Hämmentävät löydöt

Muutama päivä sitten sain sähköpostin ystävältä (kutsumme häntä Johniksi), jossa hän kertoi, että hänen veljensä (kutsumme häntä Billiksi) oli eroamassa kirkosta. Miksi? Bill tunsi menneiden ja nykyisten profeettojen valehdelleen hänelle. Ilmeisesti Bill löysi jotain informaatiota Joseph Smithin tavasta kääntää Mormonin kirja, mitä hän piti järkyttävänä.

Tieto muutti tavan, jolla Bill näki profeetan – se sai Joseph Smithin näyttämään joko herkkäuskoiselta, taikuuteen uskovalta maalaistollolta tai taitavalta huijarilta. Joka tapauksessa tieto ei ollut kovin mairitteleva miehelle, jota kunnioitetaan Jumalan profeettana.

Kaiken lisäksi Bill sai tietää, että kirkon puolustajat eivät kieltäneet Josephin käyttäneen ”taianomaisia” työvälineitä ympäristöstään kääntääkseen Mormonin kirjan. Miksi, Bill ihmetteli, hän ei ollut koskaan oppinut, – käytyään kirkossa yli 40 vuotta – että Joseph käytti näkijäkiveä kääntääkseen Mormonin kirjan?

Kaikkina vuosinaan alkeisyhdistyksessä, pyhäkoulussa, seminaarissa, instituutissa ja pappeuskokouksissa hän ei ollut koskaan kuullut sellaisesta. Hänelle oli aina opetettu, että levyt käännettiin Urimin ja tummimin avulla – hän jopa näki käännösprosessia esittävää kuvamateriaalia Liahonassa. Mutta se ei ole mitä tapahtui. Ja nyt jopa kirkko myöntää sen. Hänelle oli valehdeltu!

 

Kysymys luottamuksesta

Kun kuulemme sanan ”uskottomuus”, useimmat meistä luultavasti ajattelevat aviorikosta. Sanalla uskottomuus on kuitenkin laajempi merkitys. Se tulee latinankielisestä sanasta, joka tarkoittaa uskottomuutta tai uskon puutetta ja on sanan ”uskoton” alkuperä, mikä menneisyydessä viittasi epäuskoisiin ja niihin, joihin ei voinut luottaa. Nykyään sana uskottomuus usein viittaa rikkoutuneeseen avioliittoon, mutta myös muihin epäuskollisuuden tekoihin, jotka pettävät luottamuksen.

Missä tahansa ihmissuhteessa uskottomuus tuo esiin loukkaantumisen ja petetyksi tulemisen tunteita. Mitä sitoutuneempia olemme suhteeseen, sitä tuskallisempia nuo tunteet ovat. Sitoutuneet Myöhempien aikojen pyhät eivät ole ainoastaan suhteessa Kristukseen, vaan myös kirkkoon paikallisten ja yleisten johtajien kautta – sekä menneiden että nykyisten.

Jos tunnemme profeettojen pettäneen meidät – jos he ovat valehdelleet meille – luonnollisesti tunnemme itsemme loukatuiksi ja vihaisiksi. Valitettavasti nuo tunteet luovat esteen sovinnolle. Jos löydät jotain, mikä näyttää olevan valtava todiste siitä, että puolisosi petti sinua, tulee vaikeaksi ottaa huomioon mitään kieltoja, selityksiä tai muita todisteita, jotka saattaisivat helpottaa tuskaasi. Tulet katsomaan jokaista puolisosi tarjoamaa ratkaisua skeptisesti ja epäluuloisesti.

Uskottomuus avioliitossa ei välttämättä johdu liiton ulkopuolisesta suhteesta. Uskottomuus avioliitossa voi johtua mistä tahansa, mikä saa sinut olemaan luottamatta puolisoosi. Jos luulet puolisosi valehdelleen sinulle, erityisesti tärkeissä asioissa (raha, saavutukset, lastenhoito, koulutus jne.), avioliittosi ottaa osuman – ehkä kohtalokkaankin osuman. Kuka haluaa pysyä suhteessa, jossa ei ole luottamusta?

