Nuoruudessani en koskaan ollut erityisen pienikokoinen. Olin yleensä kaikkia muita, myös poikia, pidempi, ja aikaisin alkanut murrosikä edesauttoi pulskistumistani ”vaikeina vuosina”.

Lapsuuteni onnellisten muistojen mukana kulkevat nuo ei-niin-onnelliset muistot, jotka yhä seuraavat minua: kiusaaminen alakoulussa, koska näytin siltä, kuin olisin ollut raskaana, ainaiset muistutukset ”vatsan vetämisestä sisään”, tai vaateostoksilla käyminen ystävien kanssa ja kiusaantuneisuus siitä, että jouduin ostamaan isompia vaatteita kuin he. Nämä muistot ja jatkuvat virikkeet, jotka sain laihduttamisesta ja ruumiinkuvasta, olivat vain nopea sysäys syömishäiriön syöksykierteeseen.

Painon pudottaminen ja hallinnan menettäminen

Kaikki oikeastaan alkoi siitä, kun lähdin opiskelemaan. Niihin aikoihin innostuin juoksemisesta ja kovemmasta kuntoharjoittelusta. Painoni alkoi pudota, sain enemmän huomiota pojilta ja jopa kutsuja treffeille!

Jossain vaiheessa halusin syödä vähän terveellisemmin. Mutta muutaman vuoden kuluessa ja satunnaisten muotidieettien myötä aloin ajatella, että kalorien laskeminen, rasvan välttäminen ja hiilihydraattien poistaminen ruokavaliosta tekisi minut terveeksi ja painon putoaminen jatkuisi. Oikeastaan nautin siitä, että sain laskea aamutreenin kuluttamat kalorit, ja sitten yritin syödä aamiaisella ja lounaalla vähemmän, kuin olin kuluttanut. En ainoastaan laskenut kaloreita ja rajoittanut herkkuja, vaan aloin myös vertailla omia ruoka-annoksiani toisten annoksiin. Mielestäni minun täytyi syödä vähemmän kuin muut pysyäkseni hoikkana.

Kun menin naimisiin, muutin toiseen osavaltioon, pois perheen luota ja aloitin uuden työn, joka oli kaukana ihanteellisesta. Minua vähäteltiin jatkuvasti töissä ja minulla oli ”olkaa te siis täydelliset” -syndrooma, joten tunsin, että ollakseni hyvä vaimo, minun täytyi olla kirjaimellisesti täydellinen. Kodin piti olla tahraton, ylellisiä päivällisiä valmistettuna joka ilta, piti olla ylivertainen emäntä ja aina olla valmiina leipomaan kotitekoisia keksejä.

Työkaaoksen ja virheettömyyden paineiden myötä ruoasta tuli ainoa asia elämässäni, jota pystyin hallitsemaan. Lisäsin liikunnan määrää ja samalla vähensin syömistäni. Kun joskus iltaisin olin todella nälkäinen, ahmin herkkuja, joita en sallinut itselleni päivän aikana. Tulin siitä niin pahoinvoivaksi, että tunsin tarvetta rangaista itseäni seuraavana päivänä teostani. Siitä syntyi vähitellen nälkiintymisen ja ahmimisen noidankehä.

Olin henkisesti ja fyysisesti näännyksissä enkä silloin täysin ymmärtänyt, miten paljon pakkomielteeni ruoasta vaikutti aviosuhteeseeni. Minusta tuli ruokaan ja liikuntaan liittyvien ajatusteni orja. Pakkomielteeni ”terveellisyydestä” johti siihen, että minusta tuli vaarallisen alipainoinen ja sairas.

Vaikka työpaikkaa vaihdettuani olin paljon onnellisemmassa ja rakastavammassa ympäristössä, olin silti jumittunut vahingolliseen ajattelutapaani, enkä täysin päässyt eroon pakkomielteestäni. Tiesin, että en voisi jatkaa niin, vaan minun piti saada asia takaisin hallintaan tullakseni taas onnelliseksi.

Yritys muuttua

Vaikean työtilanteeni aikana muistan ajaneeni kotiin ja nähneeni satoja keltaisia narsisseja maantien risteyksessä. Se oli merkki minulle siitä, että minun pitäisi vain yrittää selviytyä tästä työelämän koettelemuksesta. Tuo sama pieni ihme tapahtui minulle myöhemmin elämässäni, kun tarvitsin sitä eniten.

