”Miksi koemme, että jonkun toisen siunaukset ovat meiltä pois?”

Kuulin kerran mormoniapostoli Jeffrey R. Hollandin kysyvän tätä selittäessään Uuden Testamentin vertausta viinitarhasta (Matt. 20:1-16). Hän kutsui sitä ”perustavanlaatuiseksi kysymykseksi, joka meidän tulisi selvittää ennen kuin elämämme on ohi”.

Olen yli 30 ja minulla on edelleen vaikeuksia vastata vanhin Hollandin kysymykseen. Olen Jumalan luomuksista heikoimpia. Hän ei ole siunannut minua erityisillä fyysisillä tai älyllisillä lahjoilla, joten olen viettänyt ison osan elämästäni kadehtien muita, jotka ovat lahjakkaampia, rahakkaampia, menestyksekkäämpiä. Olen toistuvasti epäonnistunut olemaan he, unohtaen, että on olemassa jumalallinen ja ainutlaatuinen minä.

Onneksi epäonnistumiset tuovat meidät lähemmäs totuutta poissulkemalla muita vaihtoehtoja. Kykenemättömyyteni olla kuin joku toinen auttaa minua oppimaan kuka minä todella olen ja mitä minä voin maailmalle tarjota.

Myös pyhät kirjoitukset ja uskonnollisten johtajien sanat auttavat.

Eritoten Alma, Mormonin kirjan profeetta, tuo minulle suurta lohdutusta. Vaikka hän on hengellinen johtaja, hän on hiukan sivuraiteilla toiveissaan saarnata parannusta koko maailmalle. Hän tunnistaa toiveessaan synnin ja nöyränä ymmärtää, ettei hän ole Jumalan ainoa apukeino Hänen jumalallisen suunnitelmansa toteuttamiseksi. ”Sillä minun pitäisi tyytyä siihen, mitä Herra on osakseni antanut”, Alma sanoo (Alma 29:3).

Toinen hengellinen jätti, Paavali, vertaa kirkkoa ihmisruumiiseen ja muistuttaa meitä, ”eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista” (1. Kor. 12:14). Lisäksi Oppi ja liitot, toinen mormonien pyhä kirja, opettaa vapauttavaa oppia siitä, kuinka ”jokaiselle ihmiselle on annettu lahja Jumalan Hengen kautta” (O&L 46:11, painotus lisätty).

Rabbi Jonathan Sacksin uusi loistava kirja, Not in God’s Name: Confronting Religious Violence, käsittelee uskonnollista väkivaltaa ja sisältää seuraavat kaksi huomionarvoista oivallusta:

Saavutamme rauhan silloin, kun näemme oman peilikuvamme Jumalan kasvoissa ja luovumme halusta olla joku toinen.

Ei ole mitään tarvetta haluta jonkun toisen siunauksia. Meillä jokaisella on omamme.

Olen heittänyt hukkaan aivan liian paljon aikaa elämässäni yrittäessäni olla jotain, mitä joku toinen on ja omistaa jotain, mitä joku toinen omistaa – kaiken aikaa unohtaen luottaa Jumalan lupaukseen, että minulla on jotain erityistä annettavaa ja minun tulisi olla tyytyväinen siihen.

Niinpä jatkan eteenpäin, pyrkien olemaan se minä, jonka Jumala haluaa minun olevan. Viimeaikaiset kokemukset ovat osoittaneet, että harva asia tuo enemmän rauhaa sielulleni kuin oman todellisen itsensä näkeminen jumalallisesta peilistä.

Tämän artikkelin on kirjoittanut Samuel B. Hislop ja se on alun perin julkaistu FaithCounts-sivustolla. Artikkelin on kääntänyt Tanja Robinson.

(Visited 27 times, 1 visits today)