Billin tarina toistuu useasti 2000-luvun mormonismissa. Joskus syynä on havainto Joseph Smithin näkijäkiven käyttämisestä, toisinaan havainto siitä, että Joseph harjoitti moniavioisuutta ja toisinaan taas havainto siitä, että varhaisilla johtajilla – mukaan lukien Joseph Smith ja Brigham Young – oli inhimmillisiä heikkouksia, mielipiteitä ja ajatuksia. Jos saamme selville, ettei profeetta käyttäytynyt tavalla, jolla ajattelemme profeetan kuuluvan käyttäytyä, saatamme menettää luottamuksemme tuohon profeettaan ja tuntea, että kirkko on valehdellut meille piilotellen noita tosiasioita.

 

Kipu petkuttaa

Kuten sanottu, petetyksi tulemisen tunteet ovat hyvin tuskallisia ja voivat tehdä sovittelusta mahdotonta tai vähintäänkin vaikeaa. On hankalaa saada luottamus takaisin. Lähes kahden vuosikymmenen ajan auttaessani ihmisiä, jotka ovat kyseenalaistaneet todistuksensa ”älyllisten” vaikeuksien takia (toisin sanoen he eivät menettäneet todistustaan, koska mormonien elintavat ovat liian haastavat tai he lakkasivat uskomasta Jumalaan, koska heidän poikansa sairastui syöpään) olen havainnut, että tunne kirkon petoksesta muuttuu motivoivaksi syyksi jättää kirkko ennemmin kuin se vaikeus, joka alun perin järkytti heidän uskoaan.

Esimerkiksi yläpuolella olevassa Billin tapauksessa on todennäköistä, että Bill tulee olemaan haluton tutkimaan vakavasti argumentteja, jotka osoittavat Joseph Smithin voivan olla kunnioitettu profeettana, kun otetaan huomioon hänen käyttäneen näkijänkiveä kääntääkseen Mormonin kirjan. Jäsen, josta tuntuu, että hänelle valehdeltiin tajutessaan Josephin harjoittaneen moniavioisuutta, tulee epätodennäköisemmin kuuntelemaan todisteita, jotka osoittavat monien Josephin avioliittojen olleen dynastisia (ei-intiimejä) ja että Herralla oli hyviä syitä ottaa käyttöön moniavioisuus kuten muinaisina aikoina.

 

Vastaukset ovat saatavilla

Totuus on, että on olemassa loogisia, todisteiden tukemia argumentteja, jotka vastaavat käytännössä kaikkiin mormonien vastaisiin väitteisiin. Nämä argumentit kohdistuvat ongelman ytimeen sekä osoittavat, että haastavat ongelmat voidaan ymmärtää maailmankuvassa, joka hyväksyy Joseph Smithin profeetallisen kutsumuksen ja kirkon, joka palautettiin hänen kauttaan. Esimerkiksi FairMormon.org – vapaaehtoisorganisaatio johon kuulun – tuottaa artikkeleita, wiki-sivustoja, podcasteja, konferensseja ja videoita, jotka vastaavat vaikeisiin aiheisiin.

FairMormon on jopa julkaissut näitä ongelmia käsittelevän kirjani: Shaken Faith Syndrome: Strengthening One’s Testimony in the Face of Criticism and Doubt. Meillä ei ole vain vakaita kriittisiin väitteisiin vastaavia perusteluja vaan myös monia todisteita, jotka tukevat uskomusta, että Joseph Smithin oli profeetta ja että Mormonin kirjan teksti perustuu aitoon muinaiseen amerikkalaiseen dokumenttiin (joistain näistä todisteista puhutaan lyhyesti kirjassani Of Faith and Reason: 80 Evidences Supporting the Prophet Joseph Smith).

Ongelma kuitenkin on se, että uskottomuuden tunteista kärsivät kohtelevat näitä mormonismia kannattavia argumentteja ja todisteita kuin kiistanalaista pötypuhetta. Murskaa yksi argumentti ja he vain löytävät seuraavan sen tilalle. Kun ”valehdelluksi tulemisen” tuska muuttaa jäsenen maailmaankuvan uskovaisesta loukkaantuneeseen epäuskovaiseen, kyky työntää pois tuskalliset tunteet ja kuunnella argumentteja on selkeästi vähentynyt.

 

Rokotus

Tämä on yksi täydellisistä esimerkeistä siitä, kuinka gramma ennaltaehkäisyä on kilon parannuskeinon arvoista. Jos voimme oppia lisää alkuajan kirkosta ja sen johtajista luotettavissa puitteissa, se aiheuttaa todistukselle epätodennäköisemmin vahinkoa. Viime kuukausina olemme nähneet kirkon – LDS.org-sivuston kautta – ottavan ennakoivan lähestymistavan käsitelläkseen aiheita, kuten moniavioisuus, Josephin näkijäkivi, ensimmäinen näky ja Aabrahamin kirjan kääntäminen.