Nainen, jolla on anoreksia, lenkkeilemässäTuona synkkänä ja yksinäisenä aikana, kun menetin syömishäiriöni hallinnan, muistan anoneeni apua taivaalliselta Isältä päivin ja öin. Jonkin aikaa jopa ajattelin, että Hän ei kuunnellut minua ja että olin yksinäisempi kuin olin luullutkaan. Eräänä päivänä lähdin juoksemaan yhtä suosikkireiteistäni, ja rukoilin taas taivaallista Isää ja kysyin, välittääkö Hän minusta. Kun lopetin rukoukseni, nostin katseeni polulta, ja näin tilkun keltaisia narsisseja. Nuo kukat olivat vastaus rukouksiini. Tuolla yksinkertaisella tavalla taivaallinen Isä kertoi, että Hän rakastaa minua ja todella vastaa rukouksiini.

Vähitellen opin, ymmärsin ja sain todistuksen siitä, että sovitus ei ole pelkästään synnintekijöitä varten, vaan myös niitä varten, joilla murheita ja ongelmia. Päätin antaa taakkani Kristuksen kannettavaksi ja antaa Hänen auttaa minua. Monien anovien rukousten, ohjaajan kanssa käytyjen keskustelujen ja muiden antaessa tukensa, aloin hitaasti edistyä.

Vähitellen ja tuskaisesti sain lisää painoa. Se oli vaikeaa, mutta mieheni jaksoi jatkuvasti kertoa, että näytin hyvältä, ja että hän piti nyt vartalostani enemmän. Kaikkien läheisteni mielestä näytin paljon terveemmältä ja onnellisemmalta.

Vaikka vartaloni ja yleinen terveyteni muuttui ja vaikka todistukseni vahvistui sovituksen takia, minusta oli silti vaikeaa muuttaa näkökulmaani. Löysin sattumalta kertomuksen, joka auttoi minua ymmärtämään, että tuhlasin kallisarvoisia hetkiä ja vuosia sellaisen murehtimiseen, millä ei ollut oikeastaan merkitystä. Silloin lupasin itselleni, että en enää haaskaisi aikaa niin vähäpätöisiin asioihin.

Avuksi jo tietämäni totuuden kohtaamiseen, kirjoitin itselleni tämän kirjeen:
Pääse irti pahasta tavasta ja ole terveempi ja onnellisempi!

Olet todella kaunis ja ihmeellinen nainen ja Jumalan tytär, joka pystyy moniin upeisiin asioihin! Olet nähnyt, millainen esimerkki olet opettamillesi oppilaille, sisarillesi, seurakuntasi tytöille, joita rakastat niin paljon, ja monille muille, joita et ehkä vielä tunne tai joita pian kohtaat. Ajattele tulevia tyttäriäsi ja sitä esimerkkiä, jonka voit heille antaa. Muistatko, kun olit juoksemassa sisaresi kanssa, ja itkit, koska et halunnut kenenkään tuntevan niin kuin sinä tunsit. Tässä on mahdollisuutesi olla vahva ja onnellinen!

Ruoka ei ole vihollisesi! Ruoka on aina ollut yksi parhaista ystävistäsi. Niin, nauti muroista, jäätelöstä ja jälkiruuista! Älä riistä itseltäsi sitä, mitä rakastat, ja sitten anna sen palata ahdistamaan sinua kostonhimoisesti. Se vain tekee sinut huonovointiseksi, alentaa itsetuntoasi, vähentää itseluottamustasi ja saa sinut tuntemaan itsesi rumaksi. Se ei ole se henkilö, jonka tunnen!

Sillä henkilöllä, jonka tunnen, on itsekuria ja itseluottamusta. Hän pitää itsensä terveenä, hän on aidosti huolissaan toisista. Hän on järjestelmällinen, omistautunut ja kaunis sisältä ja ulkoa. Muistatko, kun miehesi katsoi sinua rakastaen…ja ajatteli, että olet kauneinta maailmassa, eikä hänen katseensa tai hymynsä voinut sitä salata? Tapahtuiko se koskaan silloin, kun hän katseli vartaloasi tai kun ajattelit itse, että vatsasi ei ollut tarpeeksi litteä? EI! Hän teki niin, kun hän näki sinun palvelevan toisia ja olit osa muiden elämää. Noina hetkinä lopetit itsestäsi murehtimisen, ajattelit muita ja annoit itsesi olla onnellinen!

Tämän uuden vuoden alkaessa sinun täytyy tehdä muutoksia elämääsi. Meidän täytyy nujertaa tämä tunnepohjainen ahmimistapa, jotta voimme vain nauttia elämästä ja sen tuomista mahdollisuuksista ja olla onnellisia! Aloitetaan sen tekeminen heti!

Tiedät rakastavasi itseäsi ja olet kiitollinen sinulle annetusta ruumiista ja siitä tuesta, jota ystäväsi ja perheesi antavat sinulle. Muistaako kukaan tapaamasi henkilö viiden vuoden kuluttua, minkä kokoinen tai painoinen olit? Mistä todella haluat tulla muistetuksi ja mitä itse haluat muistaa ja mistä nauttia?

Älä odota kuolemaan asti sitä, että opit elämään!

