Se on ollut keskuudessamme lähes 200 vuotta. Se kuvaa kahden mahtavan kansakunnan (kymmeniätuhansia, mahdollisesti jopa miljoonia, asukkaita) nousun ja tuhon (Et. 15:2). Lienee täysin luonnollista odottaa olevan olemassa fyysisiä todisteita. Eikö?

Mormonin kirjan kirjoittajat tekivät selväksi, että kyseessä oli hengellinen aikakirja ja että se käsittelisi kyllä historiallisiakin asioita, mutta ainoastaan lyhyesti (1. Nefi 9:2; 2. Nefi 5:33; MK Jaak. 1:2–3). Sen kokoonpanijat minimoivat kulttuurilliset viittaukset maksimoidakseen sen universaaliuden, erityisesti ajatellen ihmisiä viimeisinä aikoina (Alma 37:14, 18–19; Morm. 3:17–22; 8:25–41). Liian monet historialliset tai kulttuurilliset viittaukset olisivat saattaneet heikentää sen hengellistä tavoitetta. Tässä suhteessa Mormonin kirjan kirjoittajat ja tiivistäjät vaikuttavat ihailtavan kauaskatseisilta. Välittääkseen monia valaisevia oppeja oli historian ja kulttuurin sisällyttäminen jossakin määrin kuitenkin tarpeen, jopa väistämätöntä.

Myöhempien aikojen pyhillä on kuitenkin kysymyksiä. Nefiläisten, lamanilaisten ja jaredilaisten oli asuttava jossain. Tervettä uteliaisuutta ei tarvitse tukahduttaa; paino sanalla ”tervettä” – ei pakkomielteistä. Ei Moronin kiteyttämien periaatteiden poissulkemiseen asti.

Mormonin kirjaa tukevat todisteet ovat laajalti tunnistettavissa. Kirja on pitkään ollut eri tieteenalojen suurennuslasien alla. Arkeologia itsessään voidaan jakaa – ja uudelleen jakaa – lukuisiin koulukuntiin. En millään pystyisi käsittelemään kaikkia Mormonin kirjan riippuvuussuhteita yhdellä istumalla. Tällä kertaa halusinkin korostaa fyysisiä todisteita – asioita, joita voit koskea, nähdä, tuntea. Vaikka niitä on paljon viittä enemmän, olen pyrkinyt tarjoamaan harkitun läpileikkauksen.

1. Metallilevyt

Vaikuttaa lähes haaskaukselta käyttää yksi viidestä todisteesta tähän. Kysymys kaiverretuista metallilevyistä kivilaatikoissa on käyty nykyarkeologian toimesta niin tehokkaasti läpi, että harva mormoni edes muistaa enää aikaa, jolloin se oli yksi mormonismin hallitsevimmista ja murskaavimmista kritiikeistä. Meille sanottiin, etteivät muinaiset kansat pitäneet aikakirjojaan levyillä. Meille sanottiin, että erityisesti muinaiset israelilaiset eivät kirjoittaneet levyille. Meille sanottiin, että ne olisivat olleet liian raskaita Josephin kantaa, juostessaan karkuun roistoja, tai nostaa piilopaikasta toiseen.

Aika on osoittanut kaikki nuo vastalauseet mitättömiksi. Satoja – ellei tuhansia – esimerkkejä metallilevyistä – levyistä, jotka on tehty kuparista, hopeasta, pronssista, messingistä ja, kyllä, kullasta ja joista monet ovat olleet kivilaatikoissa ja osa jopa sidottu metallirenkain – on löydetty niinkin moninaisista paikoista kuin Espanjasta, Bulgariasta, Italiasta, Kreikasta, Koreasta, Egyptistä, Syyriasta, Iranista ja jopa Mesoamerikasta – liian monista mainitakseni kaikkia. Israelista ei ole löydetty ainoastaan kuuluisia kuparisia Qumranin tekstejä (tunnetaan myös osana Kuolleenmeren kääröjä), vaan Jerusalemista on löydetty myös kahdet pienemmät hopealevyt, jotka ajoittuvat 600-500 -luvuille eKr.

