Chad Hawkins on mormonitaiteilija ja kirjailija, joka on tunnettu  ihastuttavista temppelipiirroksistaan ympäri maailman. Hänen uusin kirjansa, Temples of the New Millenium (suom. Uuden vuosituhannen temppelit), kertoo ainutkertaisia kertomuksia jokaisesta kirkon 150 temppelistä.

Keskustelin hiljattain Chadin kanssa, jotta voisin ymmärtää hänen ainutlaatuista näkökulmaansa temppeleistä sekä hänen matkaansa tallentaa ne taiteen ja kirjan välityksellä.

K: Kuka olet?

Nimeni on Chad Hawkins ja olen keskittynyt ammattimaisesti temppeleihin jo lukiosta lähtien. Piirsin ensimmäisen piirustukseni temppelistä lukion viimeisellä luokalla ja tuo piirustus auttoi minua voittamaan State Sterling Scholar -palkinnon. Kun sitten valmistauduin lähetystyötä varten, ajattelin: ”Se oli lukion harjoitustehtävä; siitä ei ollut tarkoitus tulla ura.” Mutta se sujui hyvin ja pystyin aloittamaan kopioiden tekemisen. Jokainen penni, jonka ansaitsin myymällä taidetta ennen lähetystyötä, käytettiin lähetystyöni rahoittamiseen.  Ja melkein vuosi ennen lähtöäni, pystyin maksamaan lähetystyöni täysin vain temppelipiirustuksia tekemällä, eikä kuvia ollut kuin neljä tai viisi erilaista. Myin niitä 5 dollarin kappalehintaan, yhden kokoisena… ja siinä se. Niin rahoitin lähetystyöni – se oli tavoitteeni.

Kun palvelin lähetystyössä, vanhempani jatkoivat taiteeni myymistä. He ottivat tilauksia vastaan, ja kun palasin lähetystyöstä, minulla oli paljon temppeleitä piirrettävänä ja työstettävänä. Niinpä jatkoin piirtämistä ja valmistuin Weber State yliopistosta kuvataiteilijaksi. Vasta viisi vuotta myöhemmin, kun presidentti Hinckley ilmoitti pienempien temppelien rakentamisesta, ymmärsin miksi minusta tuntui, että minun oli tarkoitus tehdä sitä mitä tein. Tein sitä sen tähden, mitä oli tulossa ja ymmärsin tavallaan rakentaneeni perustaa tulevalle räjähdysmäiselle työmäärälle. Olen aina halunnut tutkia piirtämiäni kohteita ja tietää mitä piirrän, mitä se sitten onkin. Teen sitä yhä. Kun sitten aloitin temppelien piirtämisen, ajattelin, että jos aion piirtää temppeleitä, haluan oppia niistä jotain. Tein tämän päätöksen jo teinivuosinani ja heti lähetystyöni jälkeen. Aloin siis lukea kaikkea temppeleihin liittyvää, haastattelin ihmisiä, kävin kirkon historian osastolla. Eikä syy tähän ollut se, että ajattelin kirjoittavani kirjan, vaan se, että se auttoi minua keksimään piilokuvat.

K: Mikä innoitti sinua tekemään piilokuvia?

Lapsesta lähtien olen aina piilottanut asioita teoksiini, liittyivätpä ne mormoneihin tai ei. Olen vain aina tehnyt sitä. Kun sitten aloitin mormonitemppeleiden piirtämisen, mietin, mikä olisi sopivaa temppeliin? Sen täytyy olla sopivaa. Se on pyhä paikka. Haluan ihmisten pitävän töistäni, joten aloitin tutkimisen, ja ajattelin: ”No, tämä on luonteva idea.” Temppeli on paikka, jossa on oppimisen ja merkitysten eri asteita, myös ulkopuolella. Ajattelin toivoneeni, että tuon idean kautta ihmiset voisivat nähdä sydämeeni ja sanoa: ”Hei, tuossa on piirustus tai maalaus Salt Lake Cityn temppelistä”, mutta viikon, kuukauden tai vuoden kuluttua he voisivat katsoa sitä eri näkökulmasta ja sanoa: ”Vau, tuossa puussa Joseph Smith katsoo valoa Ensimmäisestä näystä, ja koko kuva saa täysin eri merkityksen. Se on melkein kuin kuva olisi kuvan sisällä. Minusta on ihana kuulla ihmisten kertovan, että kuva oli ollut heidän seinällään vuosia, eivätkä he huomanneet mitään, ennen kuin kotiopettaja tuli käymään ja näytti sen heille. Se kertoo minulle, että he ostivat kuvan taiteen takia, piirustuksen takia ja nyt sillä on myös toinen merkitys.

K: Mikä on suosikkitemppelisi?

Ne kaikki ovat minulle erityisiä. Minulla on monta suosikkia. En ole tässä asiassa ihan tyypillinen henkilö. Ei suosikkitemppeliä voi nimetä. Minä kysyn: ”Missä mielessä suosikki? Arkkitehtuurisesti, maisemallisesti, historiallisesti? Tarkoitatko kenties pioneeritemppeleitä?”

Minun suosikkitemppelini…täytyy sanoa, että se on Suolajärven temppeli. Menin siellä naimisiin rakkaani kanssa, mutta rakastan myös sitä, miten innoitettu se oli, sen historia, rakennustapa, sen takia tehdyt uhraukset, ulkopuolen symbolit, miten siitä on tullut ikoninen kuva, joka edustaa koko kirkkoa. Mitään muuta temppeliä ei koskaan voi verrata siihen.

