni kautta.

Hänen myötätuntonsa, halunsa ymmärtää, kärsivällisyytensä ja jatkuva halunsa kehittyä innoittavat minua yrittämään olla maailman paras aviomies hänelle joka päivä.

Sinulla voi olla upea avioliitto ja sinulla voi silti olla koettelemuksia – jopa pornografia.

Toiveeni on, että kokemuksemme voi auttaa muita ihmisiä keskustelemaan avoimesti ja rehellisesti asioista, jotka tuntuvat pelottavilta…siis Voldemort-tasoisen pelottavilta. ymmärrämme, että meidän lähestymistapamme ei ehkä toimi kaikkien kohdalla, eikä jokaisen kokemus ole samanlainen kuin meidän. Voitte ilman muuta luoda oman lähestymistapanne, joka toimii teidän kohdallanne.

Toivon, että tämä artikkeli innoittaa teitä käsittelemään pornografia-aihetta tavalla, jota ette ole ajatelleet aikaisemmin. Että jollakin tavalla, jotenkin, voisimme auttaa teitä kokemaan vähän enemmän empatiaa, ystävällisyyttä ja rakkautta avioliitoissanne ja paljon vähemmän häpeää.

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Nate Bagley ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä “This Mormon’s Brutally Honest Insights Might Change How You Respond to Those Struggling with Pornography”.

 

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

(Visited 25 times, 1 visits today)