Noin puolitoista vuotta sitten tiesin tarkalleen, mitä aioin tehdä elämässäni. Tiesin, mitä halusin, minulla oli suunnitelma sen saavuttamiseksi ja tein kovasti töitä sen eteen. Halusin hyviä asioita, rukoilin niistä, ja arvatkaa mitä tapahtui? Epäonnistuin. Epäonnistuin, ja se muutti katsantokantani elämään, siihen kuka olen ja suhteeseeni Jumalaan.

Uskon, että Jumala antaa meille kaikille lahjoja tai luontaisia kykyjä. Minun oli kyky esiintyä. Lapsesta lähtien olin rakastanut esiintymistä, ja minulla on luontainen taipumus saada ihmiset nauramaan. Yliopistossa kehitin tuota lahjaa kyvyksi, kun minusta tuli stand-up -koomikko. Rakastin sitä. Esiintyminen tuntui minun jutultani. Olin Stephen Jones, viihdyttäjä.

Mutta sitten menin naimisiin. Ja elämä muuttui todelliseksi hyvin nopeasti. Kun aloimme vaimoni kanssa puhua lasten hankkimisesta, aloin stressata ”aikuisten” työn saamisesta, vakuutusten hankkimisesta ja perheen elättämisestä. Tunsin, että minun pitäisi olla aikuinen. Minun täytyi heittää hyvästit huolettomalle, hauskalle esiintyjä-Stephenille (sille osalle minusta, jota todella rakastin) ja aloittaa säännöllinen toimistotyö, jonka otin vastaan, koska palkka oli hyvä ja saisin perheelleni sairausvakuutuksen.

Siispä otin vastaan työpaikan sairausvakuutusta vastaan. Ja vihasin sitä. Se ei ollut minun juttuni. Ensimmäisen työpäivän jälkeen palasin kotiin ja itkin. Muistan ajatelleeni: ”Taivaallinen Isä, mitä ihmettä oikein teen?”

Uskon, että Jumala välittää siitä, mitä teemme elämällämme. Uskon, että Hän haluaa auttaa meitä. Mutta se, mitä opin kokemuksen kautta on, että Hän odottaa meidän toimivan. Hän odottaa meitä tekemään jotain unelmiemme eteen.

Niinpä päätin tehdä niin. Oltuani neljässä työpaikassa neljän vuoden aikana päätin, että minun täytyy tehdä enemmän. Minun täytyi saada selville, kuka Stephen Jones todella oli, ja mitä minun pitäisi tehdä elämälläni. Mietiskellessäni ja rukoillessani mieleeni nousi kysymys, joka auttoi minua keskittymään etsintääni. Se on kysymys, jonka mukaan nyt elän.

”Onko tällä merkitystä 1000 vuoden kuluttua?”

Kun mietin sitä ammatin osalta, päätin, että minun kohdallani sen hetkisellä työlläni, jota tein vain sairausvakuutuksen takia ja joka jätti minut tyhjäksi, ei ollut merkitystä 1000 vuoden kuluttua. Joten irtisanouduin työstäni ja keskityin haaveeseeni olla lukion uskonnon opettaja. Sillä varmastikin on merkitystä 1000 vuoden kuluttua, eikö? Kävin läpi uuvuttavan opiskelupaikan hakuprosessin, heittäydyin opettamiseen, ja siinä sivussa tein näyttelemis- ja viihdyttämiskeikkoja, jotta voisin maksaa laskut.

Minusta tuntui, että kaikki sujui hyvin. Tunsin itseni siunatuksi. Ja sitten, kun heidän oli aika palkata joku, sain sähköpostiviestin, joka alkoi sanoilla: ”Valitettavasti joudun ilmoittamaan, että…” Olin musertunut. Olin kuukausien ajan laittanut sydämeni ja sieluni opettamiseen ja rukoillut Jumalaa, että voisin saada opetustyön, mutta minua ei palkattu.

Tässä opinto-ohjelmassa kielteisen vastauksen saaminen on melko lopullista, eikä kannattaisi enää yrittää uudelleen, mutta minulle oli olemassa vielä toivon kajastus. Vaikka en saanut työpaikkaa, minulle sanottiin, että voisin jatkaa opettajaharjoittelua ja odottaa toisen paikan vapautumista. Joten jatkoin opettamista. Ja rakastin sitä. Muutamaa viikkoa myöhemmin sain puhelun opinto-ohjelman johtajalta, ja hän pyysi saada puhua minun ja vaimoni kanssa. Ajattelin: ”Tässä se nyt on. Nyt se tapahtuu.”