Nämä ehkäisevät toimenpiteet eivät eroa lääketieteen rokotuksista. Opettamalla jäsenille mahdollisesti haasteellisista aiheista luotettavassa asiayhteydessä useimmat jäsenet tulevat vahvistamaan todistuksiaan. Tuo opetus mahdollistaa myös sen, että he voivat pitää puolensa vihamielisten lähteiden esittämiä tulkintoja vastaan.

Joku saattaa kuitenkin kysyä: ”Miksi rokotus on tarpeellinen lähes 200 vuotta kirkon palautuksen jälkeen? Miksi meille esitetään vasta nyt nämä kompastuskivet? Miksi emme tienneet näistä haastavista aiheista ennen? Onko meille todella valehdeltu?”

Vastaus: ”Ei, meille ei ole valehdeltu.” Syy, miksi monet jäsenet ovat olleet tietämättömiä joistain näistä aiheista on monimutkainen, mutta sellainen, mitä toivon voivani valaista. Näen ongelmalle ainakin kolme vaikuttavaa tekijää: 1) painottamattomuus, 2) muu huomion keskipiste ja 3) yleinen tietämättömyys.

 

 

Heikkoudessamme

Minun mielestäni kaikista perusteellisin pyhien kirjoitusten kohta, joka auttaa meitä ymmärtämään, kuinka Jumala kommunikoi lastensa kanssa, löytyy kohdasta OL 1:24.

”Katso, minä olen Jumala ja olen sen puhunut; nämä käskyt ovat minusta, ja ne on annettu minun palvelijoilleni heidän heikkoudessaan heidän puhetapansa mukaan, jotta he tulisivat ymmärrykseen.”

Me kuolevaiset emme voi täysin ymmärtää Jumalan asioita. Osa ihmisen asemaa on se väistämätön totuus, että me – kaikki meistä – olemme heikkoja fyysisesti, hengellisesti, emotionaalisesti ja jopa henkisesti. Maailmankuvamme ovat heikkoja ja muodostuneet olosuhteidemme ja elinympäristömme mukaan. Meillä on ennakkoluuloja, väärinymmärryksiä ja vääriä olettamuksia.

Ihmiskieli ei pysty täysin kommunikoimaan ajatuksiamme täydellisellä selkeydellä. Muistele niitä monia kertoja, kun et pystynyt löytämään oikeita sanoja ilmaistaksesi ajatuksesi tai kuinka usein joku on ymmärtänyt sinut väärin – erityisesti sähköposti- tai tekstiviestissä.

Huolimatta monista heikkouksistamme Herra tietää, kuinka kommunikoida meidän kanssamme – käyttäen meidän kieltämme, sanojamme ja maailmankuvaamme niin, että Hän voi toimia meissä ja meidän kauttamme sekä johdattaa meitä tulemaan enemmän Hänen kaltaisikseen. Kuten taaperoikäisen kanssa kommunikoiva vanhempi, Herra puhuu meille kielellämme käyttäen termejä ja metaforia, jotka ymmärrämme. Kun me kypsymme (yksilöinä ja yhdessä), myös kielemme kypsyy ja jätämme lapsellisen kielenkäytön.

Internetissä os kirkosta oikeaaja väärää tietoa

Vähemmän tärkeän vähempi huomioiminen

En aio keskittyä tässä kirjoituksessa Mormonin kirjan kääntämisprosessiin, mutta on tärkeää huomioida, että Herra hyödynsi Josephin maailmankuvaa ja käsitystä näkijäkivistä (hänen ”kieltään”) auttaakseen Josephia kääntämään kultalevyt. Josephin kasvaessa evankeliumin ymmärtämisessä hän laittoi näkijäkiven sivuun oppiessaan, kuinka saada ilmoitusta ilman aikaisempaa lapsenomaista työkaluaan.

