Söimme Brittin kanssa vastikään illallista erään perheenjäsenemme kanssa, kun hän kertoi meille hänellä olevan vakavia epäilyksiä kirkon suhteen. Hän kertoi, että he olivat hänen miehensä kanssa lakanneet käymästä kirkossa vuosi sitten eikä hän ollut varma pystyisikö hän sivuuttamaan joitain asioita, joita hän oli kuullut kirkon historiasta. Yritimme jakaa joitain ajatuksia ja kokemuksia, mutta hän ei vaikuttanut olevan lainkaan kiinnostunut siitä, mitä meillä oli sanottavana. Heidän kamppailunsa tämän asian kanssa oli meille sydäntä särkevää katsottavaa, mutta – valitettavasti – tunnemme paljon muitakin heidän kaltaisiaan.

Jos olet kuten me, sinullakin on useita ystäviä, perheenjäseniä ja tuttuja, jotka ovat kamppailleet ankarasti tämänkaltaisten epäilysten kanssa ja ehkä jopa lähteneet kirkosta.

Ja nähtyämme niin monien hyvien ihmisten kamppailevan, Britt ja minä olemme päättäneet tehdä asialle jotain. Sillä on paljon ihmisiä, jotka haluavat uskoa, mutta saatuaan tietää joistakin näennäisesti hämmentävistä seikoista kirkon historiassa, he eivät pysty pääsemään yli epäilyistään.

Liian monia on ajautunut pois kirkosta, ei siksi, että he etsivät syytä lähteä, vaan siksi, että he ovat törmänneet tietoon, jota he eivät ole pystyneet sovittamaan uskoonsa tai yksinkertaisesti jättämään huomiotta.

Tiedän henkilökohtaisesti, miltä tuntuu kamppailla yrittää ymmärtää kuinka joku tietty historiallinen tosiasia sopii tarinaan palautuksesta. Lisäksi monet ystävistäni ovat entisiä mormoneja ja olen tutustunut käytännössä melkeinpä joka ikiseen antimormoniväitteeseen, joka vain luettavissa on. Ja kuitenkin, olen mormoni – läpikotaisin.

Nyt haluan jakaa listan viidestä syystä, joiden vuoksi antimormoniväitteet eivät ole aivan niin vakuuttavia kuin miltä ne joskus vaikuttavat.

Toivon, että jakamalla sen, mitä olen oppinut sekä uskon että järkeilyn kautta, joku, joka kamppailee näiden asioiden kanssa, saattaisi löytää voimaa ja kenties muutamat, jotka ovat jo lähteneet laumasta, saattaisivat löytää tiensä takaisin.

1. Negatiiviset todisteet eivät ole maineensa veroisia

Jotkut älyköt väittävät, että ”negatiiviset todisteet” ovat ylivertaisia. Ymmärtääksesi, mitä he tällä tarkoittavat, ajattele hypoteesia ”kaikki joutsenet ovat valkoisia”. Näiden älyköiden mukaan ei ole väliä kuinka monta valkoista joutsenta löydät, et pysty koskaan todistamaan, että ”kaikki” joutsenet ovat valkoisia. Mutta kun löydät mustan joutsenen, olet välittömästi todistanut vääräksi teorian, jonka mukaan ”kaikki joutsenet ovat valkoisia”. Heidän päätelmänsä on, että positiivinen todiste ei todella voi koskaan todistaa mitään, mutta negatiivinen todiste voi. Ja on helppo ymmärtää, miksi he ajattelevat niin.

Tätä lähestymistapaa antimormonit haluavat meidän käyttävän uskon suhteen. Kohdatessamme huolestuttavaa tietoa, he vaativat, että sivuutamme kaikki positiiviset todisteet, sillä heidän mielestään muutamat negatiiviset todisteet riittävät päättämään keskustelun. Ja ottaen huomioon kuinka loogiselta ylempänä mainittu järkeily vaikuttaa, se ei ole mikään yllätys.

