Olen kääntynyt roomalaiskatolilaisuudesta mormonikirkon jäseneksi ja sain todistukseni seurauksena hengellisistä kokemuksista, joita en voi kieltää. Tässä kirjoitelmassa pohdiskelen kuitenkin sitä, miksi minä feministinä pysyn vahvana Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenenä.

On hyvin vaikeaa tulla kasvatetuksi jonkin abrahamilaisen uskonnon mukaan (juutalaisuus, islam ja kristinusko) ja päästä irti joistakin melko epämiellyttävistä naisia koskevista johtopäätöksistä. Riippuen uskonnosta ja sen lahkosta joillekin saatetaan opettaa, että ensimmäinen nainen oli heikkomielinen tai murhaaja ja että kaikki hänen tyttärensä ovat turmeltuneita sen takia, että naisen ruumis on epäpuhdas. Noiden uskontojen mukaan Jumalan tarkoitus oli, että naisten tulisi alistua aviomiehilleen ja yleensäkin olla alamainen miehille ja että jumaluus on mies yksin. (Tietenkin vaikutteita samankaltaisista opetuksista voi löytyä myös muista uskonperinnöistä kuin abrahamilaisista.)

Opiskeltuani myöhempien aikojen pyhien oppia naisista (erottaen sen tarkasti myöhempien aikojen pyhien kulttuurisesta ymmärryksestä ja käytännöistä, jotka melko usein ovat ristiriidassa tuon opin kanssa), minut on naisena vapautettu vääristä ja haitallisista uskomuksista, jotka vainoavat niitä, jotka on kasvatettu abrahamilaisen perinteen mukaan. Kuinka merkittävältä ja jotenkin ironiselta minusta yhä tuntuu, että olen kokenut ”naisten vapautuksen” kääntymällä mormonismiin!

Tasavertaisuuden oppi

Käyn ensin läpi ne opin pääkohdat, jotka tekevät mormonismista minun näkemykseni mukaan kristikunnista kaikkein feministisimmän, ja jatkan sitten kertomalla uudelleen kertomuksen Eedenin puutarhasta palautetun Jeesuksen Kristuksen evankeliumin näkökulmasta.

Palautettu evankeliumi opettaa, että käsite ”Jumala” tarkoittaa, että korotettu nainen ja korotettu mies menevät naimisiin uuden ja ikuisen liiton kautta (OL 132:19-20). Meille opetetaan, että Jumalaa ei ole ilman miestä ja naista, jotka rakastavat toisiaan tasavertaisina. Taivaallinen Isä ei ole ikuinen poikamies; Hän on naimisissa taivaallisen Äitimme kanssa. Itse asiassa, Paholainen on se, joka ikuinen poikamies.

Toiseksi, palautettu evankeliumi opettaa, että meillä on miehen tai naisen ruumis ikuisesti. Se ei ole kirous vaan suuri lahja ja siunaus, jonka jokaisen sielun piti osoittaa olevansa kelvollinen saamaan. Naislukijat: rintanne, kohtunne ja munasarjanne eivät ole epäpuhtaita kirouksia; ne ovat siunauksia. Ja palautettu evankeliumi myös opettaa minulle, että olen naimisissa ikuisesti ja että saan lapsia ikuisesti, ja että elämä naisena, naimisissa mielitiettyni kanssa, ja lasten saaminen ikuisesti on sellaista elämää, joka tuo minulle täydellisimmän ilon ikuisuudessa – kuten se on tuonut maan päällä.

Kolmanneksi, myöhempien aikojen pyhien oppi opettaa, että miehet ja naiset ovat tasavertaisia Herran ja toistensa edessä. ”Tasavertainen” ei tarkoita ”samanlaista” – esimerkiksi, ei ole olemassa kahta miestä, jotka ovat täsmälleen samanlaisia, ja silti he ovat keskenään ja Herran edessä tasavertaisia. Voimmeko kuvitella ymmärrystä sellaisesta tasavertaisuudesta, joka tarkoittaa sitä, että mies ja nainen, vaikka ovatkin erilaisia, voivat olla tasavertaisia Herran ja toistensa edessä? Tämä on se näkemys tasavertaisuudesta, jota palautettu evankeliumi opettaa.

