Myöhempien aikojen pyhille luvataan siunauksia, kuten rauhaa, voimaa ja lisääntyvää hengellisyyttä, kun käymme kirkossa säännöllisesti ja menemme temppeliin usein. Mutta niille, joiden elämää vaivaa jonkinlainen mielenterveydellinen sairaus, kuten ahdistuneisuus tai masennus, ei ole aina helppoa tai mukavaa käydä kirkossa ja mennä temppeliin ja tuntea noiden luvattujen siunauksien vaikutuksia.

Koska olemme fyysisiä, henkisiä ja hengellisiä olentoja, mielenterveys voi vaikuttaa kykyymme tuntea Henkeä ja kokea rauhaa. Tässä artikkelissa on neljä vinkkiä hallita ahdistuneisuus kirkossa tai temppelissä. Ne perustuvat yleisauktoriteettien puheisiin ja niiden oivalluksiin, jotka ovat kokeneet, millaista ahdistuneisuus on kirkon piireissä. On tärkeää huomioida, että jokaisella ihmisellä on erityinen geneettinen rakenne ja aivokemia, ja jokaisella on oma ainutlaatuinen tilanteensa ja henkilökohtainen historiansa. Näin ollen keinot, jotka saattavat auttaa joitakin ahdistuneisuuden hallitsemisessa, eivät ehkä auta sinun tilanteessasi. On myös tärkeää muistaa, että tähän vaikeaan asiaan ei ole ”pikakorjauksia” tai ”yksi-koko-sopii-kaikille” -lähestymistapaa. Hae ammatillista apua, jos mielenterveytesi vaikuttaa vakavasti päivittäiseen elämääsi tai tekee toimimisen vaikeaksi. (Voit harkita terapeutin etsimistä piispasi tai kirkon perhepalveluiden kautta.) Kuten Vanhin Holland kaunopuheisesti ja hienotunteisesti sanoi:

”Jos tilanne edelleen pahenee, pyytäkää neuvoja hyvämaineisilta ihmisiltä, joilla on virallinen pätevyys, ammattitaito ja hyvät elämänarvot. Kertokaa heille rehellisesti sairautenne vaiheista ja kamppailuistanne. Harkitkaa rukoillen ja vastuuntuntoisesti neuvoja, joita he antavat, ja hoitokeinoja, joita he määräävät. Jos teillä olisi umpilisäketulehdus, Jumala odottaisi teidän pyytävän pappeuden siunauksen ja hankkivan parhaan mahdollisen lääkärinhoidon. Samoin on emotionaalisten häiriöiden laita. Isämme taivaassa odottaa meidän käyttävän kaikkia ihmeellisiä lahjoja, jotka Hän on suonut tällä loistavalla taloudenhoitokaudella.” (Jeffrey R. Holland, ”Kuin särkynyt ruukku,” lokakuu 2013).

Tässä on neljä keinoa, joilla ahdistuneisuus voidaan hallita kirkossa tai temppelissä:

1. Harjoittele tietoista läsnäoloa

”Etsi mielihyvää pienistä ja yksinkertaisista asioista panemalla merkille kukan koostumus, lempiruokasi maku tai linnunlaulun kauneus. Harjoittele tietoista läsnäoloa (mindfulness) tai jotain muuta rentoutumistekniikkaa. Salli ajatustesi kääntyä Jumalaan, kun annat mielellesi ja kehollesi aikaa virkistyä” (lds.org/mentalhealth).

Voi olla vaikeaa nauttia kirkosta tai temppelistä, kun ahdistuneisuus valtaa tunteemme. Koska ahdistuneisuuteen usein liittyy ajatuksia menneisyydestä tai tulevaisuudesta, apu voi löytyä keinosta palata nykyhetkeen.

Tietoisen läsnäolon käsite voi olla avuksi keskittymisen kohteen muuttamisessa. Mind.org -sivustolla se määritellään seuraavasti:

”Erityinen pyrkimys keskittää täysi huomio siihen, mitä juuri sillä hetkellä tapahtuu – esimerkiksi siihen, mitä kehossasi, mielessäsi tai ympäristössäsi tapahtuu – arvostelematta. Tietoinen läsnäolo kuvaa tapaa lähestyä ajatuksiamme ja tunteitamme niin, että voimme tulla enemmän tietoiseksi niistä ja reagoida niihin eri tavalla.”