Mutta heidän lähestymistapansa on hyvin harhaan johdettu.

Ymmärtääksesi miksi, ajattele toista esimerkkiä. Löydettyään ensin planeetta Uranuksen, astronomit yrittivät laskelmoida sen kiertoradan käyttämällä Sir Isaac Newtonin fysiikan lakeja. He pystyivät kyllä itse tarkkailemaan Uranuksen kiertorataa, mutta käyttäessään Newtonin matemaattista mallia laskeakseen sen kiertoradan, he epäonnistuivat kerta toisensa jälkeen.

Siinä ei ollut järkeä. Newtonin lait olivat olleet oikeassa niin monien asioiden suhteen, mutta astronomit olivat löytäneet tapauksen, jossa Newtonin lait eivät toimineetkaan. Joten, oliko Newton väärässä? Olivatko hänen lakinsa sittenkään niin pettämättömiä kuin miltä ne vaikuttivat? Tämän ”negatiivisen todisteen” valossa olisi ollut helppo päätellä asian olevan juurikin näin.

Mutta astronomit jatkoivat tutkimista, kunnes, monia vuosia myöhemmin, he löysivät toisen planeetan – Neptunuksen. Ja kuten kävi ilmi, kun astronomit ottivat laskelmissaan huomioon tämän uuden planeetan massan, Newtonin lakien mukainen kiertorata Uranukselle oli täysin oikein.

Kyse ei siis ollut siitä, etteikö Newtonin lait toimineet, vaan siitä, etteivät ne vaikuttaneet toimivan. Ja tämä johtui siitä, että astronomeilla ei yksinkertaisesti ollut kaikkea oleellista tietoa eikä kontekstia.

Tämä esimerkki osoittaa hyvin selkeästi miksi negatiiviset todisteet ovat kaukana ylivertaisista. Voit kaivaa esille kaikenlaisia faktoja Joseph Smithistä ja Mormonin kirjasta, mutta et voi koskaan tietää onko sinulla käytössäsi kaikki mahdollinen oleellinen konteksti ja näkökulmat. Ja jos asian laita on näin, miksi sivuuttaa se positiivinen todiste, että Joseph Smith todella oli profeetta ja että Mormonin kirja on todella Jumalan sanaa?

Voisin antaa teille kilometrin mittaisen esimerkkilistan uskomattoman huolestuttavista ja vakuuttavista väitteistä, joita on tehty kirkkoa vastaan sen perustamisesta lähtien, mutta jotka uudempi informaatio on sittemmin osoittanut pätemättömiksi. Kuinka monet profeettaa vastaan esitetyt tapaukset ovat osoittautuneet väärennöksiksi? Kuinka monia Mormonin kirjan eläimiä ja satokasveja ei oletetusti ollut olemassa ennen Euroopan asuttamista, mutta jotka kuitenkin viime vuosina on todistettu olevan muinaista amerikkalaista alkuperää? Oletko koskaan kuullut Spaulding-Rigdonin teoriasta? Todennäköisesti et. Se oli aikanaan kovassa nosteessa antimormoniyhteisössä, mutta on nyt liittynyt vääriksi osoitettujen kirkkoa vastaan esitettyjen väitteiden pitkään listaan.

Reiluuden nimissä myönnettäköön, että on kirkkoa ja sen historiaa koskevia seikkoja, jotka edelleen haastavat kaikki rehelliset ja avoimet yritykset selittää ne. Mutta jälleen, jos olemme vilpittömiä totuuden etsinnässämme, olemme hyvin varovaisia sen suhteen, kuinka paljon painoarvoa annamme negatiivisille todisteille, ottaen huomioon kuinka paljon meiltä mahdollisesti puuttuu kontekstia ja tietoa. Vaikka kenenkään ei pitäisi torjua negatiivisia todisteita sokeasti, vilpitön totuuden etsijä ottaa huomioon mahdollisuuden, että osa kontekstista puuttuu ja punnitsee negatiiviset ja positiiviset todisteet oikeudenmukaisesti – puhumattakaan mahdollisten hengellisten todistusten painoarvosta.

