Vuoden 1938 alussa Harvardin yliopiston tutkijat ja 268 miespuolista yliopisto-opiskelijaa aloittivat hankkeen, jossa pyrittiin määrittelemään, mikä tekee meistä onnellisia. Yli 75 vuoden ajan Harvard Grant Study – pitkäaikaisin ja kokonaisvaltaisin ihmisen kehitykseen liittyvä tutkimus – tutki näiden miesten älykkyysosamäärää, alkoholinkäyttöä, ihmissuhteita ja tulotasoja.

Vuonna 2012 tutkimuksen tulokset julkaistiin sitä vuosina 1972–2004 johtaneen Harvardin psykiatrin George Vaillantin kirjassa.

Seurattuaan miesten elämää hän tuli siihen johtopäätökseen, että onnessa on kaksi ainesosaa. ”Yksi on rakkaus”, hän kirjoitti. ”Toinen on sellaisen elämäntavan löytäminen, joka ei työnnä rakkautta pois.”

Itse asiassa, Vaillant tiivistää tutkimustuloksensa muutamaan sanaan: ”Onni on rakkautta. Piste.”

Yli kymmenen vuotta sitten, ennen kuin Vaillant oli julkaissut kirjansa, presidentti James E. Faust kertoi samanlaisen päätelmän vuoden 2000 lokakuun yleiskonferenssipuheessaan. ”Rakkaus on suora tie onneen, joka rikastuttaa ja siunaa omaamme ja toisten elämää”, sanoi Presidentti Faust, joka oli siihen aikaan 2. neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa (“Our Search for Happiness,” lokakuun 2000 yleiskonferenssi).

 

Rakkaus on evankeliumin ydin

Pyhät kirjoitukset opettavat, että rakkauden ja onnen löytäminen on tärkeää, koska ”ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo” (2. Ne. 2:25).

Vuoden 2014 huhtikuun konferenssipuheessaan (”Rakkaus – evankeliumin ydin”) presidentti Thomas S. Monson sanoi, että rakkaus on evankeliumin ydin.

”Rakkautta osoitetaan monin tunnistettavin keinoin: hymyllä, kättä heilauttamalla, ystävällisellä kommentilla, kohteliaisuudella”, sanoi Presidentti Monson. ”Toiset ilmaukset voivat olla hienovaraisempia, kuten kiinnostuksen osoittaminen toisen toimia kohtaan, jonkin periaatteen opettaminen ystävällisesti ja kärsivällisesti, käynti jonkun sellaisen luona, joka on sairas tai liikuntarajoitteinen. Nämä sanat ja teot ja monet muut voivat viestittää rakkautta.”

Hän sanoi, että jokaiselle myöhempien aikojen pyhälle annetaan mahdollisuuksia osoittaa rakkautta ja ystävällisyyttä lähipiirissämme oleville.

Maanpäällisen palvelutyönsä aikana Vapahtaja pyysi meitä ”rakastamaan toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut” (Joh. 13:34).

 

Iloa palvelemisesta

Vuoden 1982 elokuun ensimmäisen presidenttikunnan sanomassa Presidentti Gordon B. Hinckley sanoi: ”Yleisesti ottaen, onnettomimpia ihmisiä ovat ne, jotka ovat keskittyneet vain itseensä; onnellisimmat ihmiset, joita tunnen, ovat niitä, jotka kadottavat itsensä palvelemalla muita. …

”Jos haluamme iloa sydämiimme, jos haluamme Herran Hengen elämäämme, unohtakaamme itsemme ja katsokaamme ympärillemme. Laittakaamme omat, itsekkäät mielitekomme syrjään ja suunnatkaamme pyrkimyksemme muiden palvelemiseen.”

Näin tapahtuu, jos päätämme palvella ja rakastaa joka päivä.

Yksinkertaisilla ja pienillä asioilla saadaan aikaan suuria”, sanoi Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista vuoden 2011 yleiskonferenssipuheessaan (”Iloa rakastavasta palvelemisesta”). ”Pienten kultahippujen tavoin, joista karttuu aikanaan suuri aarre, pienet ja yksinkertaiset ystävällisyyden ja palvelemisen tekomme karttuvat elämäksi, joka täyttyy taivaallisen Isämme rakkaudella, omistautumisella Herran Jeesuksen Kristuksen työhön sekä rauhan ja ilon tunteella joka kerta, kun autamme toisiamme.”

Yleiskonferenssipuheessaan vuoden 2008 lokakuussa, Presidentti Monson pyysi kirkon jäseniä ”nauttimaan elämästä päivä kerrallaan, löytämään iloa matkasta ja jakamaan rakkauttamme ystäville ja perheelle”.

”Riippumatta muutoksista, joita elämäämme tulee, ja kiitollisin sydämin, täyttäkäämme päivämme – siinä määrin kuin voimme – kaikkein tärkeimmillä asioilla”, hän sanoi. ”Vaalikaamme rakkaitamme ja osoittakaamme rakkautemme heitä kohtaan sanoin ja teoin.” (”Ilon löytäminen matkasta”)

 

Onni on tarttuvaa

Toisessa tutkimuksessa, joka julkaistiin Harvardin lääketieteellisessä oppilaitoksessa vuonna 2008, saatiin selville, että ”onnellisuus on myös yhteinen ilmiö, joka leviää sosiaalisissa verkostoissa kuin tunneperäinen tartunta”.

Tutkimuksessa, ”joka seurasi lähes 5000 yksilön onnellisuutta 20 vuoden aikana, saatiin selville, että kun henkilö tulee onnelliseksi, verkostovaikutus voidaan nähdä jopa kolmella tasolla. Yhden henkilön onnellisuus saa aikaan ketjureaktion, josta hyötyy ystävien lisäksi myös ystävien ystävät ja ystävien ystävien ystävät. Vaikutus voi kestää jopa vuoden”, kertoo lehdistötiedote, joka julkaistiin 4.12.2008. (”Onnellisuus on yhteinen – ei vain yksilöllinen – ilmiö.”)

”Mielenkiintoista on se, että se ei toimi päinvastaisessa tapauksessa: surullisuus ei leviä sosiaalisessa verkostoissa yhtä voimakkaasti kuin onnellisuus. Onnellisuus näyttää pitävän seurasta enemmän kuin kurjuus.”

Niinpä tutkijat vahvistavat, että paras tapa olla onnellinen on rakastaa toisia ja sitten nähdä, miten tuo rakkaus leviää.

Vapahtaja opetti seuraavasti fariseuksen kysyessä: ”Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?

”Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.

”Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.

”Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi” (Matt. 22:36-39).

Aivan kuten tutkijat saivat selville Harvard Grant Studyn 268 miehestä, me kaikki voimme löytää onnen etsimällä ja antamalla rakkautta.

”Rakkaus on se kannustimena toimiva periaate, jonka avulla Herra johdattaa meitä tulemaan Hänen, täydellisen esikuvamme, kaltaiseksi”, sanoi Presidentti Henry B. Eyring, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, lokakuun 2009 yleiskonferenssipuheessaan. ”Meidän tapamme elää, tunti tunnilta, täytyy olla täynnä rakkautta Jumalaa ja toisia kohtaan.” (”Our Perfect Example”)

Presidentti Eyringin mukaan ilo tulee siitä, että asetamme toisten hyvinvoinnin omamme edelle. ”Juuri sitä rakkaus on”, hän sanoi.
Artikkeli on alun perin julkaistu lds.org -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Krista Kora.

(Visited 47 times, 1 visits today)