Näkökulman löytäminen

Kirjeen kirjoittamisen jälkeen sain lopullisen ”herätyksen”, kun aloimme mieheni kanssa puhua vakavammin lasten saamisesta. Tajusin, että se, mitä tein ruumiilleni, ei vaikuttanut ainoastaan minuun: se vaikutti myös vahingollisesti mahdollisuuteeni saada vauva.

Siirsin välittömästi huomion itsestäni ja syömisistäni siihen, miten voisin olla terve ja auttaa tulevia lapsianikin olemaan terveitä ja onnellisia. Vähensin liikuntaa, söin enemmän ja annoin keholleni sitä, mitä se tarvitsi vahvistuakseen. Näin tehtyäni huomasin, että minusta ei tullut ”lihava”, kuten oli aina pelännyt. Minusta tuli paljon onnellisempi ja tunsin oloni paremmaksi kehossani. Tulin enemmän sen henkilön kaltaiseksi, jonka taivaallinen Isä ja Vapahtaja aina tiesivät minun voivan olla.

Äiti odottamassa lasta

”Siirsin välittömästi huomion itsestäni ja syömisistäni siihen, miten voisin olla terve ja auttaa tulevia lapsianikin… Tulin enemmän sen henkilön kaltaiseksi, jonka taivaallinen Isä ja Vapahtaja aina tiesivät minun voivan olla.”

Lapsettomuutta koskevan huolen täyttämien kuukausien jälkeen sain selville, että olen raskaana! Sydämeni oli jo täynnä rakkautta tuota pikkuruista ihmistä kohtaan, jota kannoin sisälläni.

Jos olisit kertonut minulle vuotta aikaisemmin tuosta hetkestä, että painoni lisääntyisi 10-15 kiloa raskauden aikana ja painaisin enemmän kuin aviomieheni, olisin saanut hermoromahduksen. Minun elämässäni ihme oli se, että oma arvoni ja kantamani elämän arvo merkitsi paljon enemmän kuin vaa’an lukema. Vauvani oli siunannut elämääni enemmän kuin tajusinkaan!

Kun oikeasti ymmärsin, että se, mitä tein keholleni, ei vaikuttanut ainoastaan minuun, KAIKKI muuttui! Muista aina, että et voi hallita sitä, mitä muut ympärilläsi tekevät ja ajattelevat, mutta voit yrittää parhaasi olemalla paras ja onnellisin itsesi. Sitä sinä voit itse hallita.

Suunta ulos- ja ylöspäin

Tuohon aikaan luin Vanhin Jeffrey R. Hollandin puheen ”Nuorille naisille”, joka auttoi minua vahvistamaan päätöstäni rakastaa itseäni ja auttaa muita välttämään kokemani. Puheessaan Vanhin Holland sanoi:

”Pyydän hartaasti teitä nuoria naisia hyväksymään paremmin itsenne, mukaan lukien ruumiinrakenteenne, ja haikailemaan vähemmän sitä, että olisitte jonkun toisen näköisiä. Me olemme kaikki erilaisia. Jotkut ovat pitkiä ja jotkut ovat lyhyitä. Jotkut ovat pyöreitä ja jotkut ovat laihoja. Ja miltei jokainen haluaa jossakin vaiheessa olla jotakin, mitä hän ei ole!

…Ylenmääräisessä itseensä ja fyysisiin seikkoihin keskittymisessä on kyse muustakin kuin yhteiskunnallisesta järjettömyydestä. Se on hengellisesti tuhoisaa, ja siitä johtuu suuri osa naisten, myös nuorten naisten, kokemaa murhetta nykyajan maailmassa. Ja jos aikuiset ovat keskittyneet ulkonäköön – kehon kiristämiseen ja leikkelemiseen ja implanttien hankkimiseen ja kaiken mahdollisen uudelleen muotoilemiseen – nuo paineet ja pelot välittyvät varmasti lapsiin… Tarvittaisiin todella suuri ja avara meikkilaukku kilpailemaan sellaisen kauneuden kanssa, jota mediassa kaikkialla ympärillämme esitellään.”

Ymmärrys ja tieto siitä, että olen Jumalan tytär, jolla on jumalalliset mahdollisuudet äitiyteen, auttoi minua voittamaan syömishäiriöni Vapahtajani rakkauden ja sovituksen voiman avulla. Heidän ja kaiken kokemani ansiosta tiedän, että minulla on voima voittaa mitkä tahansa haasteet elämässäni – jopa ne, jotka ovat vielä tulossa.

Henkilö rukoilemassa ja tutkimassa pyhiä kirjoituksia

Alkuperäisen artikkelin on kirjoittanut Eve Harper ja se julkaistiin osoitteessa ldsliving.com. Artikkelin on kääntänyt Krista Kora.

(Visited 49 times, 1 visits today)