Lyhyesti sanottuna, vilpitön totuuden etsijä ei ota negatiivisia todisteita ylivertaisina.

2. Palautusta puoltavat todisteet ovat merkittäviä

Joseph Smith profetoi, että ”aihetodisteiden myötä hänen todistettaisiin olevan tosi profeetta”. Nyt, enemmän kuin koskaan ennen, todisteet ovat alkaneet kasautua Josephin hyväksi.

Enkä välitä, jos uskot Mormonin kirjan olevan oikeasti Oliver Cowderyn tai Sidney Rigdonin kirjoittama tai jos uskot, että 23-vuotias Joseph Smith oli jonkinlainen nero, et siltikään voi selittää tyhjäksi sitä, minkälainen saavutus Mormonin kirja olisi, jos se todella olisi jonkun keksimä.

Positiiviset todisteet eivät ehkä koskaan ”todista”, että Mormonin kirja on totta, mutta ne voivat tarjota vahvan oikeutuksen tutkia sitä huolella ja rukouksella.

Koska todisteet ovat niin uskomattomia ja haluan tehdä niille soveliasta oikeutta, olen käsitellyt niitä syvällisemmin toisessa artikkelissani (5 Surprising Evidences for the Book of Mormon). Mutta alla lyhyt yhteenveto tuosta pidemmästä ja yksityiskohtaisemmasta todisteiden listasta:

Mormonin kirja on alusta loppuun täynnä muinaisia heprealaisia taiteen muotoja. Mormonikirkko ei edes tiennyt tästä ennen kuin lähetyssaarnaaja teki tuon löydön 50-luvulla.

Mormonin kirjassa esitellään rahajärjestelmä, joka ei ainoastaan sattunut olemaan hyvin samankaltainen kuin muinainen egyptiläinen rahajärjestelmä, mutta joka oli myös tehokkain rahajärjestelmä, joka maan päällä on koskaan nähty.

Mormonin kirjan saumaton yhteensopivuus Raamatun oppien kanssa sekä sen sisäisten ristiriitojen puute ovat jotain uskomatonta.

On vaikea kuvitella petoksen tuottavan niin paljon hyvää.

Tämä on hyvin rankalla kädellä lyhennetty lista seikoista, jotka tarjoavat vakavasti otettavan syyn tutkia mormonin kirjaa vakavasti ja rukouksella.

3. Antimormoniväitteet ovat salaliittoteorioiden kaltaisia

YouTuben syövereistä löytyy salaliittoteorioita niin paljon kuin sielu vain sietää. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ne ovat ajanhukkaa, mutta melko monet niistä ovat tulleet tutuiksi minulle, sillä työskentelin ennen sairaalassa, jossa pari työntekijää puhuivat lakkaamatta salaliittoteoriasta salaliittoteorian jälkeen.

Yksi hallitukseen kohdistuvien salaliittoteorioiden perusperiaate on se, että niiden olettamus alusta asti on hallituksen syyllisyys. Koska kyseessä on teoria ”salaliitosta”, kaikki hallituksen esittelemä informaatio on välittömästi epäilyttävää. Tämä tarkoittaa sitä, että salaliittoteoriat toimivat pistelemällä reikiä kaikkeen mitä hallitus tai ”valtavirtamedia” sanoo tai tekee, sallimatta kumpaakaan noista lähteistä käytettävän väitteidensä kumoamiseen.

