Naisten kaulanauha on valkoinen, miesten musta.

”Ole hyvä!” huikkaa ovivahti urheiluhallin ovella ja ojentaa sadoille sisään tunkeileville nuorille kaulaan ripustettavia lappuja.

Jokaisesta lapusta puuttuu pala. Tehtävä kuuluu: löydä toinen puoli ja siis itsellesi pari toisen sukupuolen edustajasta.

Tutustukaa. Ottakaa kuva. Sen lisäksi on tarkoitus tanssia.

”Tämä jätkä tanssii todella hyvin, joten illasta tulee hauska”, sanoo Martin Stulen, 23, innoissaan ovella ja osoittaa kaveriaan Andreas Strandbergia, 25.

Pian hittimusiikki alkaa jumputtaa ja diskovalot pärähtävät päälle. Salillinen nuoria tanssii ensin ujosti, sitten villinä lattiaa tampaten kuin kaupungin kuumimmalla klubilla. Jotkut juttelevat baarin puolella. Siellä juodaan fantaa, coca-colaa, mehua tai vettä. Alkoholia ei ole täällä tarjolla.

Stulen ja Strandberg ovat mormoneja, siis Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä. Niin ovat myös kaikki muut illan juhlissa.

He ovat 18–30-vuotiaita. Ja naimattomia. Ollaan näet nuorten sinkkumormonien vuotuisella pohjoismaisella kesäleirillä, joka päättyi heinäkuun lopussa Ruotsin Eskilstunassa.

Täällä kokoontuvat ne samat nuoret, jotka kiertävät Suomenkin kaduilla lähetystyössä valkoisissa siisteissä paidoissaan ja nimilaput rinnassa.

Nyt ei tosin näy lappuja, ja kyse on uskonasioiden ohella – tai oikeastaan pääasiassa – hauskanpidosta: kavereiden kanssa hengailusta, jokailtaisista tansseista ja myös urheilusta ja työpajoista samanhenkisten kanssa.

Artikkeli julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa. Lue koko artikkeli täältä.

(Visited 7 times, 1 visits today)