Nuoruudessani naapurustossani oli eräs tyttö, jota en voinut sietää.

Olin vasta 13-vuotias siihen aikaan ja ajattelin, että hänen parhaat ystävänsä olivat outoja, hänen harrastuksensa olivat outoja, hänen suosikki tv-ohjelmansa olivat outoja. 13-vuotiaalle minulle, hän oli vain… outo.

Mutta hän sattui tuntemaan erään parhaimmista ystävistäni, joten päädyimme tahattomasti liikkumaan samoissa ympyröissä usein.

Aluksi olin hyvin pidättyväinen. Hän oli mielestäni liian outo, jotta olisin halunnut olla tekemisissä hänen kanssaan.

En koskaan pilkannut tai kiusannut häntä. Olin vain perinteinen, tärkeilevä teini-ikäinen.

Mutta tuo tyttö ei ollut.

Tuo tyttö oli aina todella mukava minulle. Hän ei koskaan näyttänyt loukkaantuvan, kun kohtelin häntä huonosti, ja hän pyrki aina varmistamaan, että tunsin kuuluvani joukkoon, teimme mitä tahansa.

Lopulta tajusin, että minä olin se, joka oli outo. Olin hyvin arvosteleva tuota tyttöä kohtaan, joka oli aina niin mukava minulle.

Lukion puolivälistä yliopistoon asti, hän oli yksi parhaista ystävistäni. Olin aluksi arvioinut hänet täysin väärin, ja se melkein maksoi minulle yhden parhaista ystävyyssuhteista, joita minulla on koskaan ollut.

Kun muistelen ystävyyttäni tuon tytön kanssa, mietin kaikkia niitä muita mahdollisuuksia, jotka olen saattanut menettää, koska olin nopea tuomitsemaan näkemäni perusteella ja hidas ymmärtämään sen.

Ymmärrän myös, että voi olla äärimmäisen vaikeaa käyttää arvostelukykyämme oikein ja toimia sen mukaisesti. Olen kuullut, että meidän täytyy arvioida toisia, jotta voimme päättää, millaisia vaikutuksia voimme päästää elämäämme ja millaisista pysyä erossa. Toisaalta olen kuullut, että meidän ei koskaan pitäisi tuomita ketään.

No, mitä kirkon johtajat ovat sanoneet tästä aiheesta?

Vanhin Gregory A. Schwitzer seitsenkymmenen koorumista sanoi konferenssipuheessaan ”Hyvän arvostelukyvyn kehittäminen ja muiden jättäminen tuomitsematta” (Liahona, toukokuu 2010, s. 103) seuraavaa:

”Elämme maailmassa, jossa meidän on tehtävä monissa tilanteissa arviointeja, jotka ovat usein vaikeita. Silti Vapahtaja antoi käskyn olla tuomitsematta kanssaihmisiämme. Kuinka voimme olla tuomitsematta ja käyttää silti hyvää arvostelukykyä maailmassa, joka on täynnä petosta ja turmelusta? Kun teemme ratkaisevia päätöksiä kussakin elämämme vaiheessa, meidän tulee käyttää hyvää arvostelukykyä, kuten valitessamme ystäviä, etsiessämme iankaikkista kumppania tai valitessamme ammattia, jonka avulla voimme pitää huolta perheestämme ja palvella Herraa. Vaikka Vapahtaja on pyytänyt meitä olemaan tuomitsematta muita, Hän odottaa silti, että käytämme erittäin hyvää arvostelukykyä.”

Vanhin Schwitzer jatkaa puhettaan antamalla neljä ohjetta hyvän arvostelukyvyn kehittämiseen, pidättäytyen samalla juoruamisesta tai tuomitsemisesta.

 

1. Ensiksi, asettakaa omat henkilökohtaiset mittapuut Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaisiksi.

Presidentti Dieter F. Uchtdorf antaa puheessaan ”Armeliaat saavat armon” (huhtikuu 2012) väkevän neuvon toisten tuomitsemiseen – ”lopettakaa se.”
Vaikka joskus tuntuu täysin oikeutetulta sanoa pieni arvosteleva kommentti siellä täällä, niin jopa yksi huolimaton lausahdus tai ajatus voi olla tuhoisa.
Ollessani sakramenttikokouksessa serkkuni kanssa, kuulin erään naisen puheen, joka auttoi ymmärtämään, miten vahingollisia arvostelevat kommentit tai juoruilu voivat olla.

Kun tämä nainen oli teini-ikäinen, hän ja hänen perheensä muuttivat eri osavaltioon. He olivat innoissaan voidessaan jakaa evankeliumia uudessa yhteisössään. Mutta jotkut jäsenet heidän seurakunnassaan eivät olleet yhtä innokkaita kertomaan muille evankeliumista.