Hänen alustava näkijäkiven käyttönsä jätettiin vähempään huomioon. Sitä ei kielletty vaan jätettiin huomiotta, koska se oli jäänne menneisyydestä, joka jälkikäteen tarkasteltuna se oli vain Josephia keskittymään auttava työkalu hänen saadessaan ilmoitusta. Tämän vähentyneen huomion myötä tulevat sukupolvet (joiden maailmankuvaan näkijäkivet eivät kuuluneet) alkoivat sekoittaa termin Urim ja tummim (mikä Josephin aikaan viittasi sekä näkijäkiveen että nefiläisten käyttämiin kääntäjiin) kääntäjiin, jotka olivat kultalevyjä suojelleessa kivilaatikossa.

Kirkon johtajat eivät valehdelleet tästä kääntämismenetelmästä, vaan sen sijaan yksinkertaisesti unohtivat oikeat yksityiskohdat kääntämiskertomuksen muotoutuessa seuraavien myöhempien aikojen pyhien sukupolvien kieleen. Yksityiskohdat olivat silti saatavilla historiasta kiinnostuneille ja satunnaisia mainintoja Josephin näkijäkivestä löytyy monista virallisista ja lähes virallisista kirkon julkaisuista (mukaanlukien Ystävä-lehden artikkeli vuodelta 1974).

Useimmat myöhempien aikojen pyhät, kuten useimmat ihmiset maailmassa, eivät ole ammattihistorioitsijoita. Ennen internetin digitaaliaikaa ja varhaisdokumenttien digitaalisia skannauksia jopa ammattihistorioitsijoilla oli vaikeuksia löytää joitain menneisyyden pimentoon jääneitä yksityiskohtia. Keskiverto mormonikirkon jäsen (kuten minkä tahansa yhteisön keskitason jäsen) on yleensä tietämätön historiallisista omituisuuksista, jollei niitä mainita uutisissa tai muussa paikassa, joka tekee niistä ison jutun.

Tutkimukset osoittavat, että useimmat amerikkalaiset ovat melko tietämättömiä suuresta määrästä historiallisia ja tieteellisiä asioita – asioita, joiden pitäisi olla osa yleistietoa. Jos useimmat aikuiset ovat valitettavan tietämättömiä tärkeistä asioista maansa historiassa, on ymmärrettävää, että monet mormonit eivät ole tienneet joistain vähemmän tärkeistä (mutta nykypäivän standardien mukaan oudoista) kohdista uskontonsa historiassa.

Jeesus Kristus on kirkon keskipiste

”– yksi mormonihistorian yleiseen tuntemattomuuteen johtanut asia on se, että kirkon huomio on keskittynyt ennemmin hengellisiin kuin historiallisiin aiheisiin.”

Vähentyneen huomioimisen lisäksi yksi mormonihistorian yleiseen tuntemattomuuteen johtanut asia on se, että kirkon huomio on keskittynyt ennemmin hengellisiin kuin historiallisiin aiheisiin. Jäsenen valittaessa ettei hänelle ole koskaan opetettu pyhäkoulussa Joseph Smithin moniavioisuudesta, meidän täytyy pysähtyä ja miettiä pyhäkoulun tarkoitusta. Kuka tahansa pyhäkoulussa opettanut tietää, että jokaisen oppiaiheen tarkoituksena on tuoda Henki opetukseen, niin että luokan jäsenet voivat vahvistaa omistautumistaan Jumalalle ja tulla paremmiksi aviomiehiksi, vaimoiksi, lapsiksi, naapureiksi, sisaruksiksi jne.

Oppikirjat keskittyvät aiheisiin, jotka auttavat opettajaa tuomaan Hengen luokkaan. Opiskelumateriaalit on tehtävä sellaisiksi, että oppimaton keskivertojäsen ymmärtää sen – jäsen, jolla ei ehkä ole mitään kiinnostusta tai ymmärrystä historiaan ja tieteeseen tai joka lukee yläastelaisen tasolla.

Pyhäkoulun opettajat ovat vapaaehtoisia, kuten piispat, lastenhuoneen opettajat ja kotiopettajatkin. Vaikka jotkut saattavat olla hyvin koulutettuja tai oppineita, kirkko ei voi olettaa, että jokaisella opettamaan kutsutulla olisi vakaa historiallinen pohja tai taidot kriittiseen ajatteluun alkaakseen keskustella haastavista aiheista.