Mitä tahansa todisteita hallitus esitteleekään vapauttaakseen itsensä kyseisistä syytteistä, ne yksinkertaisesti sivuutetaan, sillä ”totta kai he sanovat niin” tai ”se on vain hallituksen peittely-yritys”. Useimmat salaliittoteoreetikot eivät näe ongelmaa tässä, mutta kuvittele olevasi syytetty rikoksesta ja mennessäsi oikeudenkäyntiin et saisi puolustaa itseäsi tai tuoda mukanasi todistajia puolustukseksesi. Asianajajasi ei edes saa pitää puolustuspuhetta. Miksi? Koska olet ”puolueellinen”; tekisit mitä vain todistaaksesi sinua vastaan esitetyt syytteet vääriksi, joten emme voi luottaa sinuun tai niihin, jotka saattavat olla mukana ”salaliitossa” kanssasi.

Kuulostaako oikeudenmukaiselta? Ei tietenkään.

Mutta kriitikot toimivat samoin kirkon ja sen jäsenten suhteen.

Skeptikot saavat esittää faktat (ja puolitotuudet sekä puhtaasti valheet) miten tahtovat, mutta kun kirkko julkaisee sisältöä tai mormonitutkijat esittävät vaihtoehtoisia näkökulmia, kriitikot leimaavat ne mitättömiksi yrityksiksi, sillä ne tulevat ”puolueellisista” lähteistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ja kun he tekevät niin, se tarkoittaa heidän olettavan heidän johtopäätöksensä olevan oikea lainkaan välittämättä sen todistamisesta oikeaksi.

Tämä antimormonitaktiikka täytyy todella ottaa vakavasti, sillä sitä käytetään hyvin hienovaraisesti. Kriitikot yrittävät heikentää Joseph Smithin, 11 silminnäkijän, nykyajan profeettojen ja monien muiden uskottavuutta – vain jotta vaikuttaisi luonnolliselta olla luottamatta kirkkoon tiedonlähteenä. Mutta se on suunnilleen yhtä reilua kuin jos ystäväsi päättäisi, että heidän kuulemansa juorut sinusta ovat kaikki, mitä heidän tarvitsee kuulla. Sinun puolesi tarinasta ei olisi kuulemisen arvoinen.

Jos haluat nähdä väitteitä, jotka muistuttavat suurilta osin antimormoniväitteitä, katso listaa romutetuista väitteistä, joiden mukaan ensimmäinen kuukävely on todellisuudessa huijausta. Väitteet vaikuttavat kaikki olevan varsin uskottavia, mutta kun kaivat hieman pintaa syvemmälle ja keskustelet ihmisten kanssa, jotka itse asiassa tietävät jotain tieteestä, avaruudesta ja Nasasta, ymmärrät hyvin nopeasti, että noilla väitteillä ei ole paljoakaan pohjaa.

Sen lisäksi hankalat kysymykset, joita Nasa saattaisi puolustuksekseen esittää, kuten ”jos tuo kuukävely todella oli salaliitto, kuinka he ovat pystyneet pitämään sen salaisuutena niin pitkään? Eikö joku astronauteista tai kuvausryhmästä olisi paljastanut totuuden tähän päivään mennessä?” kuulostaa paljoltikin samalta kuin ”Miksi yksikään 11 silminnäkijästä ei koskaan kieltänyt todistustaan kultalevyjen näkemisestä, erityisesti kun useat heistä lopulta pettyivät kirkkoon?”

Ja jos olet sitä ihmistyyppiä, joka sivuuttaa Nasan selityksen siitä miksi Yhdysvaltojen lippu vaikuttaa ”liehuvan” kuukävelyvideolla, niin sinua kiinnostavia salaliittoteorioita löytyy pilvin pimein. Googleta vaikkapa mikä tahansa seuraavista: Liittovaltion hallitusta johtaa todellisuudessa varjomaailman organisaatio, maapallo on itse asiassa litteä, maapallon kuoren alla elää hummeri-ihmisiä, Obama on oikeasti avaruusolio, presidentti Kennedyn tappoi todellisuudessa CIA, jne.