Jos ahdistuneisuus vaivaa sinua kirkossa tai temppelissä, etsi jotain konkreettista, johon voit keskittyä käyttäen aistejasi (näkö, tunto, maku, haju, ääni), joka tuo sinut takaisin siihen hetkeen. Esimerkiksi puheen tai oppitunnin aikana voit saada apua puhujan sanoihin keskittymisestä, ympäristön värien huomioimisesta, jalkapohjien tuntemisesta lattiaa vasten tai lauluihin tai alkumusiikkiin keskittymisestä. Nämä keinot, vaikka tuntuvatkin helpoilta, voivat auttaa sinua palaamaan siihen hetkeen ja kääntämään pois ahdistuneisuutta herättävät ajatukset.

2. Keskity ihmissuhteisiin ja palvelemiseen

”Sosiaaliset yhteydet perheeseen, ystäviin ja muihin jäseniin yhteisössäsi voivat lisätä onnellisuuttasi ja fyysistä terveyttäsi ja saattavat vähentää mielenterveydellisten haasteiden esiintyvyyttä. Muista, että merkitsevää on ihmissuhteiden laatu, ei määrä” (lds.org/mentalhealth).

Kun kamppailet jonkin asian kanssa tai olet tuskissasi, voi olla äärimmäisen vaikeaa suuntautua ulospäin. Mielen sairaudet voivat aiheuttaa sen, että on erityisen haastavaa kääntyä toisten puoleen; kuitenkin, monet ihmiset voivat saada apua rakkautesi ja palvelusi kautta. Kuten Vanhin Renlund lainasi eräästä tarinasta huhtikuun 2015 yleiskonferenssipuheessaan: ”Kirkko on kuin iso sairaala, ja me olemme kaikki sairaita omalla tavallamme. Me tulemme kirkkoon saamaan apua.”

Lause kirkon laulusta ”Sua tahdon seurata” muistuttaa meitä siitä, että toiset saattavat kärsiä hiljaa koettelemuksissa, joista meillä ei ole tietoa: ”Oman murheen yksinäisen kantaa kukin rinnassaan.” Huhtikuussa 2004 presidentti Eyring jakoi samankaltaisen ajatuksen:

”Nuorena miehenä palvelin kirkossa erään viisaan piirinjohtajan neuvonantajana. Hän yritti opettaa minua. Yksi asia, jota muistan kummastelleeni, oli tämä hänen antamansa neuvo: ”Kun tapaat jonkun, kohtele häntä ikään kuin hän olisi vakavissa vaikeuksissa – ja useimmiten olet oikeassa.” (Henry B. Eyring, ”Herran voimassa”, huhtikuu 2004).

Kun keskitymme etsimään jotakuta, joka saattaisi tarvita ystävää kirkossa, tai auttamaan toisia viihtymään paremmin kirkossa, meitä voidaan siunata niin, että tunnemme itse suurempaa rauhaa. Se on paljon helpommin sanottu kuin tehty ja voi olla epämukavaa (erityisesti, jos kärsit sosiaalisesta ahdistuneisuudesta). Mutta ahdistuneisuuden tunteesta eteenpäin siirtymisessä voi olla avuksi se, että lähestymme kirkossa tai temppelissä käymistä ajattelemalla: ”Ketä Jumala haluaa minun palvelevan?” (tai jopa omaksumalla Paavalin kysymyksen Ap. t. 9:6 (kuningas Jaakon raamatunkäännös) — ”Herra, mitä haluat minun tekevän?”).

Temppelissä käyminen antaa monia mahdollisuuksia suorittaa sijaistoimituksia esi-isiemme ja muiden kuolleiden henkilöiden puolesta. Presidentti Nelson opetti: ” Tekemällä toisten puolesta asioita, joita he eivät voi tehdä itse, jäljittelemme Vapahtajan mallia, joka sai aikaan sovituksen toisten ihmisten elämän siunaamiseksi.”  (Russell M. Nelson, ”Personal Preparation for Temple Blessings”, huhtikuu 2001). Jos jotkut toimitukset tuntuvat epämukavilta, muista olla kärsivällinen itsesi kanssa. Aleah Ingram LDSDaily.com -sivustolta ehdottaa seuraavaa:

”Keskity niihin toimituksiin, joita teet mieluiten. Älä pakota itseäsi mihinkään toisten odotusten mukaisesti. Kun tunnet olevasi valmis, yritä suorittaa temppelitoimitus, joka saattaa olla vaikeampi sinulle. Mieti tapoja, joilla voit tehdä tilanteen itsellesi mukavammaksi. Rukoile voimaa ja kykyä täyttää vanhurskaat aikeesi.”