Vanhin L. Tom Perry, kirkon apostoli, sanoi vuonna 2004: ”Sen tähden perheessä ei ole presidenttiä tai varapresidenttiä. Pari tekee työtä yhdessä iankaikkisesti perheen hyväksi . . . He ovat tasa-arvoisia. He suunnittelevat ja järjestävät perheen asiat yhdessä ja yksimielisesti kulkiessaan eteenpäin.” (Liahona toukokuu 2004, L. Tom Perry, ”Isyys, iankaikkinen kutsumus”) Mikä upea näkemys, erityisesti kristilliselle uskontokunnalle, joista monet uskovat jonkinlaiseen oppiin vaimojen alistumisesta miesten tahtoon. Myöhempien aikojen pyhät eivät saarnaa vaimojen alistumisesta.

Suuri onnensuunnitelma

Mielestäni emme voi täysin ymmärtää tätä vallankumouksellista Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon oppia, ellemme palaa kertomukseen Eedenin puutarhasta. Aloitetaanpa kolmesta pääeroavuudesta, jotka tulevat esille kerrottaessa tuota kertomusta palautetun evankeliumin näkökulmasta.

Ensimmäiseksi, myöhempien aikojen pyhät eivät usko, että lankeemus oli suuri murhenäytelmä. Sen sijaan uskomme, että lankeemus oli ennalta määrätty ja että se tapahtui, jotta me voisimme edistyä, ja siten lankeemus olikin siunaus. Toiseksi, myöhempien aikojen pyhät eivät usko, että Eeva teki syntiä nauttiessaan ensimmäisen puun, hyvän ja pahan tiedon puun, hedelmää. Ja kolmanneksi, koska myöhempien aikojen pyhät eivät usko, että Eeva teki syntiä nauttiessaan hedelmää, emme myöskään usko, että Jumala rankaisi Eevaa hedelmän syömisestä vaan palkitsi hänet.

Jumalan lapsilleen laatimaan suureen onnensuunnitelmaan sisältyi se, että he lähtisivät taivaallisesta kodistaan, saisivat kuolevaisen ruumiin siunauksena, saisivat vapaan tahdon tullessaan erotetuiksi Jumalasta ja sitten palaisivat jälleen kerran taivaalliseen kotiin tuomittaviksi sen mukaan, miten he käyttivät vapaata tahtoaan. Suunnitelman oli tarkoitus olla ns. ”ympyrä”: se veisi meidät pois taivaallisesta kodistamme, ja jos kulkisimme tuota polkua hyvin, suunnitelma toisi meidät takaisin taivaalliseen kotiimme, nyt paljon enemmän taivaallisten Vanhempiemme kaltaisina. Meillä olisi paljon enemmän tietoa, täydellisempi vapaa tahto, halu valita oikein, paljon enemmän kuin koskaan olisimme pystyneet saamaan, jos olisimme jääneet taivaaseen omaten vain kalpean tai laimean ymmärryksen vapaasta tahdosta.

Eevan suuri tehtävä

Vain lapset saattoivat päättää lähteä ja erota taivaallisista vanhemmistaan. Ja niinpä puutarhaan laitettiin Jumalan poika ja tytär ja kaksi puuta. Kaksi henkilöä, kaksi puuta.

Molemmat puut edustivat ovia suuren suunnitelman matkalla. Ensimmäinen puu, hyvän ja pahan tiedon puu, symboloi ovea taivaasta päin, kuolevaisuuteen ja kuolevaiseen ruumiiseen astumisen toimituksia, vapaan tahdon saamista ja Kristuksen valon heräämistä sisimmässä. Toinen puu, elämän puu, symboloi pelastuksen ja korotuksen toimituksia ja ovea takaisin taivaalliseen kotiimme.

Eeva luotiin toisena, mutta ei sen takia, että hän olisi ollut Aadamin johdannainen: hänet luotiin toisena sen korostamiseksi, että ensimmäisen puun lahjan antaminen oli suuressa suunnitelmassa naisten antama lahja. Naisten välityksellä sielut matkaavat kuolevaisuuteen ja saavat vapaan tahtonsa ja yleensä naisten hoivan kautta Kristuksen valkeus herää jokaisessa sielussa. Ja meidän tulisi lisätä tuohon sielujen luetteloon myös Jeesus Kristus. Jopa Herramme Kristus tuotiin kuolevaisuuteen ja verhottiin lihaan naisen lahjan kautta, ruokittiin äidin rinnoista ja herätettiin kaikkeen, mikä on hyvää ja suloista tässä maailmassa. Naiset saattavat jokaisen sielun verhon läpi kuolevaiseen elämään ja saamaan vapaan tahdon. On kiinnostavaa ajatella, että jopa Aadam, joka luotiin ennen Eevaa, saapui täydelliseen kuolevaisuuteen ja sai vapaan tahdon hyväksymällä ensimmäisen puun lahjan naisen kädestä. Tavallaan itse Aadam syntyi Eevasta.

