Kun ihmiset oppivat kirkosta jotain, mitä eivät ennen tienneet, jostain syystä he tuntevat itsensä petetyiksi ja uskovat kirkon yrittäneen piilotella heiltä jotakin. Sitten he ottavat elämäntehtäväkseen paljastaa jokaisen pienen virheen, jonka kirkko tai sen johtajat ovat tehneet aina menneisyydestä nykypäivään. Kukaan tässä kirkossa ei kuitenkaan ole väittänyt, etteikö virheitä olisi tapahtunut, vaan että kirkko on elävä kirkko! Tämä tarkoittaa, että jos menettelytapa tai tulkinta on väärä tai tarvitsee vain päivitystä tai muutosta, niin silloin Herra palauttaa meidät oikeille raiteille. Se tekee kirkosta toden ja ainutlaatuisen. Kirkko kehittyy ja muuttuu kohti täydellisyyttä samalla tavoin kuin mekin. Rivi riviltä, käsky käskyltä, vähän täältä ja vähän tuolta, muttei koskaan kaikki kerralla. Ilmoitusta saadaan ja kirkon sisällä tapahtuu muutoksia hitaasti hyvästä syystä.

Herra korjaa suuntaamme ajallaansa

Avain tämän ymmärtämiseen löytyy Jaakobin kirjasta. Minulle tämä yksi pieni pyhien kirjoitusten kohta on kaikista toimivin selitys sille, miksi muutokset kirkossa tapahtuvat pikkuhiljaa. Kun Jaakob tallensi Jaakobin kirjan luvusta 5 löytyvän ”vertauksen oliivipuusta”, hän huomautti Herran työskentelevän viinitarhassaan vetäen, leikaten, kaivaen, oksastaen ja raviten kirkkoaan. Kun kirkko alkaa kasvaa, vertaus sanoo: ”Poistakaa ne oksat, jotka tuottavat karvasta hedelmää.” Mutta vertaus sanoo, että karvaat tullaan korvaamaan ja puhdistamaan ”hyvien voimakkuuden ja niiden koon mukaisesti; älkääkä poistako huonoja oksia yhdellä kertaa, etteivät niiden juuret olisi liian vahvat oksaksille ja niiden oksakset menehtyisi ja minä menettäisi viinitarhani puita.” (Jaakob 5:65)

Herra korjaa suuntaa ajallaansa ja omista syistään, mutta Hän tekee sen ”hyvien voimakkuuden ja niiden koon mukaisesti”. Virheellisiä tulkintoja, menettelytapoja ja käsityksiä ei kiskota juuriltaan kerralla ainoastaan Jumalan tietämistä syistä. Näemme tämän tapahtuvan läpi Vanhan sekä Uuden testamentin. Pystyn ajattelemaan niin monia tapoja, kuinka tätä on sovellettu menneisyydessä ja voitaisiin soveltaa tulevaisuudessa, mutta avain on odottaa Herraa.

Pietarin saama oikaisu kirkon johtamisesta

Se ei eroa siitä, kun Herra nuhteli muinaista Pietaria uudelleen ja uudelleen. Muistatko, kun Apostolien tekojen luvussa 10 Pietari yrittää päättää, kenen pitäisi saada vastaanottaa evankeliumi ja kenen ei? Pietarin mielestä evankeliumi ei kuulunut pakanoille tai ”millekään muulle kansakunnalle”. Mutta koska kirkko oli elävä kirkko, Herran täytyi kertoa hänelle, miten asiat oikeasti ovat. Hänen piti – ei kerran, ei kahdesti vaan kolme kertaa – käskeä Pietarin muuttaa näkemystään siitä, kuka saisi kuulla evankeliumista.

Pietari kamppaili asian kanssa sanoen: ”Niin kuin tiedätte, juutalaisen ei ole sallittua seurustella toiseen kansaan kuuluvien kanssa eikä mennä heidän luokseen. Jumala on kuitenkin osoittanut minulle, ettei ketään ihmistä saa pitää epäpuhtaana tai saastaisena” (Apt. 10:28). Pietari luuli, että evankeliumi pitäisi tuoda vain ”Israelin huoneen kadonneille lampaille” (Matt. 15:24). Ja kukapa voisi syyttää häntä näin ajattelemasta? Kristus itse sanoi olevansa lähetetty vain Israelin huoneen kadonneille lampaille tarkoittaen juutalaisia. Oliko Kristus väärässä? Oliko Hän syrjivä tai johtiko Hän kirkkoaan harhaan ollessaan maan päällä? Ei tietenkään!

Eli Pietari johti kirkkoa aikansa ja tietonsa mukaan! Hän oli oppimassa! Kuulen ihmisten raivostuvan Brigham Youngille jostain, mitä hän sanoi 200 vuotta sitten. Mutta kukaan ei tunnu kyseenalaistavan Pietaria tai kirkkoa, joka perustettiin ja toimi Raamatun aikaan 2000 vuotta sitten. Jumalallisen ilmoituksen kautta kirkossa tehtävät suunnan korjaukset minä tahansa maailman aikana on yksi ilmeisimmistä osoituksista siitä, että kirkko oikeasti on totta. Herra ei vain tee sitä puolestamme ja korjaa jokaista pientä ongelmaa kerralla. Hän tekee sen pikkuhiljaa ”hyvien voimakkuuden ja koon mukaisesti”.

Pietari opettamassa ihmisiä

”Pietari johti kirkkoa aikansa ja tietonsa mukaan… Hän oli oppimassa!”

Toden ja elävän kirkon tunnusmerkki

Opissa ja Liitoissa Herra oikaisee ja nuhtelee Joseph Smithiä uudelleen ja uudelleen. Ajan kuluessa Hän on oikaissut Brigham Youngia ja muita monesti siitä lähtien, kun kirkko on ollut järjestettynä. Hän oikaisi Bruce R. McConkieta saaden hänet sanomaan:

”Unohtakaa kaikki mitä olen sanonut tai mitä presidentti Brigham Young tai presidentti George Q. Cannon tai kuka tahansa on menneisyydessä sanonut, mikä on vastoin nykyistä ilmoitusta. Me puhuimme rajoittuneella ymmärryksellä ja ilman valoa ja tietoa, joka nyt on tullut maailmaan.”

Tällainen suunnan korjaus ja siihen liittyvä nöyryys kirkon johtajilta on ”toden ja elävän kirkon” tunnusmerkki. Kirkossamme ei ole pettämättömyyden oppia. Uskomme, että palautusta tapahtuu edelleen tänäänkin ja että se tulee jatkumaan, kunnes Vapahtaja tulee henkilökohtaisesti hallitsemaan maan päällä. Kaikki tämä sanottuna on tärkeää ymmärtää, ettei Kristuksen oppi muutu eikä tule muuttumaan. Tietyt opit ovat samoja eilen, tänään ja ikuisesti. Nämä opit ovat keskeisiä pelastussuunnitelmalle. Menettelytapa on täysin eri kuin oppi. Pyhien kirjoitusten ja elävien profeettojen kautta opetettu Kristuksen oppi on se, mihin olen aina perustanut uskoni.

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Greg Trimble ja se on julkaistu osoitteessa gregtrimble.com. Artikkelin on suomentanut Hanna-Martta Maljanen.

(Visited 45 times, 1 visits today)