Kun keskityt toisiin, on tärkeää myös huolehtia itsestäsi ja omista tarpeistasi. Muista olla ystävällinen itseäsi kohtaan, äläkä kuvaannollisesti ”juokse nopeammin kuin sinulla on voimaa” (katso Moosia 4:27).

3. Tunnista ne hetket, kun olet aiemmin tuntenut Hengen vaikutuksen

”Jumala ei ole unohtanut sinua. Jopa Kristus Getsemanen puutarhassa tunsi Hengen vetäytyvän joksikin aikaa, mutta sitten Jumala lähetti enkelin tukemaan Häntä. …Muista se, minkä tiesit. Etsi vanha päiväkirjakirjoitus, joka kuvailee jotain hengellistä kokemustasi tai puhu jonkun luotettavan henkilön kanssa” (lds.org/mentalhealth).

Jos ahdistuneisuus vaivaa tunteitasi ja kamppailet asian kanssa, sinulle voi olla vaikeaa tuntea Henkeä kirkossa tai temppelissä. Siksi on tärkeää muistaa ne hetket, jolloin olet aiemmin tuntenut Hengen vaikutuksen.

Jokainen tuntee Hengen eri tavoin. Oli se sitten pyhien kirjoitusten lukemista, todistusten kuuntelemista, kirkon laulujen laulamista tai hiljaa pohdiskelemista, pyri löytämään ja tunnistamaan ne hetket kirkossa tai temppelissä, kun sinulle on helpompaa tuntea Hengen vaikutus.

Jos Hengen tunteminen yleensäkin on sinulle vaikeaa, tukeudu niihin hetkiin, kun olet tuntenut Jumalan rakkautta. Vanhin Holland on opettanut:

”Ennen kaikkea älkää koskaan menettäkö uskoa taivaalliseen Isäänne, joka rakastaa teitä enemmän kuin kykenette käsittämään. Kuten presidentti Monson sanoi Apuyhdistyksen sisarille niin koskettavasti viime lauantai-iltana: ”Tuo rakkaus ei koskaan muutu. – – Se on olemassa teille, kun olette surullisia tai onnellisia, lannistuneita tai toiveikkaita. Jumalan rakkaus on teitä varten, tunsittepa te ansaitsevanne rakkautta tai ette. Se on olemassa aina.”  Älkää ikinä, koskaan epäilkö sitä, älkääkä koskaan paaduttako sydäntänne. Noudattakaa uskollisesti niitä ajan todeksi osoittamia hartaudenharjoituksen tapoja, jotka tuovat Herran Hengen elämäänne. Etsikää neuvoja niiltä, joilla on hengellisen hyvinvointinne avaimet. Pyytäkää pappeuden siunauksia ja pitäkää niitä arvossa. Nauttikaa sakramentti joka viikko ja pitäkää kiinni Jeesuksen Kristuksen sovituksen täydelliseksi tekevistä lupauksista. Uskokaa ihmeisiin. Olen nähnyt erittäin monien ihmeiden tapahtuvan, vaikka kaikki muu osoittaisi, että toivo on mennyttä. Toivo ei ole koskaan mennyttä. Jos nuo ihmeet eivät tule heti tai täysin tai ilmeisesti ollenkaan, muistakaa Vapahtajan oma tuskantäyteinen esimerkki: ellei katkera malja mene ohitse, juokaa se ja olkaa lujia luottaen siihen, että edessä on onnellisempia päiviä” (Jeffrey R. Holland, ”Kuin särkynyt ruukku,” lokakuu 2013).

4. Muista, että sinun ei tarvitse olla täydellinen ollaksesi kelvollinen

”Vaikka mielen sairauksien syyt ovat monimutkaisia ja ammattilaisten väittelyn kohteena, me tiedämme, että mielisairaus ei johdu synnistä tai luonteen heikkoudesta” (lds.org/mentalhealth).