Ja lopuksi, olemme saaneet tietää kimmeltävästä kullan ja kuparin seoksesta, jota espanjalaiset kutsuivat tumbagaksi ja jota on ollut olemassa jo esikolumbiaanisina aikoina – Josephin veli, William, kuvaili samaista yhdistettä – joka laskee levyjen painon kivaan ”nostettavaan” 20-30 kiloon.

2. Arabialainen alttari paikassa, jota kutsuttiin Nahomiksi

Myönnettäköön, tämä on lähes kaikilla listoilla Mormonin kirjan todisteista – epäilemättä koska se osuu naulan kantaan niin täydellisesti. Muinaisia alttareita, joihin on kaiverrettu samat kolme seemiläistä konsonanttia kuin on Mormonin kirjan kohdassa 1. Nefi 16:34 mainitussa paikassa, Nahomissa, löytyy jopa kolme. Olkoonkin, että vokaalien puuttuminen heprealaisista aakkosista saattaa muuttaa sanan ääntämistä: ”Ni-ham”, ”Nu-heem”, ”Nehum”. Se on silti hämmästyttävä sattuma. Sen lisäksi, että nämä alttarit löytyvät oikeasta paikasta, ne ajoittuvat oikeaan aikaan. Ja aivan kuin se ei riittäisi, Nahom itse vaikuttaa liittyvän heprealaiseen sanaan, joka tarkoittaa ”suremista”, minkä vuoksi lehiläiset siellä olivatkin. Nahom oli yksi suurimmista hautapaikoista muinaisen Lounais-Arabian alueella ja matkaajat olivat siellä suremassa rakkaan ystävänsä, Ismaelin, kuolemaa.

Joseph ei yksinkertaisesti olisi voinut tietää tätä vuonna 1830. Jotkin teoriat, joita on esitetty tämän sattuman selittämiseksi, ovat epätodennäköisempiä kuin se, että Joseph olisi vain onnekkaasti arvannut oikein.

3. Sementti

Yhden erityisen fyysisen todisteen vuoksi ei tarvitse kuin katsoa valtavaa määrää arkeologisia kaivauksia monilta eri vuosisadoilta – erityisesti kuitenkin vuosisatoja ajan keskipäivän molemmin puolin. Se todiste? Sementti.

Nefiläiset kohtasivat kinkkisiä haasteita ensimmäisellä vuosisadalla eKr. Loraxin pahimmat pelot olivat käyneet toteen: alueen puusto oli koluttu loppuun. Tämä pakotti heidät turvautumaan sementtiin rakentaessaan kotejaan ja muita rakennuksia, tullen sen käytössä varsin eteviksi – tai niin meille on kerrottu (Hel. 3:7).

Kukaan Joseph Smithin aikoina ei olisi voinut osoittaa ainuttakaan alkuperäiskansojen sementtiseinää tai -kaivoa. B. H. Roberts kirjoitti vuonna 1932 kirjeen, jossa hän viittasi muutamiin lähteisiin sementtirakentamisesta, jotka ajoittuivat aikaan ennen Mormonin kirjan julkaisua, mutta tämä informaatio oli erittäin epäselvää 1900-luvun puolivälin paikkeille asti. Sanan ”sementti” käyttämisen viitattiin olevan anakronistinen todiste Mormonin kirjan valheellisuudesta.

Jälleen kerran aika osoitti tämän kritiikin perättömäksi. Sen lisäksi, että sementtirakennuksia on löydetty ympäri Mesoamerikkaa, tri John Sorenson totesi, että ”Mormonin kirjassa ensimmäisellä vuosisadalla eKr. esiintyvä sementti sopii hämmästyttävän hyvin yhteen keskisen Meksikon argeologiaan.” Tri John W. Welch huomautti, ettei yksikään arkeologi olisi voinut tietää vuonna 1829, kuinka osuvasti tämä teknologisen sopeutumisen ajoittuminen sopi yhteen sen kanssa, mitä maaperässä tapahtui.