 

Piilotettu näkyville

Minun pitäisi pysähtyä tekemään tärkeä huomautus, että vaikka monet historialliset aiheet ovat vähemmän huomioituja, ne eivät puutu täysin mormonien julkaisuista – mukaan lukien oppituntien opiskelumateriaalit. Liahona ja sen edeltäjä Improvement Era, samoin kuin pyhäkoulun oppikirjat ja kirkon yliopiston julkaisut ovat käsitelleet melkein jokaista oletetusti haastavaa aihetta, joka on aiheuttanut levottomuutta nykypäivän mormonien keskuudessa. Huomiotta jättäminen ei ole sama kuin valehteleminen.

Kirjassani Shaken Faith Syndrome lainaan erästä internet-mormonia, joka tekee yleisen väitteen siitä, että kirkko yrittää ”epätoivoisesti” piilottaa jäseniltään sen tosiasian, että Joseph harjoitti moniavioisuutta. Totuus kuitenkin on, että Josephin moniavioisuus mainittiin monissa Liahonan artikkeleissa ja jopa vuoden 2007 kirjoissa Kirkon presidenttien opetuksia.

Bill väittää, ettei hänelle koskaan opetettu Josephin käyttäneen näkijäkiveä kääntäessään Mormonin kirjaa (väite, jonka olen kuullut monilta muilta uskonsa kanssa kamppailevilta), mutta Dallin H. Oaks mainitsi sen vuoden 1987 Liahonan artikkelissa. “Hiding the Facts of Church History in Plain Sight Using Church Publications”- nimisessä julkaisussa FairMormon on koonnut vaikuttavan listan yleisimmistä haastavista aiheita ja missä kirkon julkaisuissa ne on mainittu.

 

Tulkaa Kristuksen luokse

Miksi näistä asioista ei keskustella kirkossa selvemmin? Mitä hyvää seuraa pyhäkoulun oppiaiheesta, jossa käsitellään moniavioisuuden (sirpaleista) historiaa? Mitkä ovat mahdollisuudet siitä, että tavallinen luokan opettaja osaa ymmärtää ja keskustella aiheesta tavalla, joka vastaa jokaisen luokan jäsenen kysymyksiin ja huoliin, sekä tuo luokkaan Kristuksen sovitustyön hengen?

On hyvä muistaa, että historialliset yksityiskohdat eivät ole ainoastaan kiistanalaisia ja avoimia eriäville tulkinnoille, vaan myös usein sirpaleisia ja vaillinaisia. Keskittymällä pelastaviin periaatteisiin mielummin kuin historiallisiin yksityiskohtiin, kirkko pitää yllä päätehtäväänsä tuoda ihmisiä Kristuksen luokse.

Myöhempien aikojen yleisauktoriteetteja ovat opettaneet samanlaiset vapaaehtoiset opettajat kuin meitäkin, ja he opettivat luokkia samalla oppiaihemateriaalilla, joka annetaan pyhistä heikoimmillekin. Nykyään ei ole Profeettojen koulua myöhempien aikojen pyhälle, joka suunnittelee tulevansa jonain päivänä vaarnanjohtajaksi tai yleisauktoriteetiksi.

Korkeimpiin virkoihin kutsutut valitaan ilmoituksen kautta perustuen henkilön kelvollisuuteen ja halukkuuteen palvella (mukaan lukien menneet kokemukset). Kutsumukset eivät perustu heidän opillisiin saavutuksiinsa ja näkemyksiinsä tai siihen, mitä he tietävät hämärään jääneestä mormonien historiasta. Johtajat eivät välttämättä tiedä historiallisista aiheista sen enempää kuin kukaan muu jäsen. Valitettavasti pätevän koulutuksen puute näissä historiallisissa aiheissa jokseenkin takaa sen, että harvat jäsenet tulevat tietämään niistä.

Internet hyvine ja huonoine puolineen on avannut holvit ja ikkunat paljastaen asioita, jotka joskus olivat hukassa. Internetin julkaisuissa ei tietenkään automaattisesti ole kontekstia jaettuun informaatioon. Usein asiayhteys jättää avoimeksi oven tulkinnoille ja kuten monissa kiistellyissä asioissa, tulkinnat voivat vaihdella suuresti (aihe toiseen kirjoitukseen).

Valitettavasti jotkut jäsenet – jotka saavat asian selville ensimmäistä kertaa – saavat väärän vaikutelman, että heille on ”valehdeltu”. Lisäksi tämä uusi tieto paljastaa mormonismin, joka ei ainoastaan ole heille vieras, vaan myös horjuttaa kirkon hengellisiä väitteitä.