Mielen sairaudet voivat saada sinut tuntemaan, että et ole tarpeeksi hyvä olemaan temppelissä tai kirkossa. Blogissaan ”The OCD Mormon” Kari Ferguson kirjoittaa:

”Minulle OCD (obsessive-compulsive disorder = pakko-oireinen häiriö) sanoo: ’Voit olla täydellinen. Voit tehdä mitä vain. Parhaasi on täydellisyyttä. Tietysti, koska muutenhan meitä ei pyydettäisi olemaan täydellisiä, tai niin lähellä sitä kuin mahdollista. Voit päästä lähemmäksi. Yritä kovemmin. Et ole vielä tarpeeksi hyvä.’

Jotkut uskonnolliset ihmiset saattavat sanoa, että se ei johdu OCD:stä, vaan paholaisesta. Enkä tiedä sitä. Molemmat puhuvat joskus samanlaisella äänellä ja ehkä heidän viestinsä menevät päällekkäin. Mutta tosiasia on, että tunnen tällä tavoin, ja on minun vallassani päättää, annanko sen vaikuttaa toimintaani vai vastustanko sitä ja otan riskin. Riskin ottamisella tarkoitan sitä, että menen temppeliin, vaikka minusta tuntuu, että en ole niin kelvollinen kuin voisin olla.  Nautin sakramentin, vaikka en ole täysin tehnyt parannusta jostakin asiasta. Rukoilen, vaikka en usko olevani täysin sopusoinnussa Hengen kanssa.

Joskus se on uskomattoman vaikeaa. Joskus tunnen itseni syntiseksi ja teeskentelen kaikille olevani sellainen. Mutta en ole varma, johtuuko se minusta vai OCD:stä. Ehkä sillä ei ole edes väliä. …Kelvollisuudella on merkitystä, ei täydellisyydellä — vaikka joskus se on vaikea muistaa ja ymmärtää.”

Muista, että Jumala rakastaa meitä ja haluaa siunata meitä, vaikka olemme epätäydellisiä ja teemme usein virheitä. Presidentti Nelson opetti: ”Meidän ei tule kauhistua sitä, jos yrityksemme saavuttaa täydellisyys tuntuu nyt niin vaikealta ja loputtomalta. Täydellisyys on vireillä. Se voidaan saavuttaa täysin vasta ylösnousemuksen jälkeen ja ainoastaan Herran kautta. Se odottaa kaikkia niitä, jotka rakastavat Häntä ja pitävät Hänen käskynsä.” (Russell M. Nelson, ”Perfection Pending,” lokakuu 1995).

Vaikka kirkossa ja temppelissä käyminen mielenterveysongelmien kanssa ei ole aina helppoa tai mukavaa, se voi olla uhrauksen arvoista. Kun pyrit hallitsemaan ahdistuneisuutta kirkossa ja temppelissä, pyydä apua perheenjäseniltä, läheisiltä ystäviltä, piispakunnalta ja koti- ja kotikäyntiopettajilta, ja ennen kaikkea taivaalliselta Isältä ja Jeesukselta Kristukselta. Maaliskuun 2017 Ensign-lehdessä Lyle J. Burrup MAP-perhepalveluista kirjoitti seuraavasti:

”Jotkut saattavat kamppailla ahdistuneisuushäiriöiden kanssa koko elämänsä ajan, mutta vääristyneiden käsitysten, ajatusten ja tunteiden muuttamisen harjoitteleminen voi tehdä niistä hallittavia. Me kaikki voimme hyötyä siitä, että ymmärrämme paremmin, mitä ahdistuneisuus on. Jos kamppailet sen kanssa, voit löytää lohtua Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kautta, ja tarvittaessa saada lisätukea ammattimaisesta terapiasta. Ja Hänen kirkossaan voit löytää tukea ja hyväksyntää, kun pyrimme kaikki yhdessä olemaan yhtä ja vahvistamaan toisiamme.” (Lyle J. Burrup. ”Anxiety and Anxiety Disorders,” Ensign).

 

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Madeleine Tolk ja se on julkaistu ldsliving.com-sivustolla nimellä ”4 Tips for Those Who Experience Anxiety in the Temple and at Church”.

Suomi ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company | English ©2016 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

(Visited 27 times, 1 visits today)