Kun lähetystyöni oli lähestymässä loppuaan, kirkossa pidettiin vähän enemmän meteliä Joseph Smithistä kuin tavallisesti. Oli vuoden 2005 marraskuu. Jos Joseph Smith olisi ollut haltija tai Dúnedain -rodun henkilö (fiktiivinen ihmisrotu J. R. R. Tolkienin luomassa Keski-Maassa), hän olisi viettänyt 200. syntymäpäiväänsä joulukuussa. Seuraavien kahden kuukauden aikana Joseph Smithin syntymäpäivän ja elämän kunniaksi järjestettiin kaikenlaisia erityiskokouksia, pidettiin puheita ja takkavalkeailtoja. Ja monet niistä saivat oloni epämukavaksi tavalla, jota en oikein osannut selittää. Marraskuun lopulla olin juuri kotiin palannut lähetyssaarnaaja. Olin puolustautunut kaikenlaisia herjauksia vastaan, jotka kohdistuivat Joseph Smithiin ja kirkkoon. Minusta tuli melko hyvä tunnistamaan hatarat kertomukset, jotka sisälsivät osatotuuksia, jotta Joseph Smith saataisiin näyttämään pinnalliselta, pahalta mieheltä, ja kaikki hänen tekonsa voitaisiin saattaa huonoon valoon.

Itse asiassa, vaikka en olisikaan puolustanut Joseph Smithiä, minulla olisi silti ollut vaikeuksia hyväksyä tällaisia tarinoita. Mistä lähtien kukaan ihminen on ollut vain yksiselitteisesti hyvä tai paha? No, joillekin kirkossa, (ja ilmeisesti jokaiselle, jonka kuulin pitävän puheita tai takkavalkeailtoja Joseph Smithistä sinä vuonna), Joseph oli yksiselitteisesti hyvä. Hänen virheensä olivat hurmaavia, hänen sanansa aina syvällisiä ja oikeudenmukaisia ja hänen vihollisiansa innoitti aina puhdas pahuus. Tajusin, että juuri se teki oloni epämukavaksi. Samankaltaisia hataria tarinoita, joita vastaan olin taistellut lähetystyöni aikana, käytettiin nyt perustelemaan sitä, että Joseph Smith oli ihmeellinen ja nerokas, ja sitä minun oli vaikea hyväksyä. Äitini pitämä puhe heti lähetystyöni jälkeen kuitenkin auttoi minua tunnistamaan epämukavuuteni kuulemieni hatarien kertomusten suhteen, ja tunnen todellista kiitollisuutta Joseph Smithin monimutkaisemmasta olemuksesta.

Luottamustehtäviä Jumalalta

Kun olin melko nuori, muistan kuulleeni äitini kertovan, kuinka kiitollinen hän oli palautetusta evankeliumista mutta kuinka hänen oli todella vaikeaa hyväksyä Joseph Smithiä henkilönä ja joitakin hänen tekemiään asioita (erityisesti Emmaa kohtaan). Huomasin, että asia todella painoi hänen mieltään – miksi Jumala päästäisi jonkun niin epätäydellisen henkilön sellaiseen asemaan, kun se, mitä hän teki, oli niin tärkeää. Äidin kohtalona oli puhua Joseph Smithin 200. syntymäpäivän kunniaksi joulukuussa vuonna 2005. Hänellä on paljaan totuuden ja syvällä tunteella puhumisen lahja puheita pitäessään. Muistan, kun hän aloitti puheensa nöyrästi selittäen, että hänellä oli aina ollut vaikeuksia hyväksyä Joseph Smith ja hänen epätäydellisyytensä. Hänen tunteensa kuitenkin muuttuivat pikkusisareni syntymän jälkeen. Hän syntyi 23. joulukuuta, Joseph Smithin syntymäpäivänä.

Kun sisareni syntyi, äitini kertoi olleensa hämmästynyt hänen kauneudestaan ja tunteneensa syvää kunnioitusta saadessaan olla vastuussa niin älykkäästä ja täydellisestä lapsesta. Hän tunsi voimallisesti omat heikkoutensa ja epäonnistumisensa äitinä ja ihmisenä, ja kuitenkin Jumala oli antanut hänelle tämän kauniin lapsen ja täyttänyt hänet rakkaudella, vioistaan huolimatta. Se oli suloinen hetki. Tämän koettuaan hän ymmärsi, että Joseph Smithille myös annettiin tehtävä, joka oli häntä suurempi. Herralla oli jotain merkittävää, täydellistä ja kaunista annettavaksi maailmalle, ja Hän valitsi Josephin, epätäydellisen ja hiomattoman astian, tekemään sen.

 

Kristuksen avulla vahvaksi

Äitini on ollut minulle voimallinen todistaja Kristuksen sovituksesta ja siitä, miten se oikeuttaa meidät armoon juuri heikkouksiemme ja virheidemme takia. Olen todistanut sitä voimaa, joka Kristuksen armolla on, ei ainoastaan parantaa, vaan myös voimaannuttaa meidät, kuten Herra kertoo Paavalille 2. Kor. 12:9: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Joseph Smith ei palauttanut evankeliumia, koska hän oli mahtava omana itsenään ja tarvitsi vain pienen tönäisyn avuksi Jumalalta. Hän palautti evankeliumin, koska hänellä oli heikkous, ja hän luovutti sen Jumalalle. Se teki hänestä vahvan. Loppuosa 2. Kor. 12:9 sanoo seuraavasti: ”Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.” Se, että joku niin heikko voi palauttaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja tulla hengellisesti suureksi, on mahdollista vain Kristuksen armon ja voiman kautta.

Olen kiitollinen siitä, että olen tietoinen Joseph Smithin epätäydellisyydestä, koska näen, että jos Kristus voi saada aikaan niin suuren työn epätäydellisen mutta halukkaan henkilön välityksellä, kuten Joseph Smith, niin silloin Kristuksen täytyy olla kykenevä toteuttamaan ainakin yksi tai kaksi pientä ihmettä myös minun kauttani.

 

Artikkelin on kirjoittanut Laurel Sandberg-Armstrong ja se on alun perin julkaistu rationalfaiths.com -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Krista Kora.

(Visited 59 times, 1 visits today)