Sellaisten reaktioiden näkeminen on surullista. Tällainen vaistomainen reaktio perustuu pohjimmiltaan tunteisiin ennemmin kuin kriittiseen ajatteluun ja johtaa vääriin päätelmiin siitä, että tietoa oli petollisesti salattu. Se johtaa vääriin johtopäätöksiin, että nämä uudet oivallukset automaattisesti osoittavat vääriksi mormonien argumentit, kumoavat mormoneja tukevat todisteet ja lopulta mitätöivät hengellisen todistuksen.

Hän teki sen mitä kukaan ei voinut tehdä, voitti kuoleman jotta me voimme elää ikuisesti

 

Opiskelulla ja uskolla

Mormoniopettajat ja –opiskelijat juhlivat dokumenttien julkaisua, joiden löytäminen tuotti ennen hankaluuksia jopa parhaimmille opettajille. Kuten nämä uskolliset yöhempien aikojen pyhien opettajat ja historioitsijat ovat tyypillisesti havainneet, kirkon historiassa ei ole mitään sellaista, joka toimisi kriitikoiden hopealuotina. Ymmärrettynä oikeassa uskon asiayhteydessä kaikki kirkon historialliset löydöt yksinkertaisesti auttavat meitä ymmärtämään paremmin palautetun uskontomme perustajahenkilöitä ja sitä, kuinka taivaallinen Isä suoritti ihmeitä miesten ja naisten kautta, jotka olivat inhimmillisiä, kuten loputkin meistä.

Parannuskeino älylliseen luopumukseen on parempi koulutus. Kirkko vastaa ilmeiseen historiallisen tiedon puutteseen jäsenten keskuudessa keskustelemalla mahdollisista haastavista aiheista ja asettamalla näytteille varhaisia mormonien dokumentteja – Joseph Smith’s Papers Project on nähnyt vaivaa kopioidakseen satoja varhaisia mormonidokumentteja, jotta sekä opettajat että maallikot voivat nauttia niistä.

Niille teistä, jotka löytävät itsensä Johnin kengistä ja jonka ystävä tai läheinen tuntee, että hänelle on valehdeltu: on tärkeää ymmärtää, että heidän tuntemansa kipu ja pelko on aitoa. Heidän ahdistuksensa ja huolensa väheksyminen ei auta asiaa. Voimme tuntea sympatiaa heitä kohtaan ilman, että ajattelemme samalla tavalla heidän epämukavuutensa lähteestä – uskosta, että kirkko valehteli. Vaikka se ei ole kirkon syytä, etteivät he tienneet näistä haastavista aiheista, se ei oikeastaan ole myöskään läheistesi syytä. Heidän näkökulmastaan saattaa vaikuttaa siltä, että kirkko valehteli.

Väitteleminen ei varmastikaan auta, koska kiistelyn henki on paholaisesta (3 Nefi 11:29). Paras lähestymistapa on näyttää vilpittömällä rakkaudella ja Henkeen luottaen, että kirkko ei ole valehdellut, koska A) nämä asiat on mainittu kirkon julkaisuissa, B) kirkon opetussuunnitelman (pyhäkoulun, apuyhdistyksen, pappusluokkien) päätarkoitus on tuoda meidät Kristuksen luo eikä keskustella historiallisista aiheista, jotka merkitsivät jotain muuta menneille sukupolville, kuin mitä meille nykyään ja C) että on olemassa loogisia vastauksia, jotka selittävät kaikki nämä asiat sellaisissa puitteissa, jotka silti hyväksyvät kirkon väittämät totuudet.

Kun me ja kamppailevat ”Billit” ymmärrämme, että asioiden korostamisen puute ei tarkoita rehellisyyden puutetta, voimme laittaa syrjään kivun, huolen ja mahdolliset petetyksi tulemisen tunteet. Voimme avata mielemme arvokkaille näkemyksille, jotka ovat tulleet uudistuneen kiinnostuksen mukana mormonihistoriaa kohtaan. Tämän epämukavuuden helpottaminen sallii sydäntemme huomata Hengen vahvistavat kuiskaukset siitä, että Kristus toimii tämän kirkon johtajana.

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Michael R. Ash ja se on julkaistu osoitteessa lds.net. Artikkelin on suomentanut Hanna-Martta Maljanen.

(Visited 98 times, 1 visits today)