Josh Searle oli yksi niistä monista homoseksuaalisista mormoneista, joiden kertomukset julkaistiin kirkon sivustolla mormonandgay.lds.org. Tässä on yksi noista videoista, jossa Josh kertoo oman kertomuksensa:

Hän kirjoitti äskettäin tämän kirjoituksen blogiinsa ja antoi meille luvan julkaista sen kokonaisuudessaan.

Oman kokemukseni mukaan homoseksuaalina mormonina oleminen on tuntunut siltä, kuin istuisin päivällispöydässä katsellen kaikkien muiden nauttivan ruoasta ja keskustelusta. Keskustelu tuntuu keskittyvän ruokaan ja siihen, miten hyvältä se maistuu. Mutta vain ne, jotka ovat perinteisessä heteroseksuaalisessa avioliitossa, saavat syödä. Me muut voimme vain istua ja katsella.

Niinpä haluan lähteä tuosta pöydästä ja etsiä muita pöytiä, joissa voin osallistua ateriaan homomiehenä, joka on homosuhteessa. Kun nousen ylös poistuakseni, minua varoitellaan siitä, että tämä on se pöytä, jonka ääressä Jumala haluaa minun istuvan, ja minun pitäisi jäädä, jos haluan palata Hänen luoksensa. ”Mitä?” vastasin epäuskoisesti. ”Pitääkö minun jäädä tämän pöydän ääreen, jossa kaikki asiat käsittelevät perinteisiä suhteita, samalla kun minulta kielletään se, mikä tuntuu minusta niin luontevalta? Onko tämä se Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, joka tuo iloa ja rauhaa? Niin ei voi olla!”

Pöydän ääressä istuvat ovat hiljaa, eivätkä tiedä, mitä vastata. Kiusallinen jännitys on melkein käsin kosketeltava. Katson tarkoituksella heitä silmiin ja kysyn: ”Miten kenenkään homoseksuaalisen kirkon jäsenen voidaan odottaa jäävän tämän pöydän ääreen, jota kutsumme Jeesuksen Kristuksen evankeliumiksi? Varmastikaan kukaan meistä, joka on samassa tilanteessa, ei pysty tekemään niin kovin kauan!”

Henkilökohtainen kokemus

Voin puhua omasta kokemuksestani, että olen maistanut ruokaa noista toisista pöydistä ja olen tuntenut itseni ravituksi ja nälkäni oli tyydytetty täysin näissä homosuhteissa tunnetasolla ja fyysisesti. Olin onnellinen. Mutta Jumala kutsui minut takaisin pöytäänsä, joten vastahakoisesti ja surren palasin takaisin. Pitkän aikaa heristin nyrkkiäni Jumalalle ja sanoin: ”Tämä on liian vaikeaa ja liian yksinäistä, eikä se ole reilua. Jos rakastaisit minua, et pyytäisi minulta niin vaikeita asioita!”

Nojaan poispäin päivällispöydästä, johon minut oli kastettu, suljen silmäni ja työnnän syrjään keskustelut ympärilläni. Keskustelen Jumalan kanssa murheistani ja suruistani ja anon ymmärrystä. Monien kiivaiden keskustelujen ja kyynelten jälkeen avaan silmäni ja näen päivällisasetelman vähän erilaisena. Ruoka tai keskustelu ei ole muuttunut, mutta minun näkökulmani on.

Uusi näkökulma

Nykyään ymmärrän, että kyse ei ole perinteisen avioliiton ja ihmissuhteiden juhlimisesta. Kyse on Jeesuksen Kristuksen evankeliumin juhlimisesta. Nämä ovat parannuksen, uskon, toivon, armeliaisuuden, Hengen lahjojen, palvelun, hyvyyden, liittojen, ilon ja sovituksen juhlat. Näitä ruokia voin syödä nyt vapaasti, nautiskella niiden mausta ja tuntea tyydytystä monin tavoin.

Olen nyt mukana keskustelussa muiden pöydän ääressä istujien kanssa ja tunnen iloa jakaessani rakkauteni ruokaa kohtaan – Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kohtaan. Olen onnellinen ja tiedän, että tämä on kestävää. Mutta tunnen yhä kipua siitä, että minun ei sallita tuoda ilmi tunteitani ja fyysistä viehtymystäni, joka on todellista ja syvää. Niinpä jatkan viisauden ja ohjauksen etsimistä Jumalalta. Hän tietää tilanteeni ja ohjaa minua niin, että voin olla Hänen pöytänsä ääressä ja ruokkia sieluani.

Yritän harjoittaa uskoani Kristuksen sanoin: ”Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.” (Joh. 6:35).

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Josh Searle ja se on julkaistu ldsliving.com -sivustolla otsikolla  ”Gay Mormon Shares What It’s Like Being Gay in Family-Oriented Church (+ The Powerful Insight That Changed His Perspective))”

Suomi ©2017 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

(Visited 111 times, 1 visits today)