Jos Eeva oli määrätty ennalta antamaan tämän hyvän lahjan luottamustehtävänään suuressa suunnitelmassa, hän ei silloin tehnyt syntiä – ja se on myöhempien aikojen pyhien oppi. Kuten Vanhin Dallin H. Oaks on sanonut: ”Jotkut kristityt tuomitsevat Eevan teostaan päätellen, että hän ja hänen tyttärensä ovat sen takia jotenkin viallisia. Myöhempien aikojen pyhät eivät tee niin! Ilmoituksen kautta saadun tiedon mukaisesti me juhlistamme Eevan tekoa ja kunnioitamme hänen viisauttaan ja rohkeuttaan tuossa suuressa lankeemukseksi kutsutussa tapahtumassa. (October 1993, Dallin H. Oaks, ”The Great Plan of Happiness”) Uskomme, että taivaalliset Vanhempamme ja myös kaikki muut Jumalan lapset olivat onnellisia ja kiitollisia siitä, että Eeva antoi lahjansa.

Eeva ei siis ollut naisista huonoin; Eeva oli naisista parhain! Hän oli rohkein, eniten täynnä uskoa. Siten oli myös oikein, että ensimmäinen kuolevainen henkilö, jolle ylösnoussut Jeesus näyttäytyi, ei ollut mies; se oli nainen.

Aadam ja Eeva – tasavertaiset kumppanit

Kirosiko Jumala Eevan? Me tiedämme, että maa kirottiin Aadamin ja Eevan tähden – tarkoittiko se, että myös Aadam ja Eeva kirottiin? Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon opetusten mukaan emme usko, että tuon kirouksen tarkoitus oli rangaista heitä – sen kirouksen oli määrä panna alulle vastakohtaisuuden laki, joka on vapaan tahdon perusta; hyvettä ja pahetta, nautintoa ja tuskaa, valoa ja pimeyttä, totuutta ja valheita (2 Ne. 2: 11-13). Eevalle kerrottiin, että hän synnyttäisi lapsia kivulla – oliko se Eevan kirous? Jälleen kerran, myöhempien aikojen pyhien näkökulmasta, ehdottomasti ei. Lasten saaminen, se, että kykenee täydellisesti antamaan Eevan lahjan, on yksi sielua tyydyttävimmistä asioista naisen elämässä, jonka hän kokee joko tässä elämässä tai tuonpuoleisessa, jos olosuhteet ovat sen täällä estäneet.

Ja sitten, kuningas Jaakon raamatunkäännöksessä sanotaan, että Eevalle, osana rangaistustaan kerrottiin, että Aadam hallitsisi häntä. Uskovatko myöhempien aikojen pyhät niin? Oikeastaan ei. Vanhin Bruce C. Hafen, seitsenkymmen kirkossa sanoo: ”Kohdassa 1. Moos. 3:16 sanotaan, että Eeva on oleva Aadamin ”vallassa”, mutta heprean kielessä käytetään sanaa bet hallitsemisen yhteydessä, mikä tarkoittaa sitä, että hallitsee jonkun kanssa eikä jotakuta… Keskinäisen riippuvuuden, tasavertaisen kumppanuuden käsite perustuu palautetun evankeliumin oppiin.” (Bruce C. Hafen, ”Kynnysten ylittäminen ja tasavertaisiksi kumppaneiksi tuleminen”).

Joten mormonit, yksin kaikkien kristillisten kirkkokuntien keskuudessa, väittävät, että Eeva ei pelkästään ollut synnitön nauttiessaan hedelmää vaan että hänet myös palkittiin rohkeudestaan ja viisaudestaan. Jumala vakuutti hänelle, että kun hän täyttäisi tehtävänsä suuressa onnensuunnitelmassa, Aadam tarttuisi toimeen ja täyttäisi oman tehtävänsä suuressa onnensuunnitelmassa, mikä oikeuttaisi Aadamin hallitsemaan Eevan rinnalla. Tämä on ehdottoman vallankumouksellinen ja ällistyttävä oppi kaikkien kristikuntien keskuudessa!