4. Antimormonikirjallisuus käyttää harhaanjohtavia esitystapakikkoja

Yksi pääsyistä miksi antimormonikirjallisuus johtaa ihmisiä pois kirkosta on se, että se luo keinotekoisen ”järkytä ja hämmästytä” -efektin. Kirkko nimittäin keskittyy opettamaan evankeliumia ja asioita, joilla on merkitystä ja näin ollen historialliset seikat, jotka eivät ole niin tärkeitä tai kohottavia tai ovat vaikeita ymmärtää, usein jätetään siinä sivussa vähemmälle huomiolle. Valitettavasti tämä tarjoaa kriitikoille mahdollisuuden sanoa: ”Annapas kun kerron jotain, mitä et vielä tiennyt. Tiedätkö miksi et vielä tiennyt sitä? Koska kirkko on salannut sen sinulta. Etkö ymmärrä? Nämä historialliset faktat ovat raskauttavia todisteita ja sen vuoksi he ovat pitäneet ne salassa sinulta.” Yhtäkkiä asiasta, joka ei olisi ollut mitenkään merkittävä asia, jos olisit aina tiennyt siitä, tehdäänkin kirkon johtajien salaliitto.

Kirkko on vastannut tähän osoittamalla, ettei heillä ole mitään salattavaa. He ovat julkaisseet artikkeleita artikkelien perään, käsitellen kiistanalaisimpiakin aiheita, mutta asettaen ne kuitenkin asiayhteyteen ja tarjoten uskoon nojaavan näkökulman. Esimerkiksi, kirkko on varsin avoin siitä, että Joseph todellakin oli nuorena miehenä aarteenetsijä ja hän käytti taikauskoisia käytänteitä tässä toimessaan. Tämä ei tietenkään vaikuta yhtään niin hurjalta, kun ottaa huomioon kuinka yleistä toimintaa tuo oli varhaisamerikkalaisessa kulttuurissa, erityisesti kouluttamattomien ja köyhien keskuudessa.

Etkä tietenkään koskaan saa kuulla olennaisesta asiayhteydestä kirkon kriitikoilta.

Ihmisten täytyy ymmärtää, että siinä missä antimormonikirjallisuus on pullollaan historiallisia faktoja, ne kuitenkin usein esitetään pahaenteisessä valossa. Joten vaikka tapahtuneessa ei olisikaan mitään pahaa, ne saadaan näyttämään siltä niiden esitystavan kautta.

Esimerkki tästä on tapa, jolla jotkut antimormonit yllättävät yleisönsä paljastamalla Joseph Smithin kääntäneen ison osan Mormonin kirjasta näkykiven avulla, sen sijaan, että olisi pääsääntöisesti kääntänyt sitä urimin ja tumminin kautta, kuten useimmat jäsenet kuvittelevat. Joseph laittoi tämän näkykiven hattuun ja sitten painoi päänsäkin hattuun, ikään kuin estääkseen ulkopuolelta tulevan valon. Näkykiven käyttämisessä kääntämisen apuna ei ole mitään sen kummallisempaa kuin muinaisissa silmälaseissakaan, mutta antimormonit kuvailevat näitä tapahtumia tavalla, joka saa Josephin kuulostamaan hattuun tiirailevalta mielipuolelta. He antavat myös vaikutelman, että kirkko yrittää pitää tämän tiedon salassa (se löytyy itse asiassa kirkon nettisivustolta).

Käyttämällä hyväkseen tietoa, jota kirkko ei pidä salassa, mutta jonka vain harvat jäsenet tietävät, antimormonit pystyvät hallitsemaan sen esitystapaa niin, että se saa Josephin toiminnan näyttämään joltain, mitä se ei ole.

Tässä ja niin monissa muissakin tapauksissa järjen ääni ei ole se, mikä ajaa ihmisiä kirkosta – se on seurausta tunteista.