Tapasimme hänet ja hän tarjosi mahdollisuutta opettaa uskontoa – toisessa osavaltiossa. En osannut odottaa sitä. Se ei ollut vaihtoehto, josta vaimoni ja minun tarvitsi miettiä ja rukoilla viikonlopun yli. Mutta teimme kuitenkin niin. Kysyimme Jumalalta, eikä se vain tuntunut oikealta. Useita päiviä myöhemmin soitin johtajalle ja sanoin: ”Olen hyvin kiitollinen mahdollisuudesta, mutta se ei tunnu oikealta. Minun täytyy tehdä se, mikä tuntuu hyvältä perheeni kohdalla, joten en voi ottaa vastaan työpaikkaa.”

Sydämessäni ajattelin: ”No, se oli siinä. Tämä haave oli tässä. Tässä olin tekemässä valintaa, jolla olisi merkitystä 1000 vuoden kuluttua. Se on hyvä toive, ja näyttää siltä, että Jumala ei anna sen toteutua – tai ei ainakaan niin kuin minä halusin tai odotin. Miksi?”

Jälkikäteen ajateltuna voisi sanoa, että nyt ymmärrän miksi. Kun kieltäydyin muuttamasta toiseen osavaltioon, minulle sanottiin, että voisin edelleen jatkaa harjoittelua. Sen tien valitseminen olisi perheelleni taloudellisesti raskasta, ja minun täytyi laittaa se etusijalle, joten kieltäydyin aluksi. Mutta sitten, viimeisenä päivänäni tajusin, että tämä on minun juttuni – tällä olisi merkitystä 1000 vuoden kuluttua. Minun täytyi saada opettaa. Joten toimin uskossa ja sanoin, että jatkaisin harjoittelua, vaikka en tiennyt, miten perheeni selviäisi taloudellisesti. Mutta se tuntui oikealta. Ja luotin siihen, että kaikki sujuisi päätöksen tehtyäni.

Opetin. Ja se oli vaikeaa. Näytti siltä, että asiat eivät sujuisikaan. Heti kun olin kieltäytynyt toiseen osavaltioon muuttamisesta, näyttelemiskeikkoja ei ilmaantunutkaan, mikä tarkoitti sitä, että rahaa ei ollut, eikä laskuja maksettu. Työtilanteeni aiheutti stressiä perheelleni, ja aloin miettiä sisimmässäni, että eikö uskoni ja toivoni Jumalaan toiminutkaan.

Ja sitten, vastaus. Kaksi kuukautta sen jälkeen, kun olin kieltäytynyt tilaisuudesta, joka ei tuntunut hyvältä, kahden kuukauden taloudellisen kamppailun jälkeen, sain puhelinsoiton. Opettajan paikka oli auki lähellä kotiani ja minulle tarjottiin sitä. Se tuli juuri silloin, kun tarvitsin sitä eniten ja olin alamaissa. Sen puhelun jälkeen katsoin ylös ja sanoin: ”Luotan Sinuun. Luotan Sinuun.”

Jumala tunsi minut. Hän oli vastannut rukouksiini. Mutta Hän antoi minun odottaa vastausta. Hän vaati minua venymään. Ja joskus Hän tekee niin – vaikka haluamme hyviä asioita, vaikka keskitymme asioihin, joilla on merkitystä 1000 vuoden kuluttua. Asian ydin on se, että jos luotatte Häneen, Hän ei koskaan petä teitä, koska Hän huolehtii meistä tänään, huomenna, 1000 vuoden kuluttua, ja ikuisuuden.

Mistä sellaisesta asiasta sinä huolehdit nyt, jolla on merkitystä 1000 vuoden kuluttua? Ja mitä aiot tehdä sille asialle, jolla on merkitystä 1000 vuoden kuluttua?

Vastaa noihin kysymyksiin. Pyydä Jumalaa auttamaan ja selventämään niitä. Ja sitten luota Häneen.

Jumala tunsi minut. Hän tiesi epäonnistumisteni tarkoituksen. Hän tiesi odotukseni tarkoituksen, ja sen, miten kasvaisin sen ansiosta. Minun täytyi vain oppia toimimaan ja luottamaan.

Koska joskus suurimmat ”epäonnistumiset” elämässä ovat juuri sitä, mitä me tarvitsemme.

 

Artikkelin on kirjoittanut Stephen Jones ja se on alun perin julkaistu lds.org -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Krista Kora.

(Visited 35 times, 1 visits today)