Kaksi tasavertaista luottamustehtävää

Minkä lahjan Aadam antaa edistääkseen suurta suunnitelmaa? Myöhempien aikojen pyhät uskovat, että Aadam ja hänen poikansa antavat toisen puun hedelmän lahjan Jumalan lapsille, jotka ovat kelvollisia saamaan sen, aivan kuten Eeva ja hänen tyttärensä antavat ensimmäisen puun hedelmää kaikille, jotka ovat kelvollisia nauttimaan sitä. Toisen puun hedelmä tarkoittaa pelastuksen ja korotuksen toimituksia, joita Jumalan pojat suorittavat pappeuden valtuudella. Aivan kuten ovea verhon läpi tähän elämään hallitsevat ja vartioivat naiset, Jumalan tyttäret, niin ovea verhon läpi, joka vie meidät kotiin, hallitsevat ja vartioivat Jumalan pojat. Ja ne, jotka ovat hyväksyneet toisen puun lahjan Jumalan poikien kädestä, pääsevät tuon verhon läpi ja takaisin siihen selestiseen paikkaan, jossa he voivat olla taas Vanhempiensa kanssa.

Aivan kuten Aadamia pyydettiin kuulemaan Eevaa ja nauttimaan ensimmäisen puun hedelmää, Jumala pyytää Eevaa kuulemaan Aadamia toisen puun hedelmän hyväksymisessä. Olisimme huolimattomia, jos emme näkisi, että oli kaksi kuulemista, kaksi annettua lahjaa, kaksi saatua lahjaa ja kaksi luottamustehtävää.

Se tarkoittaa, että pappeus, myöhempien aikojen pyhien ymmärryksen mukaan, ei ole jokin erityistä, joka annetaan miehille ja kielletään naisilta. Pappeus on miehen oppiaika taivaalliseksi isäksi tulemista varten, ja kirkon opissa sanotaan selvästi, että naisilla on oma oppiaikansa, jotta voimme tulla taivaallisen äidin kaltaisiksi. Ruumiin ja vapaan tahdon toimitukset (ja ne ovat toimituksia) – raskaus, synnyttäminen, imettäminen. Ensimmäisen puun hengelliset toimitukset eivät ole yhtään vähemmän voimallisia tai hengellisiä kuin toisen puun toimitukset. Naisilla on oma jumalallinen voimansa.

Jotkut ovat virheellisesti tunteneet, että kirkko ja sen miespuoliset johtajat johtavat jäsenten perheitä ja että jotenkin se merkitsee sitä, että miehet hallitsevat naisia. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Palautettu evankeliumi auttaa meitä näkemään, että kirkon on tarkoitus olla lahja, jonka Jumalan pojat antavat perheelle, aivan kuten Jumalan tyttäret antavat suuren lahjan perheelle. Kirkko siis ei ole muuta kuin avuksi perheille, jotka ovat sen yläpuolella ikuisessa suunnitelmassa. Vanhin Jeffrey R. Holland, kirkon apostoli, on sanonut: ”Taivaassa saattaa olla seurakuntia ja vaarnoja – en tiedä niistä mitään – tai siellä saattaa hyvin olla joitakin muita organisaatioita, joista emme tiedä paljonkaan. Mutta sen me tiedämme, että taivaassa on perheitä. Suurin osa siitä, mitä tuonpuoleisesta elämästämme, iankaikkisesta elämästämme, selestisestä elämästämme, on ilmoitettu, keskittyy perheeseen…” (Maailmanlaajuinen johtajien koulutuskokous, helmikuu 2008, s. 12). Perhe on jumalallinen organisaatio, ja tiedämme myöhempien aikojen pyhien opista, että perheessä naiset ja miehet hallitsevat tasavertaisina. Presidentti James E. Faust kirkon ensimmäisestä presidenttikunnasta sanoi: ”Jokainen isä on perheelleen patriarkka ja jokainen äiti matriarkka yhdenvertaisina tarkalleen määritellyissä rooleissaan vanhempina.” Huomaa taas kannatus tasa-arvoisuudelle.

Pysyn mormonikirkon järkkymättömänä jäsenenä, koska ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärrän, miksi ei ole kirous syntyä naisena ja miten voidaan vakavasti todeta, että miehet ja naiset seisovat Jumalan ja toistensa edessä todellakin tasavertaisena. Ymmärrän nyt, että naiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo (2. Ne. 2:25). Ja vaikka se saattaakin kuulostaa oudolta joidenkin mielestä, uskon, että yksi tärkeimmistä feministisistä teoista, mitä joku voi tehdä, on jakaa palautettu Jeesuksen Kristuksen evankeliumi muiden kanssa. Palautettu evankeliumi ei ainoastaan palauta oikeaa suhdetta ihmisen ja Jumalan välille, vaan myös oikean suhteen naisten ja miesten välille, tehden siitä vahvimman, edistyneimmän voiman naisille nykyajan maailmassa.

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Valerie Hudson Cassler ja se on julkaistu mormonscholarstestify.org -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

(Visited 83 times, 1 visits today)