Sen sijaan, jotkut heidän seurakuntansa jäsenet ivasivat, juoruilivat ja puhuivat avoimen arvostelevasti tämän tytön perheestä siihen pisteeseen asti, että perheen kaikki jäsenet miettivät kirkosta pois jäämistä.

Mutta vaikka se oli vaikeaa, he kaikki pysyivät aktiivisina kirkossa. He eivät ainoastaan jatkaneet kirkossa käymistä, vaan he päättivät olla lausumatta arvostelevia kommentteja niistä, jotka juoruilivat heidän perheestään.

Vaikka elämässäni on ollut aikoja, jolloin olen kokenut vääryyttä tai joku perheenjäseneni on kokenut vääryyttä ja olen ollut loukkaantunut ja halusin arvostella niitä, jotka loukkasivat minua tai perhettäni, se ei ole evankeliumin mukainen tapa.

Kuten Presidentti Uchtdorf sanoo puheessaan:

”Jeesus sanoi, että on helppo rakastaa niitä, jotka rakastavat meitä; siihen pystyvät jumalattomatkin. Mutta Jeesus Kristus opetti korkeampaa lakia. Hänen sanansa kaikuvat vuosisatojen takaa, ja ne on tarkoitettu meille tänä päivänä. Ne on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat olla Hänen opetuslapsiaan. Ne on tarkoitettu teille ja minulle: ’Rakastakaa vihamiehiänne, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vahingoittavat teitä ja vainoavat teitä.’”

Vaikka voi tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta lopettaa arvostelevien kommenttien sanominen, voimme tehdä siitä parannusta. Kuten Presidentti N. Eldon Tanner sanoi puheessaan ”Älkää tuomitko jotta teitä ei tuomittaisi”:

Egostamme, ylpeydestämme tai epävarmuuden tunteistamme huolimatta elämämme olisi onnellisempaa, jos edistäisimme enemmän toistemme hyvinvointia ja onnellisuutta, jos rakastaisimme toisiamme, antaisimme toisillemme anteeksi, tekisimme parannuksen vääristä teoistamme emmekä tuomitsisi.”

 

2. Kuunnelkaa elävän profeetan sanomia.

Yleisessä Apuyhdistyksen kokouksessa vuoden 2010 lokakuun yleiskonferenssin yhteydessä Presidentti Thomas S. Monson kertoi lyhyen kertomuksen avioparista, Johnista ja Lisasta, puheessaan ”Rakkaus ei koskaan katoa.”

Puheessaan Presidentti Monson kertoo, että eräänä aamuna Lisa katsoi ulos ja huomasi, että hänen naapurinsa narulla kuivumassa oleva pyykki näytti likaiselta.

Joka kerta, kun naapuri ripusti pyykkiään kuivumaan, hän huomautti väheksyvästi, että naapuri ei osannut pestä vaatteitaan puhtaaksi.

Kunnes eräänä aamuna hän huomasi muutoksen.

”Joitakin viikkoja myöhemmin Lisa yllättyi, kun hän ikkunasta vilkaistessaan näki putipuhdasta pyykkiä kuivumassa naapurinsa pihalla. Hän sanoi miehelleen: ”Katso, John – hän on viimeinkin oppinut pesemään kunnolla! Kuinkahan hän sen teki?’

John vastasi: ”Kulta, minulla on sinulle vastaus. Sinua kiinnostanee tietää, että nousin tänä aamuna varhain ja pesin meidän ikkunat!”

Presidentti Monson jatkoi sanomalla, että kukaan ei ole täydellinen ja meidän tulisi huolella seurata Vapahtajan neuvoa ”olla tuomitsematta” (Matt. 7:1).
Mutta se ei aina ole helppoa.

Konferenssipuheessaan ”Olkaa rohkeita” (huhtikuu 2009) Presidentti Monson sanoi, että toisten arvostelemisesta pidättäytyminen saattaa vaatia jopa rohkeutta.

”Saatatte kysyä: Vaatiiko se todella rohkeutta? Ja vastaukseni on, että minä uskon, että on monia tilanteita, jolloin oleminen tuomitsematta – tai juoruilematta tai arvostelematta, mitkä asiat ovat epäilemättä sukua tuomitsemiselle – vaatii rohkeaa tekoa. ”

Olen samaa mieltä Presidentti Monsonin kanssa. Vaatii rohkeutta olla se, joka ei juoruile. Vaatii rohkeutta muuttaa tuomitseva asenne. Mutta kuten Vanhin Schwitzer sanoo puheessaan: ”Jokaisessa yleiskonferenssissa ja kirkon lehdessä on profeettojen neuvoja, jotka käytäntöön sovellettuina johtavat meitä hyvään arvostelukykyyn. Kun emme välitä niistä, meille ei jää mitään verukkeita.”

 

3. Vaalikaa kuuntelevaa suhdetta Pyhään Henkeen.

Yleiskonferenssipuheessaan ”Älkää tuomitko, jotta teitä ei tuomittaisi” (huhtikuu, 1972), Presidentti N. Eldon Tanner viittaa kertomukseen siitä, miten Herra opasti Vanhan Testamentin profeetta Samuelia seuraavan Israelin kuninkaan, Daavidin, valitsemisessa.