4. Mulekin sinetti

Ensinnäkin on ymmärrettävä, että todisteet pyhästä tekstistä ovat erikoislaatuisia löytöjä. Esimerkiksi esineet, jotka tukevat Vanhaa testamenttia, ovat harvinaisia ja erittäin arvossa pidettyjä uskovien keskuudessa niin Israelissa kuin muuallakin maailmassa.

Kuvittele nyt 1980-luvulla Jerusalemissa kaivauksissa löydetty pieni savinen asiakirjojen leimaamiseen tarkoitettu embleemi, jossa lukee Malkiyahu ben hamelek, kuninkaan poika Malkiyahu. Tämä sinetti ajoittuu osuvasti 600- ja 500-lukujen vaihteeseen eKr.

Mormonin kirjan lukijat ovat varsin tietoisia heimosta, joka julisti polveutuvansa kuningas Sidkian pojasta Mulekista. (Hel. 6:10; 8:21) Ongelma on, ettei historia tunne ”prinssi Mulekia”, eikä varsinkaan yhtään kuningas Sidkian lasta, joka olisi selvinnyt Babylonin verilöylystä. Ja että yksi heistä olisi löytänyt liittolaisia ja muuttanut Uuteen maailmaan? Se tekee tästä sinetistä mielenkiintoisen. Mulek on hyvinkin helposti kutsumanimi, tai lyhennetty muoto, Malkiyahusta – aivan kuten me nykyään lyhentäisimme Alexanderin Alexiksi tai Nathanielin Nateksi. Mulek saatetaan myös mainita Raamatussa Jeremian kirjassa (Jer. 38:6). Tämä esine on niin pieni, että se mahtuisi kynnellesi, mutta sen merkitys voi olla suunnattoman suuri.

5. Ohra Amerikan mantereella

Myös viimeinen fyysinen todisteemme on pieni – yhtä pieni kuin jyvänen. Itse asiassa, se on jyvä. Kohdasta Moosia 7:22 voimme lukea, kuinka nefiläiset viljelivät ohraa ja käyttivät sitä jopa maksuvälineenä: ”Ja katso, tällä hetkellä me maksamme pakkoveroa lamanilaisten kuninkaalle puolet maissistamme ja ohrastamme ja vieläpä kaikesta erilaisesta viljastamme.”

Ohra mainitaan Mormonin kirjassa neljä kertaa (Moosia 7:22; 9:9; Alma 11:7, 15). Ohraa ei kuitenkaan tiedetty olleen tällä pallonpuoliskolla, saati että sitä olisi viljelty, ennen vuotta 1492 jKr. Lisää vettä Mormonin kirjan arvostelun ja väheksynnän myllyyn.

Vasta vuonna 1983 arkeologit vahvistivat Uuden maailman ohran olemassaolon ja viljelyn jopa niinkin aikaisin kuin 800 eKr.

Loppupäätelmä

Tämä ei ole millään muotoa täydellinen lista. Se hädin tuskin raapaisee pintaa. Minun tarkoitukseni oli tarjota maistiainen Mormonin kirjan kasvavasta kokoelmasta arkeologisia todisteita. Sekä muistuttaa meitä kaikkia – kirkon jäseniä ja ei-jäseniä, maallikoita ja tutkijoita – että meidän arvokkain ominaisuutemme tämän tutkimuksen suhteen saattaa olla kärsivällisyys. Kuten mormonitutkijat ovat todistaneet, aika ei ole heikentänyt Mormonin kirjan merkitystä. Sen sijaan se on laajentanut ja kasvattanut sitä.

On kuitenkin tärkeää mainita uudelleen ydinajatus: fyysiset todisteet kalpenevat henkilökohtaisen ilmoituksen rinnalla – jonka Mormonin kirja lupaa kaikille vilpittömille ja uskoville etsijöille. Tämä periaate oli olennaisen tärkeä ennen monien nykypäivän tieteenalojen määrittelyä ja se tulee varmasti kestämään pitkälle senkin jälkeen, kun näitä tieteenhaaroja on loputtomasti jaettu ja uudelleen jaettu.

Artikkelin on kirjoittanut Chris Heimerdinger ja se on alun perin julkaistu Book of Mormon Central -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

(Visited 42 times, 1 visits today)