Kotikäyntiopetus on mahtava ohjelma, joka auttaa sisaria ystävystymään toisiin sisariin ja auttamaan toinen toistaan. Valitettavasti joskus vain sabotoimme vierailumme jo ennen kuin pääsemme kotikäyntiopetussanomaan.

Eliza R. Snow sanoi: ”Te haluatte olla täynnä Jumalan Henkeä, viisautta, nöyryyttä ja rakkautta, niin että he eivät pelkäisi tuloanne.” (Apuyhdistyksen pöytäkirja, 16.8.1868, ”Tyttäriä minun valtakunnassani”, luku 7, s.114)

Tässä on muutamia vinkkejä, joiden avulla voimme saada paremman mahdollisuuden hyvään vierailuun ja jotka avaavat ovet tulevaisuudessakin.

Kerro etukäteen, jos tuot lapsia mukanasi

Me olemme perheystävällinen kirkko, eikä useimmilla sisarilla ole mitään pieniä vierailijoita vastaan, mutta jotkut sisaret kokevat lasten mukanaolon epämukavana. Se ei tarkoita, että he eivät pitäisi lapsistanne, mutta se saattaa olla heille vaikeaa monista eri syistä. Joskus riittää, kun sanoo: ”Jos tulen päivällä, minun täytyy tuoda lapset mukanani, mutta voin tulla illalla ilman heitä, jos se sopii paremmin.” Näin voit saada selville, kumpi vaihtoehto heistä on parempi.

Jos et pysty tekemään käyntejä ilman lapsiasi, on paljon muita hyviä vaihtoehtoja. Käytä vain luovuuttasi. Pyydä heidät omaan kotiisi, tavatkaa puistossa tai vaikkapa pikaruokaravintolassa, jossa on leikkipaikka.

Anna vierailemasi sisaren johtaa keskustelua

Ei ole mukavaa, jos luonasi käyvät sisaret juttelevat enemmän keskenään kuin sinun kanssasi tai sellaisista aiheista, jotka eivät kiinnosta sinua. Älkää olko sellaisia sisaria. Kun vierailette jonkun sisaren luona, te olette siellä oppiaksenne hänestä. Seuratkaa hänen johdatteluaan aiheen ja jutusteluajan pituuden suhteen. Pyrkikää pitämään keskustelun sävy terveenä, erityisesti kun puhutaan aviomiehistä, lapsista ja kirkon johtajista.

Ennen kaikkea, ole hyvä kuuntelija. Muista asiat, joista hän kertoo, ja kysy niistä seuraavalla kerralla. Jos muistisi ei ole kovin hyvä, kirjoita muistiinpanoja vierailun jälkeen, joita voit kerrata ennen seuraavaa vierailua.

Kunnioita heidän aikaansa

Tämä saattaa olla yksi suurimmista syistä kotikäyntiopettajien kammoksumiseen. Jotkut sisaret nauttivat hyvästä keskustelusta, toiset haluavat suppeamman käynnin. On hyväksyttävää kysyä kotikäyntipiirisi sisarilta, millaisen käynnin he tarvitsevat. Koska käytettävissä oleva aika saattaa vaihdella eri käynneillä, vihjeiden huomaaminen keskustelussa tulee entistä tärkeämmäksi.

Olkaa ajoissa käynneillänne ja sopikaa peräkkäiset käynnit realistisin väliajoin. Jos jostain syystä olet myöhässä, soita.

Anna jokaiselle mahdollisuus todistaa

Kotikäyntiopetus onnistuu joskus heikosti eräistä syistä: saatamme vain käydä sanoman läpi ja lähteä saman tien, jätämme huomiotta sisaremme tai kotikäyntitoverimme, joka haluaisi pakahtuakseen jakaa todistuksensa tai ajatuksiansa oppiaiheesta. Ota keskusteluun mukaan sekä kotikäyntitoverisi että -sisaresi alusta lähtien kysymällä innoitettuja kysymyksiä. Anna jokaiselle sisarelle lopuksi aikaa kertoa ajatuksiaan ja jakaa haluamiaan oivalluksia.

Varo, ettei halumme viettää aikaa yhdessä jätä varjoonsa näiden evankeliumiaiheisten keskustelujen hyötyjä. Presidentti Kimball sanoi: ”Älkää tyytykö vain käymään vierailulla… Ystävyys on tietenkin tärkeää, mutta mikä olisi parempi tapa ystävystyä kuin opettaa jollekulle elämän ja pelastuksen ikuisia periaatteita?” (Kimball, ”A Vision of Visiting Teaching”, Ensign, kesäkuu 1978; ”Tyttäriä minun valtakunnassani”, luku 7, s. 123

Poikkeuksia tietenkin on aina, mutta näiden kohteliaiden tapojen pitäisi olla automaattisia. Meidän ei pitäisi takertua niin paljon siihen, mikä on oikein ja mikä väärin, että annamme sen olla tekosyynä olla vierailematta, mutta saman kirkon jäseninä oleminen ei vapauta meitä velvollisuudesta olla kohteliaita.

Ennen kaikkea, käyntimme sujuvat parhaiten, jos seuraamme Eliza R. Snown ohjetta:

”Opettajalla – – pitäisi todellakin olla niin paljon Herran Henkeä mennessään sisälle taloon, että hän tietää, minkä hengen hän siellä kohtaa. – – Anokaa Jumalan ja Pyhän Hengen edessä, että saisitte [Hengen], jotta kykenisitte kohtaamaan sen ilmapiirin, joka siinä talossa vallitsee, – – ja haluatte kenties puhua rauhan ja lohdun sanoja, ja jos huomaatte sisaren, jolla on kylmä, ottakaa hänet sydämeenne aivan kuin ottaisitte lapsen syliinne ja lämmittäkää [häntä].” (Apuyhdistyksen pöytäkirja 7.8.1880, ”Tyttäriä minun valtakunnassani”, s. 114).

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Amy Nelson ja se on julkaistu mormonhub.com -sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

(Visited 42 times, 1 visits today)