Suolajärven temppelin lisäksi rakastan Nauvoon temppeliä, koska minusta Nauvoon temppelin rakentaminen uudelleen oli niin historiallinen asia. Minulla oli etuoikeus osallistua yhteen temppelin vihkimiskokouksista. Olin oikeastaan vain vähän matkan päässä profeetasta kokoushuoneessa viimeisessä vihkimiskokouksessa. Se oli jotakin, mitä en koskaan unohda.

Maisemallisesti suosikkini on Laien temppeli Hawaijilla. Sen temppelin maisemointi on upea. Heijastusaltaat. Sen yhteys Polynesian kulttuurikeskukseen. Se on uskomaton. Kuninkaallisen näköisiä palmuja kaikkialla. Rakastan tuota temppeliä. Rakastan myös Portlandin temppeliä, koska sen ympärillä on korkeita puita.

Vielä yksi temppeli, josta pidän paljon, on Hamiltonin temppeli Uudessa-Seelannissa, koska se on rakennettu kukkulalle ja sen valtavilla tiluksilla kasvaa appelsiini- ja sitruunapuita. On upeaa mennä sinne ja nähdä Uuden-Seelannin vehreät näkymät.

K: Miten odotat kirkon etenevän temppelien suhteen?

Innostun aina eniten siitä, että olen voinut tavata ihmisiä, jotka ovat kertoneet kertomuksia siitä, missä he ovat olleet, kun jonkun määrätyn temppelin rakentamisesta on ilmoitettu. Olen ollut monien ihmisten olohuoneissa, kun he itkien kertovat, etteivät he malta odottaa sitä aikaa, kun heidän ei tarvitse matkustaa niin kauas, eikä tehdä niin paljon taloudellisia uhrauksia mennäkseen temppeliin. Se on se, mistä innostun eniten, kun uusista temppeleistä ilmoitetaan. Ajattelen jäseniä tuon temppelin alueella. Haluan vain sulkea silmäni kuullakseni ihmisten hurraavan Thaimaassa. Kuulen ihmisten riemuitsevan siitä, että nyt heidän perheensä voidaan sinetöidä yhteen, koska he eivät ole voineet aiemmin lähteä maasta poliittisista tai taloudellisista syistä. Olen innoissani heidän puolestaan. Kuulen sen. He juhlivat. He hurraavat seisaallaan Thaimaassa. Innostun, koska tiedän, miten ihmiset reagoivat. Se on tärkein asia.

Minusta on myös ihana nähdä temppeleiden kehitys. Se, miten kirkko kehittää temppeleitään, ei pelkästään tyylillisesti, vaan sujuvuudeltaan ja teknologialtaan, tehokkuudeltaan.

Niitä hienosäädetään. Kuljin kirjaimellisesti ensimmäisestä temppelistä toiseen ja kolmanteen. Kävin 30 temppelissä järjestyksessä ja tapasin ihmisiä ja näin asioita. Sanoin: ”Ai, tuo asia on muutettu.” Ja he sanovat: ”Mistä tiesit?” Ja minä vastasin: ”Koska kävin juuri Spokanen temppelissä.” On todella hienoa nähdä temppeleiden kehittyvän.

K: Miksi temppelit sinun mielestäsi kiehtovat kirkon jäseniä niin paljon?

Samasta syystä kuin ne ovat kiehtoneet kaikkia Jumalan uskollisia lapsia aikojen alusta lähtien. He ymmärtävät, että se on kuin kaste. Se on toimitus, joka täytyy tehdä. Ja temppeli on se paikka tai rakennus, missä noita pelastavia toimituksia tehdään. Ne eivät kiehdo ihmisiä kauneutensa ja upean miljöön takia. Ne kiehtovat siksi, että siellä ja siten ja siksi perheeni sinetöidään yhteen. Se on heidän uskonsa ydin. Kuten presidentti Howard W. Hunter sanoi, se on jäsenyytemme suuri vertauskuva. Siksi emme ole niin kiintyneitä rakennuksiin ja muihin vähäpätöisempiin asioihin, koska ne muistuttavat meitä iankaikkisista asioista. Siksi se kaikki on niin voimallista. Siksi piirustus ei ole vain kuva kauniista rakennuksesta, vaan paljon enemmän. Se on voimallinen.

K: Miten kaikki tämä osallisuus temppeleihin vaikuttaa perheeseesi?

Onneksi en aja heitä hulluiksi. Yritän tehdä siitä heille hauskaa, ja tietenkin kun menemme lomalle, kuten kaikki muutkin, käymme kaikissa temppeleissä missä voimme. Aina kun käymme temppelissä, istuudumme ruohikolle varjoisaan paikkaan ja kerromme kertomuksia heidän näkemästään temppelistä, ja se on heistä mielenkiintoista.

Kun kirjoitin tätä kirjaa, ymmärsin, että sen kirjoittaminen oli valtava siunaus. Opin, että Twin Fallsin temppeliä rakentanut mies selvisi hengissä, kun hän putosi alas toisen kerroksen korkeudesta hyytävässä säässä. Lähes kuolleena hänet lennätettiin Salt Lake Cityyn. Samanaikaisesti tuon miehen sukulainen soitti presidentti Monsonin sihteerille, jonka he tunsivat… Presidentti Monson oli paikalla sairaalassa antaakseen miehelle siunauksen. Hänellä oli valtava aivoverenvuoto. Ja kaksi päivää myöhemmin hän käveli ulos sairaalasta. Leikkausta ei tarvittu. Ja kun kuulin tuon kertomuksen, saatoin kertoa sen lapsilleni.

 

Alkuperäisen artikkelin kirjoittanut Lauren Kutschke ja se on julkaistu ldsliving.com -sivustolla otsikolla  ”EXCLUSIVE INTERVIEW: LDS Temple Artist, Chad Hawkins, Part I.

Suomi ©2017 LDS Living, A Division of Deseret Book Company

(Visited 24 times, 1 visits today)