Plärätessäni listaani lainauksista löysin tämän yhden Marjorie Pay Hinckleyltä. Hän oli yhden kaikkein rakastetuimman Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidentin, Gordon B. Hinckleyn, vaimo ja ihailen häntä suuresti. Hän näytti aina esimerkkiä kuinka todella olla kristitty nainen ja rohkaisi ihmisiä jatkamaan oppimista käymällä joka lukukausi ainakin yhden kurssin – mikä itseä sitten kiinnostaakin. Tässä hänen ajatuksensa:

”En halua ajaa taivaan porteille hienolla urheiluautolla, päälläni kauniisti räätälöidyt vaatteet, hiukseni taidokkaasti tehdyllä kampauksella ja pitkin täydellisesti laitetuin kynsin.

Haluan ajaa farmariautoa, jossa on mutaiset renkaat, sillä kävin viemässä lapset partioleirille.

Haluan paidallani olevan maapähkinävoitahran, sillä tein voileipiä sairaan naapurin lapsille.

Haluan kynsieni alla olevan hiukan likaa, sillä autoin kitkemään rikkaruohoja jonkun puutarhassa.

Haluan poskillani olevan jälkiä lasten tahmaisista suukoista ja olkapäälläni olevan ystäväni kyyneleet. Haluan Herran tietävän, että todella olin täällä ja että todella elin.”

Olen aina kamppaillut ”Maria ja Martta -syndrooman” kanssa. Milloin minun pitäisi siivota kotiamme ja antaa lasten leikkiä omillaan ja milloin minun pitäisi antaa muiden asioiden olla ja leikkiä lasteni kanssa? Sen on vaikea kysymys, mutta minun tarvitsi pitää tuoreena mielessäni, mikä todella on tärkeää.

Aika kiitää ohitsemme

On vaikeaa tehdä valintoja ajankäytön suhteen, mutta teemme niitä huomasimme tai emme – muuten aika kiitää ohitsemme ja on myöhempi kuin kuvittelimme.

Asuessani Alabamassa minulla oli tapana mennä ulos ja tehdä pihatöitä. Kitkettyäni ensin etupihan kukkapenkkiä ja kierrettyäni talonreunusta rikkaruohojen torjunta-aineen kanssa, siirryin taistelemaan muutama vuosi aiemmin istuttamani ruusupensaan kanssa.

En ollut tajunnut ajan karanneen minulta ja rikkaruohot tuon matalakasvuisen pensaani ympärillä olivat kasvaneet niin nopeasti, että tuskin näin itse pensasta. Kukinta-ajan ollessa käsillä, en halunnut menettää mahdollisuutta nähdä noiden kauniiden vaaleanpunaisten kukkien putkahtelevan esiin sieltä täältä. Aika oli karannut käsistäni ja rikkaruohot olivat ottaneet ylivallan ja minun täytyi pelastaa ruusupensas tältä invaasiolta.

Kiskottuani rikkaruohot pensaan ympäriltä, oli suurenmoista huomata kuinka hyvin ruusupensaani voi. Oli miellyttävä yllätys nähdä kuinka kovasti ruusupensaani taisteli rikkaruohoja vastaan, siitäkin huolimatta, että ne kasvoivat nopeasti joka puolella pensasta. Se vain kasvoi ja kasvoi. Olin ajatellut noiden rikkaruohojen hidastavan sen kasvua. Pensas näytti alkuun siltä kuin se ei olisi kasvanut lainkaan. Se näytti siltä kuin se olisi tukahdutettu. Mutta sepä kukoisti ja kasvoi kaikesta huolimatta. Uusia versoja oli kasvanut joka puolelle ja minun itse asiassa täytyi karsia sitä.

Ajalla on taipumus karata meiltä

Pohdin tätä asiaa, sillä ihmiset ovat niin kovin haavoittuvaisia koettelemusten ja haasteiden kynsissä ja ajalla on taipumus karata meiltä. Kohtaamme mutkia matkassa tai nopeasti kasvavia rikkaruohoja ja ne lannistavat meidät, niin ettemme uskalla jatkaa pidemmälle. Annamme ajan karata käsistämme elämämme ”kiireissä” ja sitten huomaamme olevan paljon myöhempi kuin kuvittelimme.

Kuinka monta kertaa elämän rikkaruohot ovat kasvaneet ympärillämme ja yrittäneet tukahduttaa meidät, mutta me olemme vain jatkaneet kasvamista? Kuinka monta kertaa annamme noiden haasteiden elämässämme ottaa ylivallan asenteestamme ja kompuroimme ajatukseen ”en selviä tästä” ja sitten kuitenkin huomaamme muutamaa kuukautta myöhemmin, ettei se ollutkaan niin vaikeaa kuin kuvittelimme? Usein annamme merkityksettömien takaiskujen pilata päivämme ja muut suurenmoiset saavutuksemme. Minäkin syyllistyn siihen – minunkin on tarpeen ottaa oppia omalta ruusupensaaltani.

Thomas S. Monson, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidentti, on sanonut kauniisti:

”Aika on lahja – aarre, jota ei tule laittaa syrjään odottamaan tulevaa vaan joka tulee käyttää viisaasti.”

Aikaa koskevat valinnat voivat olla vaikeita eri elämämme vaiheissa, mutta harkiten voimme valita viisaasti. Olemme jumalallista alkuperää ja se voi auttaa meitä tekemään hyviä valintoja, tuntien rohkeutta ja omanarvontuntoa, mikä puolestaan voi myöhemmin palata takaisin nostamaan ja vahvistamaan meitä.

 

Artikkelin on kirjoittanut Valerie Steimle ja se on alun perin julkaistu LDS Blogs -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

(Visited 22 times, 1 visits today)