Kun Samuel katsoi Daavidin vanhempaa veljeä Eliabia, hän ajatteli, että oli varmastikin löytänyt uuden kuninkaan. Mutta hän sai sanoman Herralta: ”Mutta Herra sanoi Samuelille: ”Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen” (1. Sam. 16:7).

Tavattuaan Iisain pojista seitsemän, Samuel tapasi Daavidin, nuorimmaisen, ja häntä opastettiin valitsemaan hänet seuraavaksi Israelin kuninkaaksi.

Kuten Presidentti Tanner sanoi puheessaan: ”Syy siihen, että emme saa tuomita on ilmeinen. Me emme voi nähdä sydämeen. Me emme tiedä motiiveja, vaikka syytämmekin motiiveja jokaisesta näkemästämme teosta. Ne saattavat olla puhtaat, vaikka ne meidän mielestämme ovat vääriä.”

Sen sijaan, että luotamme pelkästään omaan arvostelukykyymme, meidän pitäisi Samuelin lailla luottaa siihen, että Henki johdattaa meidät oikeaan päätökseen, erityisesti tärkeissä, henkilökohtaisissa asioissa.

Kuten Vanhin Schwitzer sanoo puheessaan: ”Meille annetaan kasteemme jälkeen Pyhän Hengen lahja, mutta jätämme usein tämän lahjan käyttämättä unohtaen, että Hän auttaa meitä elämämme tärkeimmissä arvioinneissa. Herra antoi meille tämän lahjan tietäen, että kohtaisimme elämässä vaikeita päätöksiä. Tämän äänen kuunteleminen on keskeistä hyvän arvostelukyvyn kehittämisessä.”

 

4. Pitäkää käskyt

Lopuksi Vanhin Schwitzer neuvoo jäseniä pitämään käskyt, koska ”halukkuus pitää Jumalan käskyt tuo ulottuvillemme monia luvattuja siunauksia.”

Samalla kun kirkon johtajat ovat puhuneet toisten tuomitsemisesta, he ovat maininneet käskyn rakastaa toisiamme toistuvasti.

Eikä syyttä, sillä kuten Presidentti Uchtdorf sanoi puheessaan ”Armeliaat saavat armon,” toisten rakastaminen voi auttaa tuomitsevan asenteen hälventämisessä.

”Kun sydämemme on täynnä Jumalan rakkautta, meissä tapahtuu jotakin hyvää ja puhdasta. Me ”pidämme Hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaita noudattaa. Kaikki, mikä on syntyisin Jumalasta, voittaa maailman.”

”Mitä enemmän annamme Jumalan rakkauden hallita mieltämme ja tunteitamme – mitä enemmän annamme rakkautemme taivaallista Isäämme kohtaan kasvaa sydämessämme – sitä helpompi on rakastaa muita Kristuksen puhtaalla rakkaudella. Kun avaamme sydämemme Jumalan rakkauden hehkuvalle sarastukselle, niin vihamielisyyden ja kateuden pimeys ja kylmyys lopulta kaikkoavat.”

Ja kun emme rakasta toisia, tuomitsevien ajatusten ja asenteiden on helpompi saada jalansijaa elämässämme. Kuten Presidentti Monson sanoi puheessaan ”Rakkaus ei koskaan katoa”:

Äiti Teresa, katolinen nunna, joka teki työtä köyhien parissa Intiassa suurimman osan elämästään, esitti tämän syvällisen totuuden: ”Jos tuomitsette ihmisiä, teillä ei ole aikaa rakastaa heitä.” Vapahtaja on kehottanut: ”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.” Kysyn: voimmeko me rakastaa toisiamme, kuten Vapahtaja on käskenyt, jos me tuomitsemme toisiamme? Ja vastaan – äiti Teresan tavoin: ei, emme voi.

Kun muistelen kokemustani ystäväni kanssa, toivon, että en olisi tuominnut häntä. Onneksi hän ei ollut kaltaiseni. Hän seurasi kirkon johtajien antamia ohjeita paremmin kuin minä. Vaikka minä arvostelin tylysti hänen tekojaan, hän ei koskaan tuominnut minun tekojani.

Toisten arvosteleminen on yhä mielestäni hankala aihe, mutta onneksi kirkon johtajat ovat kiteyttäneet asian ja todistaneet siitä, miten voimme pidättäytyä toisten tuomitsemisesta ja samalla käyttää erinomaista arvostelukykyä omaa elämäämme koskevissa asioissa.

Tämän artikkelin on alun perin kirjoittanut Catherine Christensen ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”4 Tips from Church Leaders About How We Can Judge Without Becoming Judgmental”.
Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

(Visited 109 times, 1 visits today)