Vain muutamien jäsenten tunteman tiedon manipuloinnin lisäksi antimormonit puhuvat paljon myös asioista, jotka tapahtuivat pari sataa vuotta sitten ja joita on vaikea ymmärtää nykyajan näkökulmasta. Astumatta heidän kenkiinsä ja ymmärtämättä kaikkia sen ajan faktoja, asiat, jotka todellisuudessa eivät ole kovinkaan merkityksellisiä, yhtäkkiä vaikuttavatkin olevan erityisen tärkeitä osia negatiivista todisteaineistoa.

Voisin jatkaa loputtomiin näistä harhaanjohtavista esitystapakikoista, mutta jätän tämän nyt toistaiseksi tähän.

5. Hengellinen todistus on todella hyvä syy ”epäillä epäilyksiäsi”

Todellinen syy miksi uskon Kristukseen ja palautettuun kirkkoon on kaikki hengelliset kokemukseni. Ihmisjärki on rajallinen. Niin se yksinkertaisuudessaan vain on. Mitä tahansa ateistit sinulle sanovatkaan, heidänkin täytyy harjoittaa uskoa. On olemassa niin monia asioita, joita emme tiedä ja sen vuoksi henkilökohtainen ilmoitus on niin tärkeää. Ilmoitus kuroo yhteen sen mitä ihmiset kuvittelevat tietävänsä ja totuuden, jota vain Jumala voi jakaa.

Joten kun koet henkilökohtaisen ilmoituksen vahvistavan Jumalan olemassaolon, Kristuksen rakkauden ihmiskuntaa kohtaan, Mormonin kirjan todenmukaisuuden ja Joseph Smithin tehtävän pyhyyden, on ainoastaan järkevää, että se olisi ylivoimainen todiste. Se saattaa olla todiste, jota kukaan muu ei voi ymmärtää, mutta se on todiste ja on varsin loogista vetää johtopäätöksiä siitä.

Minulla oli uskonkriisi ennen lähetystyötäni, joka sai minut tutkimaan ja rukoilemaan kovemmin kuin koskaan aiemmin. Minä todella halusin tietää. Ja tehtyäni työtä, rukoiltuani ja tutkittuani tuntien ajan päivittäin monen viikon ajan, sain kokea asioita, jotka todistivat minulle totuudesta, jota olin etsinyt.

Enkä puhu nyt tunteesta, jota tunnet kuultuasi koskettavan tarinan – voit kokea tuon tunteen Hengen vaikutuksesta tai ilman sitä. En myöskään puhu siitä tunteesta, jota tunnet kuullessasi jotain, joka ylittää ihmisymmärryksen ja niskakarvasi nousevat pystyyn – voit kokea tuon tunteen Hengen vaikutuksesta tai ilman sitä.

Puhun jostain muusta. Ja jos et tiedä mitä se jokin muu on, haastan sinut ottamaan selvää. Mutta muistathan, ettei puolihuolimaton pyhien kirjoitusten lukeminen silloin tällöin riitä. Jumala odottaa meiltä enemmän.

Miksi sinun kannattaisi harkita jakaa tämä artikkeli:

Useampi kuin tiedätkään kamppailee tietotulvan ja kirkkoa vastaan esitettyjen väitteiden kanssa. Ennen sinun piti hakemalla hakea sitä, mutta nyt se löytää tiensä taskuusi sosiaalisen median ja ylipäätään internetin avustuksella.

Joten harkitse tämän artikkelin jakamista auttaaksesi jotakuta, jonka saatat tuntea ja/tai josta välität ja joka tarvitsee vähän apua huomatakseen, että nuo ”maailman” esittämät väitteet eivät ole aivan niin vakuuttavia kuin miltä ne vaikuttavat.

 

Artikkelin on kirjoittanut Dustin Phelps ja se on alun perin julkaistu Happiness Seekers -sivustolla. Artikkelin on suomentanut Tanja Robinson.

(Visited 34 times, 1 visits today)